Nuoret yrittäjät ovat poikkeus paitsi iän, myös sen suhteen, että he ostivat tilan vieraalta. Yleensä tilakauppa tehdään perhepiirissä.
Tiia Korhonen,
Jarmo Nuotio
Valtaosa maatilojen omistajanvaihdoksista tehdään perhepiirissä ja jatkaja löytyy lähisuvusta. Puhtaasti vieraiden väliset tilakaupat ovat todella harvinaisia.
Näin kävi Kuhmossa Pihlajamäen tilalla. Viime kesänä tilan osti nuoripari, joka oli etsinyt maitotilaa itselleen jo opiskeluaikana.
– Kävimme katsomassa muutamaa tilaa samalla, kun kävimme Iisalmessa Savonialla agrologiopintoja. Tämä tila löytyi sattumalta ja ihastuimme paikkaan, kertoo Pihlajamäen tilan isäntä Juhani Heikkinen.
Heikkisen ja Siiri Launosen mukaan tila oli juuri sellainen, mitä he olivat hakeneet. Tila oli kaupantekoon asti toiminnassa, joten heidän ei tarvinnut tehdä mitään suuria investointeja. Tämä laski kynnystä lähteä jatkamaan yritystä.
Lauronen ja Heikkinen ovat parikymppisiä. Maidontuottajien keski-ikä Kuhmossa on noin 50 vuotta. Heikkinen kertoo, että heidät on otettu alalla ja paikkakunnalla hyvin vastaan, vaikka välillä ikä saakin aikaan ihmetystä.
Videolla Heikkinen kertoo, mitä tapahtui, kun nuohooja kävi talossa.
Pihlajamäen tila on keskikokoinen maitotila. Navetassa on yksi lypsyrobotti ja 70 lypsylehmää. Vasikat ja hiehot mukaan luettuna karjaa on noin 150 päätä. Työnjako tilalla on selkeä. Lauronen hoitaa yleensä lypsylehmät ja Heikkinen vastaa eläinten ruokinnasta.
– Yhdessä puhdistamme navettaa ja pellolla olemme molemmat, Launonen ja Heikkinen kertovat.
Tulevaisuudessa kokoa on tarkoitus kasvattaa kahden lypsyrobotin navetaksi. Heikkisen mukaan tilalla tehdään koko ajan investointeja, jotka pitkällä aikavälillä parantavat tilan toimintaa ja työhyvinvointia sekä eläinten hyvinvointia.
– Seuraava lähiajan suunnitelma on laittaa aurinkopaneelit tilalle, Launonen kertoo.
Vuosikausien työtä ei haluta heittää hukkaan
Maatilojen sukupolvenvaihdokset tapahtuvat perinteisesti perheen piirissä, koska tilan halutaan pysyvän saman suvun omistuksessa, sanoo yritysasiantuntija Eeva Heikkinen Kainuun ely-keskuksesta. Se on myös helpoin reitti, jos tilalta löytyy innokas jatkaja.
Heikkisen mukaan maatilaa pitäisi kuitenkin ajatella kuin mitä tahansa yritystä – jos jatkajaa ei ole, yritys kannattaa laittaa myyntiin.
– Joku sanoi joskus, ettei maahan pidä rakastua. Tilan jatkuvuuden turvaamiseksi yksi vaihtoehto voi olla yrityksen myyminen ulkopuoliselle. Se vaatii luopujalta rohkeutta päättää, ettei tärkeintä ole, kuka maan omistaa.
Pihlajamäen tilan aiemmin omistanut Määtän perhe päätti jo toistakymmentä vuotta sitten, että tila myydään, jos jatkajaa ei löydy. Tilan entinen isäntä Markku Määttä työskenteli tilalla yli 40 vuotta. Sitä ennen tilaa pitivät Määtän vanhemmat.
Määtän mukaan tämä helpotti hieman luopumisen tuskaa, kun sukutilarasitetta ei ollut.
– Kun on sielultaan maanviljelijä ja multaa on ollut kynsien alla ikänsä, henkinen palo on kova. Halusimme pitää tilan hyvässä kunnossa, koska emme halunneet heittää hukkaan sitä työtä, mitä olemme tehneet.
Määttä asuu tilan läheisyydessä ja on puhelinsoiton päässä, jos uudet yrittäjät tarvitsevat apua. Muuten hän seuraa tilan elämää ohi kulkiessaan ja hyvällä mielellä.
– Kun traktori pärähtää, mietin, mitä siellä touhutaan. Se on elämää, mitä maaseudulla pitää olla.
