Venäjän itsevaltaisen presidentin Vladimir Putinin kolmipäiväiseksi julistama sota Ukrainassa on kestänyt jo lähes kolme vuotta.
Siinä ajassa Venäjä on miehittänyt lähes 20 prosenttia itsenäisen Ukrainan alueesta ja menettänyt satoja tuhansia sotilaita. Ukrainalaisten arvion mukaan pelkästään tänä vuonna Venäjän tappiot kohoavat 430 000 sotilaaseen.
Suurhyökkäyksen alkamisvuonna Venäjä eteni rivakasti, mutta kuluneen vuoden aikana sen eteneminen ei ole ollut ensimmäisen vuoden tasolla. Tammikuun 2024 alusta Venäjän alueelliset saavutukset voidaan summata hieman Moskovaa suurempaan alueeseen.
Ukrainalle sota on ollut raskas. Millaiselta alkava vuosi näyttää sen kannalta?
Kysyimme asiaa sotatieteiden dosentilta Ilmari Käihköltä sekä Viron kansainvälisen puolustustutkimuskeskuksen varajohtajalta Kristi Raikilta.
Alla olevasta animaatiosta näet, miten rintamalinja Ukrainassa on kehittynyt vuodessa:
Ukraina pystyy puolustautumaan, vaikka Yhdysvaltain linjaa on vaikea ennustaa
Kristi Raik uskoo, että sotilaallisesti Ukraina pystyy edelleen puolustautumaan. Ukrainan sotateollisuuden kyvyt ovat myös eri luokkaa kuin sodan alkaessa, mikä puolestaan parantaa maan kykyä sietää pitkäkestoista sotaa.
– Puolustusteollisuus on kehittynyt hämmästyttävän nopeasti. Se tuo lisävarmuutta siihen, että Ukraina pärjää.
Raik korostaa, että Ukrainan menestys puolustustaistelussa on suoraan yhteydessä sen liittolaisten tarjoamaan tukeen. Erityisesti Yhdysvaltain tuella on erittäin suuri merkitys.
– Sotilasarvioiden mukaan Ukraina pystyy puolustautumaan ainakin puolen vuoden ajan Yhdysvaltain tuoreimman apupaketin ansiosta.
Raik arvioi, että vaikka Yhdysvallat vähentäisi merkittävästi Ukraina-tukeaan tulevan presidentin Donald Trumpin astuttua valtaan, ei Euroopan tuki ei ole kokonaan loppumassa.
Raikin mukaan Trumpin Ukraina-politiikkaa on vaikea ennakoida.
– Ennustamattomuuden taso on ennennäkemätön. Kaikki skenaariot ovat mahdollisia. Sen kuitenkin tiedämme varmaksi, että Trumpilta tulee Euroopalle valtava paine tehdä enemmän maanosan turvallisuuden ja puolustuksen eteen.
Ilmari Käihkö puolestaan sanoo, että Yhdysvaltain tuen hiipumiseen on Euroopassa varauduttava. Jos Yhdysvaltain tuki hiipuu, Euroopan tuen merkitys korostuu.
– Trumpin ensimmäisellä kaudella näimme, että hän katsoi Ukrainan etupäässä eurooppalaisten ongelmaksi. Tämä näkökanta on tuskin muuttunut, ja sen merkitys voi vahvistua hänen toisella kaudellaan, Käihkö sanoo.
Mahdolliset rauhanneuvottelut ja Ukrainan turvatakuut
Erityisesti Trumpin vaalivoiton jälkeen on puhuttu yhä enemmän Venäjän ja Ukrainan välisistä rauhanneuvotteluista.
Ilmari Käihkö toteaa, että vaikka puhe rauhasta on lisääntynyt, ei ole mitään varmuutta siitä, että se saavutetaan ensi vuoden aikana.
– Emme myöskään tiedä, miltä rauha näyttäisi ja tulisiko siitä pysyvä. Mikäli ratkaisu ei ole pysyvä, Ukraina voi joutua valmistautumaan jatkosotaan tulevaisuudessa.
Ukrainalle kynnyskysymys mahdollisissa neuvotteluissa on estää sodan syttyminen uudelleen. Ratkaisuksi tähän on ehdotettu turvatakuita.
– Ne ovat ainoa tapa, jolla estetään Venäjän hyökkäys tulevaisuudessa. Ukraina näkee ne elinehtona ihan syystä. He katsovat, ettei Venäjään voi luottaa, Käihkö sanoo.
Myös Kristi Raikin mukaan turvatakuut ovat tärkeät kestävän rauhan saavuttamiseksi. Selkeimpänä pitkän aikavälin ratkaisuna Raik pitää Ukrainan jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.
– Se on edelleen pöydällä. Tällä hetkellä ei näytä siltä, että asia etenisi lähiaikoina. Naton tavoite on kuitenkin, että näin tulee käymään, Raik sanoo.
Raik pitää tärkeänä myös Ukrainan sotilaallisia kyvykkyyksiä osana turvatakuumallia. Ukraina on ilmaissut haluavansa säilyttää 250 000 sotilaan armeijan myös sodan päättymisen jälkeen.
Venäjä taas on vaatinut Ukrainan rauhanajan asevoimien koon rajaamista 85 000 sotilaaseen. Venäjä on vaatinut myös kovia rajoituksia Ukrainan panssarivaunujen ja tykistön määrään sekä ohjuksien kantomatkaan.
Raik näkee, että Ukrainan turvatakuut tulevat sisältämään myös Euroopan maiden sotilaallista läsnäoloa Ukrainassa. Se toimisi pelotteena neuvottelujen aikana ja niiden jälkeen, eikä joukkojen tarkoitus olisi osallistua aktiivisesti sotatoimiin, Raik sanoo.
– Euroopassa on käyty nyt keskustelua siitä, että pitäisikö sotilaallista läsnäoloa olla. Sitä kautta Eurooppa sitoutuisi Ukrainaan ja sen pitkäaikaiseen tukemiseen sekä sellaiseen uskottavaan pelotteeseen, joka estää sodan syttymisen uudelleen.
Raik peräänkuuluttaa myös Yhdysvaltain roolia Ukrainan turvaratkaisussa, vaikka se on kieltäytynyt lähettämästä joukkojaan Ukrainaan.
– Monille Euroopan maille Yhdysvaltain mukanaolo on kriittinen kysymys. Se olisi takaamassa Ukrainan turvallisuutta aseavun jatkumisella ja muulla taustatuella, mahdollisesti jopa ydinasesuojalla.
