Suomeen kohdistuu Venäjän vaikuttamispyrkimyksiä ja ilkeilyä. Näin kylvetään eripuraa ja epäluottamusta päättäjiin.
Venäjän raskaan vihamielisen valtiollisen vaikuttamisen päämääränä on kansallisen identiteetin murtaminen. Tämä oli myös Venäjän ykköstavoite Ukrainassa. Näin summaavat viestintäkonkarit Markku Mantila ja Jouni Mölsä kirjassaan Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista.
Parhaillaan hallituksessa ja eduskunnassa vellova kiista Palestiinalaisvaltion tunnustamisesta ja ulkopoliittisen linjan epäselvyyksistä on ollut mieluinen Venäjälle, arvelevat asiantuntijat.
Mantila ja Mölsä haluavat kirjallaan näyttää, että vieraan valtion valehteleva informaatiovaikuttaminen voi viedä valtion tai kansakunnan hakoteille. Silloin päättäjät joutuvat tilanteeseen, jossa päätöksiä tehdään vääristellyn tilannekuvan pohjalta.
– Vahingollisella valtiotason informaatiovaikuttamisella koetetaan saastuttaa se, mikä meille Suomessa on arvokasta ja luo yhtenäisyyttä.
Miehillä on kanttia sanoa. Mölsä toimi aiemmin muun muassa tasavallan presidentin Sauli Niinistön viestintäpäällikkönä ja aiemmin ulkoministeriön viestintäpäällikkönä. Nyt hän on johtava asiantuntija viestintätoimisto Ellun Kanoissa
Mantila taas työskenteli muun muassa Juha Sipilän (kesk.) hallituksen viestintäjohtajana sekä tämän jälkeen Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen yksikön päällikkönä. Nykyisin hän on Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja sekä viestinnän asiantuntija.
”Jos Kiova olisi kaatunut, Venäjä painostaisi Suomea kovin ottein”
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, presidentti Niinistö sanoi naamioiden pudonneen. Naamioita riisuttiin osin jo vuonna 2014.
Krimin valtaus vuonna 2014 kokosi päättäjät ja asiantuntijat ulkoministeriön turvatiloihin. Mukana olivat myös Mantila ja Mölsä. He sanovat huolen heränneen, kun Venäjän valtiollinen johto näytti puhkuvan itsevarmuutta. Venäjän toimissa näkyi kasvava halukkuus haastaa eurooppalainen turvallisuusarkkitehtuuri.
Ei voitu laskea sen varaan, että Suomi olisi Moskovan valtiaiden silmissä jonkinlainen erikoistapaus.
Kun Suomen poliittista järjestelmää koetettiin heikentää manipuloimalla informaatiota ja lietsomalla yhteiskunnallista riitaa, Suomi käynnisti vastatoimia. Esimerkiksi vuonna 2015 silloinen valtioneuvoston viestintäjohtaja Mantila pani sata virkamiestä opiskelemaan torjuntatoimia vihamielistä vaikuttamista vastaan.
Kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan toissa vuonna alkoi, Mantila ja Mölsä tiesivät, että Suomi oli vaarassa ajautua tukalaan tilanteeseen.
Mantila sanoo suoraan. Jos Kiova olisi kaatunut silloin 2022 helmikuussa viikossa tai muutamassa päivässä, ja Suomi silloin vielä Naton ulkopuolella, Venäjän sotilaallinen painostus Suomea kohtaan olisi alkanut saman tien.
– Venäjä olisi pitänyt painostustoimin pitäisi huolta siitä, että emme olisi voineet tukea Ukrainaa mitenkään, Mantila sanoo ja korostaa mielipiteen olevan henkilökohtainen.
Nyt julkisen talouden alijäämänkin kanssa painiva Suomi avustaa Ukrainaa suurilla summilla. Ukrainan tukeminen on Suomen turvallisuuden tukemista, sanovat kirjoittajat.
Mölsä pohtii myös sitä, että Venäjän moneen kertaan julkilausuttu tavoite oli pysäyttää Suomen ja Ruotsin Nato-tie.
– Koetetaan luoda tilanne, jossa poliittinen järjestelmä kykene päätöstä tekemään. Painostuksella ei tarvitse välttämättä saada ihmisiä tekemään jotain. Joskus on ihan riittävä tulos, että ei tehdä kerta kaikkiaan mitään.
Ukrainan tukemisen lisäksi Mölsä ja Mantila asettuvat vahvasti puolustamaan oikeuslaitosta sekä tuomarien ja syyttäjien riippumattomuutta. Myös esimerkiksi valtakunnansyyttäjälaitos ja vaikkapa korkein hallinto-oikeus on asettunut oikeusvaltion puolustusrintamaan.
– Oikeuslaitosta on suojeltava sen varalta, että Suomessa valtaan nousisivat epädemokraattiset voimat.
Ei tullut vakoojaa, vaan supo-fani
Lopuksi kirja paljastaa myös ensimmäistä kertaa niin sanotusti vanhan maailman agenttitarinan Madridista yli 20 vuoden takaa.
Tarinassa on joitakin samoja piirteitä kuin Sebastian Tynkkysen taannoisessa epäselväksi jääneessä ”agenttitarinassa”. Tynkkynen osallistui nuorisopoliitikkona Venäjällä leirille ja kertoo häntä värvätyn välittämään tietoja Venäjälle.
Venäläisten houkuttelutekniikassa värvätään ihminen toimittamaan tietoja. Uhri houkutellaan pienin askelin ansaan. Lopulta hän on niin syvällä vieraan valtion sylissä, ettei sieltä pääse pois tahraamatta itseään. Loukkuun houkuteltua voidaan myös kiristää
.
Markku Mantila kertoo itseensä kohdistuneesta värväysyrityksestä, joka sattui hänen ollessaan ulkoministeriön virkamies Madridissa runsas parikymmentä vuotta sitten.
Venäläisten suora henkilövaikuttaminen on hyvä muistaa kaiken digitaalisen kohinan ohella.
– Henkilövaikuttamisella koitetaan saada ihminen tekemään jotakin semmoista, mitä et muuten tekisi: luovuttamaan tietoja, toimimaan itselleen vahingollisesti, maalleen vahingollisesti, jäämään koukkuun.
Mantila paljasti venäläisen tiedustelupalvelun yritykset ulkoministeriössä esimiehelleen ja supo puuttui peliin.
– Siinä oli sopivasti agenttitarinaa. Nopeat autot, takaa-ajot, tappelut junanvaunun katolla ja säihkyvät naiset tosin puuttuivat. Lähinnä istahdin ravintolapöytään ja söin paremmin kuin koskaan virkamiehenä ollessani. Että sellainen salaisen palvelun asiamies.
Mantilasta ei tullut venäläisten sinnikkäästä värväysyrityksestä huolimatta vakoojaa, vaan omien sanojensa mukaan supo-fani.
– Vanhat konstit, niin eivät ole hävinneet minnekään. Sen vuoksi hiukan kylmää sydäntä. Suojelupoliisi joutuu YT-neuvotteluihin aikana, jona maailma on vaarallinen.
