Euroopan unioni jakoi anteliaasti maataloustukia miljardööreille samalla, kun jäsenmaat raportoivat pientilallisten ahdingosta.
Miljardöörit saavat merkittävää hyötyä Euroopan unionin jakamista maataloustuista, kertoo brittilehti The Guardian.
Lehden mukaan EU myönsi vuosien 2018–2021 aikana 3,3 miljardia euroa tukea sellaisille yrityksille, joiden johdossa oli miljardöörejä.
Samalla useat EU-jäsenmaat raportoivat tuhansista pientiloista, jotka joutuivat lopettamaan toimintansa talousahdinkojen vuoksi.
Joukossa entinen pääministeri
The Guardianin tiedot viittaavat vuonna 2021 julkaistuun, Euroopan parlamentin budjettivaliokunnan teettämään tutkimukseen.
Yksi tutkimuksen kirjoittajista, talousmarkkinatutkija Damir Gojsic päivitti lehdelle tutkimuksen tiedot. Hän löysi lopullisten edunsaajien joukosta 17 miljardööriä, jotka olivat saaneet EU-maataloustukia kokonaan tai osittain omistamiensa yritysten kautta.
Heihin lukeutuvat muun muassa Tšekin entinen pääministeri Andrej Babiš, joka vapautettiin helmikuussa maataloustukiin liittyvistä petossyytteistä. Listalla on myös brittiläinen liikemies, pölynimuriyhtiö Dysonin omistava Sir James Dyson, joka sai tukensa ennen Britannian EU-eroa.
Muita EU:n veronmaksajien varoista hyötyneitä miljardöörejä ovat saksalainen lihamoguli Clemens Tönnies sekä tanskalaiset liikemiehet, muun muassa vaatelan yritys Bestsellerin ja halpakauppaketju Normalin omistajiin lukeutuva Anders Holch Povlsen ja Legon entinen toimitusjohtaja Kjeld Kirk Kristiansen.
He kaikki esiintyvät Forbesin vuoden 2022 rikkaimpien ihmisten luettelossa.
Myös Suomessa miljonäärit ovat saaneet maataloustukia. Esimerkiksi pörssiyhtiö Koneen suurin omistaja Antti Herlin sai viime vuonna noin puoli miljoonaa euroa maataloustukia. Tuet koostuvat EU-rahasta ja Suomen kansallisista varoista.
Läpinäkyvyydessä puutteita
EU jakaa noin kolmanneksen koko budjetistaan maanviljelijöille yhteisen maatalouspolitiikan (cap) kautta. Rahaa jaetaan viljelijän omistaman maa-alan perusteella, eikä niinkään todellisen tarpeen mukaan.
Tiukat yksityisyyssäännöt, heikot avoimuusvaatimukset ja monimutkaiset omistusketjut vaikeuttavat tukien lopullisten saajien selvittämistä. Joissain tapauksissa tukirahaa ei pystytty jäljittämään, koska EU-tuki meni alueellisille toimijoille, jotka jakoivat rahat eteenpäin.
Tutkijat toteavat selvityksessään, että EU-rahoituksen uurimpien lopullisten edunsaajien tunnistaminen täydellä varmuudella on ”käytännössä mahdotonta”.
