Marjayritys Kiantamaa koskevassa oikeudenkäynnissä oltiin tiistaina eri mieltä siitä, mikä on pakkotyötä ja velkavankeutta.
Annu Passoja,
Jyri Tynkkynen
Marjayritys Kiantamaa koskeva ihmiskauppaoikeudenkäynti Lapin käräjäoikeudessa keskittyi tiistaina ihmiskaupan, pakkotyön ja velkavankeuden kriteerien määrittelyyn.
Törkeästä ihmiskaupasta syytetyn Kalyakorn ”Durian” Phongpitin asianajaja Jaakko Kuparinen kiisti ihmiskauppasyytteet ja totesi, että poimijat olivat terveitä aikuisia, jotka tulivat Suomeen vapaaehtoisesti. Moni poimija ansaitsi Kuparisen mukaan hyvin.
– Kiantamalla oli 481 poimijaa samoissa olosuhteissa vuonna 2022, miksi vain 62:n kohdalla on nostettu syytteet törkeästä ihmiskaupasta? Tämä puhuu syyttäjän perusteluja vastaan, Kuparinen totesi.
Thaimaalainen Durian toimi Kiantaman liikekumppanina ja vastasi poimijoiden koulutuksesta ja Suomeen tulon koordinoinnista. Häntä sekä Kiantaman toimitusjohtajaa Vernu Vasuntaa syytetään 62 törkeästä ihmiskaupasta. Heille vaaditaan 3–4 vuoden ehdotonta vankeutta. Molemmat ovat kiistäneet syyllisyytensä.
Poimijoita edustava asianajaja Tuomas Sunnari puolestaan totesi, että ihminen voi olla ihmiskaupan uhri, vaikka ei itse sitä ymmärtäisi.
– Ihmiskaupan uhriksi voi joutua, vaikka on tullut tilanteeseen omasta tahdostaan, jos olosuhteet ovatkin ihmiskaupan määritelmän mukaisia. Tässä tapauksessa oli muiden muassa otettu passeja pois.
Kesän tulot menivät velan lyhennyksiin
Thaimaalaisten marjanpoimijoiden työrupeaman saldo jäi pahimmillaan miinukselle virheellisten punnitusten, kohtuuttomien kulujen ja alhaisen ostohinnan vuoksi, kertoi niin ikään thaipoimijoita edustava asianajaja Hanna-Maria Seppä oikeudenkäynnissä tiistaina.
Sepän mukaan poimijoilta perittiin 25 euroa päivässä majoituksesta, ruoasta ja auton vuokrasta. Lisäksi jokaiselta poimijalta perittiin Sepän mukaan marjalain vastaisesti 260 euroa muiden muassa koulutuksesta, terveystarkastuksesta ja T-paidoista.
Puolustuksen mukaan poimijoilta ei veloitettu ylimääräistä, vaan kaikki perustui todellisiin kustannuksiin.
Poimijat joutuivat syytteiden mukaan jo Suomeen päästäkseen ottamaan velkaa Durianin Rurban-yritykseltä ja Kiantamalta toistensa lainoja taaten. Poimijat kertoivat, että suurin osa kesän tuloista meni velan lyhentämiseen.
Syyttäjän mukaan passien pois ottaminen, velkasuhde marjayritykseen ja poimijoille annetut harhaanjohtavat tiedot täyttävät ihmiskaupan tunnusmerkit.
”Velkasuhde on alan käytännön mukainen”
Syytteiden mukaan marjafirma myös punnitsi poimitut marjat vaa’alla, joka ilmoitti saaliille liian pienen painon. Lisäksi poimijoiden majoitusolot ja ruokahuolto olivat syyttäjän mukaan paikoin luokattomalla tasolla.
– Virheellinen taara ei ole Durianin vika, vaan se tuli suomalaiselta yritykseltä. Poimintapäivän punnituksen virhe oli vain sata grammaa, mikä ei ole riittävän suuri ihmiskaupan rikostunnusmerkistön kannalta, asianajaja Jaakko Kuparinen puolusti.
Kuparisen mukaan poimijoita ei erehdytetty ansaintamahdollisuuksista tai olosuhteista, ja poimijat allekirjoittivat poimijasopimuksen vapaasta tahdosta ja harkiten.
Poimijasopimuksessa he sitoutuivat esimerkiksi vastaamaan toistensa vahingoista ja luopumaan oikeudesta nostaa minkäänlaista kannetta Kalyakorn ”Durian” Phongpitia ja hänen yritystään vastaan. Sopimukseen kirjatun passien luovuttamisen tarkoituksena oli Kuparisen mukaan estää niiden katoaminen.
Poimijoiden velkasuhteesta yritykseen puolustus totesi, että se on alan käytännön mukainen.
Thaipoimijat hakevat nyt 10 000 euron korvausta poimijaa kohden henkisestä kärsimyksestä sekä 30 euron vahingonkorvausta per päivä. Valtaosa heistä oli Suomessa ensimmäistä kertaa.
Oikeudenkäynti jatkuu keskiviikkona, jolloin ääneen pääsee Kiantaman toimitusjohtajan Vernu Vasunnan puolustus.
