Syyskuussa alkanut Kokemäenjoen siikojen lisääntymisen tutkimuksen ensivaihe on ohi. Kutualueiden vastaanottimet on kerätty ja keväällä saadaan täydentävä tieto merialueilta.
Pari kuukautta kestänyt Kokemäenjoen vaellussiian kutupaikkoja ja liikkumista kartoittava tutkimus on saavuttanut yhden etapin.
Marraskuun loppupuolella joesta nostettiin hydrofonit, jotka ovat tallentaneet akustisella lähettimellä merkattujen siikojen lähettämää äänentaajuutta.
Siian kutu joessa alkaa olla ohi tältä syksyltä.
Merialueelta ja joen alajuoksulta vastaanottimet kerätään keväällä, jolloin saadaan tieto siikojen paluusta mereen.
– Laitteet on nostettava ylös kertyneen aineiston siirtämiseksi, Luonnonvarakeskuksen tutkija Lari Veneranta kertoo.
Heti laituriin päästyään tutkija ottaa hydrofonista langattoman yhteyden tietokoneeseen päästäkseen kiinni raakadataan.
Nyt noudettuun vastaanottimeen on kertynyt aineistoa moninkertaisesti alajuoksun hydrofoneihin verrattuna.
– Se kertoo meille, että kalat ovat pyörineet tässä alueella pitkään, Veneranta kertoo.
Löydös on luonnollinen, sillä Lammaistenlahden suvantoalue on tunnettu siikojen kutupaikka. Harjavallan pato estää matkan joen ylemmille osille.
Siiat selvinneet merkinnästä hienosti
Laitteiden antamista tiedoista näki välittömästi, että syys-lokakuussa Porin Reposaaressa merkitystä 49 siiasta Kokemäenjokeen oli noussut 33 ja Lammaistenlahdelle asti 28 siikaa.
Tutkijan mukaan aineistoa pitää käännellä tarkemmin, jotta voidaan arvioida siikojen liikkeitä ja kutupaikkojen sijaintia. Siiat voivat liikkua joessa edestakaisin ennen varsinaista kutua.
– Jokeen nousseiden merkittyjen siikojen määrä oli kuitenkin varsin suuri ja kalat olivat hydrofonien tietojen perusteella selvinneet merkinnästä hienosti, tutkija Veneranta kertoo.
Osa merkityistä siioista on voinut mennä kudulle myös muihin lähialueen jokiin kuten Eteläjokeen, tai jättäneet ovat kudun väliin ja siirtyneet takaisin merelle.
Ensi keväänä nostettavista merialueen vastaanottimista nähdään, milloin kutukalat ovat siirtyneet pois joesta.
Kokemäenjoki on erittäin kuormittunut
Tutkimuksesta saatavaa tietoa voidaan käyttää Kokemäenjoen siikakannan vahvistamiseksi. Ympäristövahinkojen yhteydessä pystytään arvioimaan tarkemmin joessa siialle merkittävät alueet.
Kokemäenjokea on kuormitettu erityisesti viimeisen sadan vuoden aikana esimerkiksi erilaisilla kaivuutöillä tulvien hallinnan vuoksi.
Lisäksi jokea on kuormittanut teollisuus, maanviljely ja jätevedet.
– Alkuperäiset kutupaikat on osin tuhoutuneet näiden toimien vuoksi. Merkintätutkimuksen tietojen perusteella saadaan selville nykyiset siian kutupaikat. Se myös mahdollistaa myöhemmin vaellussiian kutualueiden kunnostusten edellytysten arvioinnin.
Monissa joissa on jo kunnostettu kutualueita taimenelle ja lohelle, mutta vaellussiian kutupaikkojen ominaisuuksista: virrannopeudesta ja pohjan rakenteesta tarvitaan lisätietoa.
Siika kutee Kokemäenjoessa marraskuun alussa ja poikaset kuoriutuvat keväällä jäiden lähdön aikaan.
Mäti kehittyy talven aikana joen pohjassa, ja on altis esimerkiksi virtaamavaihteluille ja mädin päälle kertyvän sedimentin aiheuttamalle tukehtumiselle.
Erityisen arvokas siikakanta
Nykyisellään siika lisääntyy luontaisesti, mutta merkittävä osa jokeen nousevista siioista on peräisin jokeen ja merialueelle tehtävistä siikaistutuksista.
Varsinais-Suomen ely-keskuksen rahoittamassa hankkeessa Kokemäenjokeen ja Reposaaren edustalla mereen laskettiin yhteensä 40 vastaanotinta, joiden avulla seurataan siikojen liikettä.
Siiat merkittiin asentamalla niiden vatsaonteloon pieni lähetinkapseli.
– Kokemäenjoen siikakanta on erityisen arvokas, koska kalat ovat nopeakasvuisia ja saavuttavat suuren koon. Suurimmat kutusiiat ovat jopa kolmekiloisia, Veneranta kertoo.
