Tunisia oli arabikevään jälkeen ainoa maa, joka kehittyi kohti demokratiaa. Nyt suunta on toinen, ja se näkyy sunnuntain vaaleissa.
NAIROBI Tunisialaiset äänestävät sunnuntaina presidentinvaaleissa. On todennäköistä, että istuva presidentti Kaïs Saïed voittaa.
Kansalle on tarjolla vain vähän vaihtoehtoja: Presidentin lisäksi vaaleihin on päästetty kaksi ehdokasta, ja toinen heistä tuomittiin tiistaina 12 vuodeksi vankilaan.
Vankeuteen tuomitun Ayachi Zammelin asianajan mukaan tuomio tuli dokumenttien väärentämisestä. Asianajaja kutsui tuomiota farssiksi ja epäreiluksi.
Toinenkaan ehdokas, Zouhair Maghzaoui, ei tarjonne presidentille vastusta. Hän on kritisoinut esimerkiksi presidentin talouspolitiikkaa, mutta toisaalta tukenut häntä vallan keskittämisessä, kuvaa uutistoimisto AFP.
Ylen haastattalema tutkijakin antaa Maghzaouista vässykän kuvan.
– Toinen ehdokas on hieman epämääräinen hahmo, eikä hän ole presidentin kova arvostelija, kuvaa tutkija Anthony Dworkin ajatushautomo European Council of Foreign Relationsista.
Dworkin on perehtynyt esimerkiksi ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja Pohjois-Afrikkaan.
Ehdokkaista on päättänyt presidentin nimittämä vaalikomissio.
Tunisiassa kyse on isosta muutoksesta. Dworkinin mukaan Tunisian presidentinvaalit ovat olleet vapaat ja reilut yli kymmenen vuoden ajan. Nyt näin ei ole ensimmäistä kertaa arabikevään jälkeen.
Tunisia alkoi demokratisoitua arabikevään jälkeen
Vuonna 2011 Tunisiassa vaihtui valta arabikevään vallankumouksessa. Tuolloin kaatuivat autoritaariset hallinnot myös Egyptissä, Libyassa ja Jemenissä.
Tunisiaa on pidetty ainoana maana, joka alkoi todella demokratisoitua arabikevään jälkeen.
Dworkin kuvaa Tunisian arabikevään jälkeistä muutosta alla olevalla videolla.
Vuoden 2019 presidentinvaalit olivat vapaat. Tuolloin valtaan nousi selvällä voitolla oikeustieteen professori Saïed, joka lupasi kitkeä korruptiota ja polkea talouteen uutta vauhtia. Taloudella menee yhä kehnosti: Työttömyys on yli 15 prosentissa ja köyhyys on lisääntynyt kovan inflaation vuoksi.
Tutkija Dworkinin mukaan Saïed on yrittänyt kumota kaiken kehityksen, mitä vallankumouksessa saatiin aikaan.
Pari vuotta valintansa jälkeen Saïed erotti pääministerin, lakkautti parlamentin ja keskitti vallan itselleen. Hän loi perustuslain, joka sementoi hänen valtansa. Uusi lainsäädäntö rajoittaa selvästi ilmaisunvapautta ja antaa mahdollisuuden laittaa arvostelijat telkien taakse.
Dworkin sanoo, että presidentti on yrittänyt turvallisuuspalveluiden ja oikeuslaitoksen avulla estää häneen kohdistuvaa arvostelua.
– Kymmeniä, ehkä jopa satoja ihmisiä on pidätetty erilaisten syytteiden perusteella. Poliittisia vastustajia, kansalaisyhteiskunnan toimijoita, asianajajia ja toimittajia.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan yli 170 ihmistä on Tunisiassa pidätettynä poliittisin perustein tai siksi, että nämä ovat käyttäneet perusoikeuksiaan.
Oppositio ei ole vaiennut
Presidentti kohtaa yhä vastarintaa. Tunisian hallinto-oikeus yritti laittaa hanttiin presidenttiehdokkaiden valinnassa.
Hallinto-oikeus linjasi, että vaalikomission hylkäämistä ehdokkaista kolmen pitäisi päästää vaaleihin. Vaalikomissio ei tästä välittänyt, ja presidentti sai parlamentin riisumaan hallinto-oikeudelta päätösvallan.
– Näillä kolmella ehdokkaalla oli merkittävin julkinen profiili. He olisivat voineet olla uhka presidentille, sanoo Dworkin.
Tunisialaiset ovat vastustaneet kaduilla poliittisten vapauksien kiristämistä ja presidentin talouspolitiikkaa. Myös tapa, jolla presidentinvaalit järjestetään, on herättänyt närää. Esimerkiksi asianajajien järjestö on kutsunut koolle mielenosoituksia. Myös merkittävä ammattiliitto on vastustanut presidenttiä.
– Hänellä ei siis ole koko maa hallinnassaan, eikä hän ole onnistunut vaientamaan opposiota, Dworkin sanoo.
Dworkinin mukaan vaaleissa varsinaista tulosta kiinnostavampaa on, millaiseksi äänestysprosentti nousee.
– Laajempaa kisaa ei käydä siitä, kuka vaalit voittaa. Vaan siitä, pitävätkö ihmiset vaaleja laillisina ja uskottavina, vai kääntääkö suuri osa kansasta koko vaaleille selkänsä.