Lyömättömien Tomi Solonen kertoo, kuinka he mokasivat kotimatkalla Turkista. Yhtyeen pelasti paikallinen mies, joka näytti yllättävästi action-elokuvan sankarilta.
Elämäni moka -juttusarjassa julkisuudesta tuttu ihminen kertoo nolosta virheestään. Tällä kertaa mokansa paljastaa Lyömättömien Tomi Solonen.
”Vähän yli kymmenen vuotta sitten olimme Lyömättömien kanssa Turkin Alanyassa useamman viikon biisintekoleirillä. Mukana olivat minä, Kosola ja X-mies. Myös muita suomalaisia artisteja vieraili feattaamassa viikoittain.
Kun kaikki biisit oli saatu valmiiksi, viimeinen viikko meni rentoutuessa. Lähtöpäivänä tilasimme kuskin, Ramazanin. Hän oli kuljettanut meitä reissun aikana eri paikkoihin. Levy-yhtiö oli varannut meille lennot, mutta kukaan meistä kolmesta artistista ei ollut muistanut tarkistaa lennon yksityiskohtia.
Pyysimme Ramazanin viemään meidät noin 40 kilometrin päähän samalle lentokentälle, jonne olimme saapuneet. Etsiessämme lähtöselvitystiskiä, kävi ilmi, ettei se ollutkaan oikea lentokenttä. Meidän olisi pitänyt olla 160 kilometrin päässä Antalyan kentällä. Seuraavana iltana oli vieläpä keikka Kuopiossa, jonne meidän piti ehtiä. Näytti pahasti siltä, ettemme ole pääsemässä Suomeen ajoissa.
Ramazan, joka oli sellainen 1980-luvun action-elokuvahahmon näköinen dramaattinen henkilö, otti tilanteen haltuun. Hän kokosi kenttähenkilökuntaa kasaan ja kertoi heille kovaan ääneen ja suurieleisesti, että olemme suuria suomalaisia räppitähtiä ja meidän on päästävä lennolle. Ramazan esitteli lentokentällä vieläpä YouTubesta Lyömättömien musiikkivideon, jossa ratsastamme kameleilla James Bond -vaatteissa.
Minua nolotti. Itse pukeudun lennoille löysiin verkkareihin ja näytän vähän Hessu Hopolta. En todellakaan näyttänyt siltä, että olisin astumassa starana lavalle.
Jotenkin Ramazan onnistui ylipuhumaan meille lennot seuraavalle aamulle, emmekä edes onneksemme joutuneet maksamaan ylimääräisiä kuluja. Pääsimme myös Kuopion-keikalle juuri ja juuri ajoissa.
Tilanne oli etenkin suomalaisittain kiusallinen, mutta Ramazan pelasti päivän. Meille se oli opettavainen moka. Tärkeintä oli olla repeämättä nauruun ja pitää kasvot peruslukemilla, kun meidät esiteltiin suurina staroina.
Tämä tapahtuma unohtui pitkäksi aikaa, mutta kun kysyin bändikavereilta mokia, tämä tarina nousi esiin. Se on hyvä muistutus siitä, että joskus asiat menevät pieleen, mutta niistä voi selvitä huumorilla ja hyvällä tuurilla.”
