Jere Nieminen kumartuu idätyslaatikon ääreen Tampereen Messukylässä sijaitsevassa hallissa.
Hän nappaa sormenpäihinsä hyvävoimaisen tupsun pikkutervakkoa. Lajin kannat ovat taantuneet rajusti Suomessa.
– Näissä kahdessa laatikossa saattaa olla yhtä paljon pikkutervakoita kuin Pohjois-Pirkanmaan luonnossa on yhteensä, Nieminen sanoo.
Hallissa kasvaa myös kymmenien muiden luonnonkasvien taimia. Nieminen tuntee jokaisen kasvin tarinan.
Hän tietää tarkalleen, miltä kalliolta tai rinteeltä siemenet on kerätty, milloin ne on kerätty ja kuinka monta prosenttia populaation siementuotosta on otettu.
Tämä on 49-vuotiaan tohtorin unelmatyö. Sellainen, jota ei löytynyt valmiina mistään, joten hän loi sen itse.
Jere Nieminen kertoo, miten uhanalaisten kasvien kannat vahvistuvat viljelemällä.
Sissiviljelijästä yrittäjäksi
Niemisen tie nykyiseen alkoi yli 15 vuotta sitten, kun hän ensimmäisen kerran keräsi siemeniä ja perusti niin sanottuja sissiniittyjä Tampereen keskustan liepeille.
Hän kylvi luonnonkasvien siemeniä tyhjille nurkkauksille ilman lupaa, koska halusi nähdä niiden kasvavan. Yksi niityistä on Tampereen yliopiston keskustakampuksella.
– Se on edelleen tosi hienon näköinen, vaikka on kuusitoista vuotta vanha, Nieminen sanoo.
Muiden samanhenkisten kanssa Nieminen perusti Villi vyöhyke -luonnonsuojeluyhdistyksen.
Samalla hän työskenteli yliopistolla ja väitteli hallintotieteiden tohtoriksi, mutta unelmatyö ei löytynyt tietokoneen äärestä.
– Minulla on yksi kriteeri: haluan olla pihalla paljon ja tehdä omilla käsillä jotain konkreettista, Nieminen sanoo.
Noin puolitoista vuotta sitten hän perusti Tuleva luonto -yrityksen.
Niemisen yritys on Suomessa ensimmäisiä laatuaan. Se kerää suomalaisten luonnonkasvien siemeniä ja kasvattaa niistä taimia, joilla ennallistetaan luontoa ja vahvistetaan uhanalaisia lajeja.
Mallia Nieminen on hakenut ulkomailta, käynyt tutustumassa vastaaviin toimijoihin Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.
Niemisen mukaan siemenpohjainen ennallistaminen, seed based restoration, on esimerkiksi Euroopassa jo rutinoitunutta, sillä sitä on tehty 1980–90-luvuilta saakka.
– Perässähiihtäjän etu on älyttömän iso. Ei tarvitse kuin matkia, hän naurahtaa.
Jokaisen siemenen alkuperä on dokumentoitu tieteellisellä tarkkuudella: GPS-koordinaatit, keruuajankohta, kerääjä, keruupaikan kuvaus ja arvio siitä, kuinka monesta kasvista on kerätty.
Paikallisuus on toiminnassa keskeistä. Esimerkiksi Tampereen vastakylvetyllä Korpinpuiston niittyalueella kaikki siemenet kerättiin enintään kahden kilometrin säteeltä.
– Se on geneettisen monimuotoisuuden suojelua. Kasveilla on paikallisia rotuja ja sopeumia.
Kaupungit ja yritykset tilaajina
Nieminen on tehnyt yhteistyötä Tampereen kaupungin kanssa jo vuosia. Ensin Villi vyöhyke -yhdistyksessä, nyt yrittäjänä.
Viime vuosina Tampereelle on perustettu merkittävä määrä niittyjä. Kaupunginpuutarhuri Timo Koski sanoo, että yhdistyksellä on ollut iso vaikutus.
– Olemme olleet onnekkaita, kun tänne on aikanaan perustettu Villi vyöhyke. Olemme päässeet heidän kanssaan tekemään niittykokeiluja yhteistyössä, Koski sanoo.
Tampereen lisäksi yritys tekee töitä muun muassa Aalto-yliopistolle Espoossa, Saint-Gobain Finlandin tehdasalueella Salossa sekä Metsäfibren biotuotetehtaalla Kemissä.
Nieminen uskoo, että maailmalla yleistynyt ennallistamisen trendi vahvistuu myös Suomessa.
Salon projektiin Nieminen kasvattaa erikoisluvalla kangasraunikkia ja hietaneilikkaa, jotka molemmat ovat erittäin uhanalaisia ja rauhoitettuja lajeja.
Lupa- ja valvontaviraston erikoisluvalla kasvatetut hietaneilikan taimet vahvistuvat ulkona taimitarhassa ennen kuin ne matkaavat ”kotiseudulleen” Salon Kiikalaan.
– Kehitämme Kiikalassa maa-ainesten ottoalueen jälkihoitoa luonnon monimuotoisuutta tukevalla tavalla. Perinteisen metsityksen sijaan osa alueesta maisemoidaan paahderinteeksi, kertoo Saint-Gobain Finlandin ympäristöasiantuntija Anne-Mari Frilander.
Kokeilu on onnistunut hyvin. Nyt kangasraunikit ja hietaneilikat lisääntyvät alueella myös itsekseen. Hietaneilikan kukinto on valkoinen. Arkistokuva on Raaseporista vuodelta 2019.
Ennallistamisesta puhutaan, tekoja tarvitaan
Nieminen on seurannut ennallistamiseen liittyvää keskustelua tutkijana ja aktivistina ympäristöntieteilijäksi valmistumisestaan asti. Muutos on ollut valtava.
– Ennallistamisesta ei puhuttu oikeastaan missään vielä reilu kymmenen vuotta sitten. Siitä puhuivat vain tutkijat ja asiantuntijat jossain. Nyt se on muuttunut ihan täysin, hän sanoo.
Mutta puheen pitäisi vielä muuttua teoiksi. Nieminen toivoo, että Suomeen tulisi paljon lisää vastaavia toimijoita. Yksi firma ei riitä.
Jere Nieminen kertoo, miksi uhanalaisten kasvien viljely on tärkeää. Hänestä ihmisten on otettava vastuu siitä, että lajien vaarantuminen on usein ihmisen syytä.
Yrityksen keskeinen tavoite onkin jakaa osaamista muille.
– Haluamme auttaa muita eteenpäin tässä asiassa, hän sanoo ja kumartuu taas taimilaatikon ääreen.
Pikkutervakot odottavat koulimista, ja ulkona taimitarhalla on töitä.
Nieminen on juuri siellä, missä haluaa olla: kädet mullassa, tekemässä jotain konkreettista luonnon hyväksi.
