Timo Ramun ei ollut koskaan tarkoitus saada tietää totuutta.
Joululahjaksi ostetun DNA-testin myötä vuosikymmeniä varjeltu salaisuus paljastui. Ramun isä ollutkaan hänen biologinen isänsä.
Kävi ilmi, että vanhemmat olivat kärsineet lapsettomuudesta. Sen vuoksi Ramu oli saanut alkunsa luovutetuilla siittiöillä helsinkiläisellä yksityisklinikalla.
Vanhempien mukaan lääkäri oli kehottanut heitä salaamaan asian lapselta.
– Humina tuntui päässä monta päivää. Jotenkin isot palaset järjestyivät uudelleen pään sisällä, kun niin moni asia, jotka olivat todella keskeisiä rakennuspalikoita, eivät yhtäkkiä sopineetkaan yhteen, Ramu kuvailee.
DNA-testillä 39-vuotias Ramu löysi velipuolen, vaikka hän oli perheensä ainoa lapsi.
Vuosien saatossa sisaruksia on löytynyt yli viisikymmentä. Tarkalleen ottaen heitä on tällä hetkellä 52.
Yksi selitys saattaa löytyä erään mökin ullakolta.
Kuuluisa lääkäri Bulevardilla
Klinikan nimi oli Bulevardin androloginen laboratorio. Se oli perustettu jo 1950-luvulla.
Klinikan perustaja oli sperman tutkimiseen erikoistunut Carl-Johan Johansson, joka tunnettiin lääkäripiireissä nimellä ”sperma-Kalle”.
Johanssonin jälkeen klinikkaa alkoi johtaa toinen miesten hedelmällisyyteen keskittynyt lääkäri.
Timo Ramulle ja hänen sisaruksilleen alkoi nopeasti paljastua, että kyseinen lääkäri oli hoitanut sisarusten vanhempia.
Potilaiden yksityisyyden ja lääkärin korkean iän vuoksi emme julkaise hänen nimeään. Kutsumme häntä tässä jutussa Bulevardin lääkäriksi.
Bulevardin lääkäri on hoitanut uransa aikana satoja potilaita. Timo Ramun tapaus ei ole ainoa, joka herättää kysymyksiä siitä, millaisia tietoja vanhemmat ja luovuttajat saivat hänen toimintatavoistaan.
Geenitesti paljasti eri isät
Kaisa Levander oli 17-vuotiaana vakavasti sairaana.
Tuolloin äiti päätti kertoa sairaalassa olleelle Kaisalle, ettei hänen ja pikkuveljen Antin isä, ollutkaan heidän biologinen isänsä.
– Ehkä hän pelkäsi, että jos hänelle ei tulekaan mahdollisuutta enää kertoa siitä, Levander pohtii nyt.
Vanhemmat olivat saaneet apua Bulevardin lääkärin vastaanotolla. Kaisa syntyi vuonna 1968, pikkuveli Antti Heikkinen kolmisen vuotta myöhemmin.
Heidän äitinsä oli ollut aina siinä käsityksessä, että lapsilla oli sama biologinen isä, eli luovuttaja. Levanderin mukaan äidille oli kerrottu, että luovuttaja oli nuori lääkäri.
Muutama vuosi sitten tehdyissä DNA-testeissä kuitenkin paljastui, ettei se pitänyt paikkaansa.
Levander ja Heikkinen olivatkin puolisisaruksia.
Tiedolla ei ollut kuitenkaan merkitystä heidän väleihinsä.
– Sisko mikä sisko, rakas ja tärkeä ihminen. Ainoastaan ehkä selvisi, että sen takia olemme jollain tapaa pikkaisen erilaisia, vaikka hyvinkin samanlaisia monella tapaa. Sieltä ne tulee sitten eri isistä, Heikkinen kommentoi.
– Siis ennen kaikkea olen tosi iloinen, että minulla on veli, Levander sanoo.
Molemmat haluaisivat kuitenkin tietää, keitä luovuttajat ovat olleet.
Spermanluovuttajia lähipiiristä
Ennen hedelmöityshoitolakia spermanluovuttajien anonymiteetti oli monelle lääkärille pyhä asia.
Biologisen isän alkuperää pyrittiin hälventämään erilaisin keinoin.
Inseminaatiossa voitiin sekoittaa kahta spermaa keskenään. Myös vanhempia kehotettiin kotona harrastamaan seksiä inseminaation jälkeen, jotta vanhemmille jäisi epäilys, kenen siittiöistä lapsi sai lopulta alkunsa.
MOT:n selvityksessä käy ilmi, että Bulevardin lääkäri on löytänyt spermanluovuttajia lähipiiristään.
Löydämme miehen, joka päätyi lahjoittamaan siittiöitä Bulevardin lääkärin pyynnöstä. Asian arkaluontoisuuden vuoksi emme paljasta hänen henkilöllisyyttään.
Mies ja Bulevardin lääkäri tunsivat toisensa entuudestaan.
Ehdot olivat selvät. Luovuttaja ei tiedä kenelle siittiöt menevät, eivätkä potilaat tai tuleva lapsi saa koskaan tietää luovuttajaa.
Mies ei tiedä onko hänen sukusoluistaan syntynyt lapsia. Hän ei ole kuitenkaan huolestunut, mikäli sellainen joskus ilmestyisi.
– Toivon tietysti, että hän ei ole pahoillaan siitä, että hän on olemassa.
Myös Timo Ramun biologinen isä paljastui lääkärin ystäväksi.
Ramu ja hänen sisaruksensa löysivät luovuttajan keväällä 2020. Sisarusparvesta oli uutisoitu vähän ennen tätä Suomen Kuvalehdessä.
Syy miksi Bulevardin lääkäri on hankkinut luovuttajia lähipiiristään, saattaa löytyä hänen vanhoista kirjoituksistaan. Vuonna 1979 julkaistussa lääketieteellisessä artikkelissa lääkäri kuvaili, kuinka sopivien spermanluovuttajien löytäminen edellyttää heidän pitempiaikaista tuntemistaan.
Ramu ja muutama sisarus tapasivat luovuttajan. Mies oli yllättänyt sisarusten suuresta määrästä.
Mies kertoi lapsille lahjoittaneensa siittiöitä tutkimustarkoituksiin.
Sisaruksille jäi epäselväksi, miten paljon luovuttaja tiesi siitä, mihin hänen siittiöitään todellisuudessa käytettiin.
Luovuttaja ei ollut tavoitettavissa MOT:n haastatteluun.
Potilastiedot löytyivät ullakolta
Yksi tapa selvittää tapausten taustaa olisivat potilastiedot, mutta Bulevardin lääkäri on toistuvasti kertonut hävittäneensä ne.
Tämä kuulostaa uskottavalta, sillä MOT:n selvityksen mukaan osa vanhoista spermapankeista tuhosi siittiöluovuttajien tietoja.
Saamme kuitenkin yhteyden Bulevardin lääkärin lapsenlapseen, joka kertoo löytäneensä mökkinsä ullakolta erilaisia asiakirjoja.
Tutkimme kortteja varmistuaksemme niiden aitoudesta. Korteista käy ilmi, että kyse on Bulevardin lääkärin potilaista.
Ensimmäisenä potilaskertomuksissa on useimmiten diagnoosi. Sterilitas eli hedelmättömyys lukee monissa.
Korteista on erotettavissa potilaat, joille on tehty inseminaatio vieraan luovuttajan siittiöillä. Inseminaatioiden perään on merkitty erilaisia kirjainyhdistelmiä, joiden päättelemme viittavan mahdollisiin luovuttajiin.
Bulevardin lääkärin lapsenlapsi ei tiedä, mitä potilaskorteille pitäisi tehdä.
– Hirveä vastuu siitä, että mitä näiden kanssa sitten tekisi, jotta se olisi kaikille mahdollisimman oikeudenmukaista. Sekä kunnioittaen lääkärin lupausta anonymiteetista potilaille ja luovuttajille ja sitten taas lasten oikeus oman alkuperänsä tietämiseen.
Toistaiseksi lapsenlapsi on jättänyt potilaskortit ullakolleen. Tietojen löytäminen herättää toivoa klinikalla alkunsa saaneissa.
– Kyllähän tiedot pitäisi rekisteröidä ja sitä kautta tarjota samanlainen oikeus heille, ketkä ovat syntyneet vanhan lain puitteissa, selvittää oma geneettinen alkuperä, lahjoittaja ja kaikki tällaiset asiat, Timo Ramu sanoo.
Lääkäri haluaa sanoa yhden asian
Osa lapsettomuusklinikoista oli rajannut saman sperman käytön viiteen raskauteen jo paljon ennen hedelmöityshoitolakia.
Timo Ramun sisarusparvesta vanhin syntyi vuonna 1973 ja nuorin 1990. Miksi Bulevardin lääkäri käytti samaa luovuttajaa vuosikymmenestä toiseen ja näin suureen määrään lapsia? Mitä vanhemmat ja luovuttajat tiesivät siittiöiden käytöstä? Entä miten potilastiedot päätyivät mökin ullakolle? Ja miksi ne on säästetty?
Ainoa ihminen, joka voi näihin kysymyksiin vastata, on Bulevardin lääkäri. Hän on jo iäkäs, 95-vuotias.
Lääkäri kieltäytyy MOT:n haastattelusta. Hän kiistää säilyttäneensä potilaskortteja ja painottaa potilailleen antamaansa lupausta salassapidosta.
On vain yksi asia, minkä hän haluaa sanoa. Hän toivoo näiden lasten iloitsevan siitä, että heidän vanhempansa saivat kaipaamansa lapsen näiden hoitojen ansiosta.
Timo Ramu on pettynyt aikuisten toimintaan. Sekä lääkärin että vanhempien, jotka eivät ole uskaltaneet kertoa lapsille totuutta.
Ramulle ilmestyy yhä uusia sisaruksia, viimeisin tänä syksynä.
Ramu on joutunut myös itse kertomaan osalle uusista sisaruksistaan heidän yhteisestä alkuperästään.
– Sitten siinä heilutaan toisen olohuoneessa dynamiittipötkö kädessä ja kysytään, saanko räjäyttää elämäsi hetkeksi päreiksi, Ramu kuvailee.
Usein reaktio on kuitenkin positiivinen ja uusista sisaruksista ilahdutaan.
– Mutta sitten välillä on sellaisia sisaruksia, jotka sanovat, että tämä ei ole totta ja älä enää koskaan soita mulle. Se on aika hurjaa.
Sisko ja veli jatkavat etsintöjä
Sisarukset Kaisa Levander ja Antti Heikkinen kertovat, että toivo biologisten isien löytymisestä on alkanut hiipua. Siitä huolimatta ilmassa on jännitystä joka kerta, kun DNA-testin tietokanta ilmoittaa uudesta osumasta.
Toistaiseksi osumat ovat olleet kaukaisia ja monet ihmiset, joihin he ovat ottaneet yhteyttä, eivät ole vastanneet sisaruksille.
Sisko ja veli korostavat, etteivät he vaadi biologisilta isiltään mitään. He vain haluaisivat tietää lisää omasta perimästään. Mikäli uusia sukulaisia löytyisi, heitä olisi mielenkiintoista tavata.
Molemmat toivovat, että potilaskorttien yllättävä löytyminen antaisi uusia johtolankoja heidän alkuperästään.
– Lähinnä omien poikien puolesta minä tätä enimmäkseen teen enemmän kuin itseni. Tai ainakin niin minä väitän itselleni. Kyllä se varmasti enemmän kuin haluan myöntääkään, niin kiinnostelee silti se oma historia ja mistä sitä on tullut, Heikkinen kuvailee.
Myös Levander myöntää, ettei uskalla antaa itsensä kunnolla edes toivoa, että biologinen isä jonain päivänä löytyisi.
– Ehkä sitä suojaa itseään siltä pettymykseltä. Sen näkee sitten, kun se tulee kohdalle. Toivottavasti.