Köyhemmissä kunnissa perheet jäävät ilman lastensuojelun apua. Erot kuntien välillä ovat suuria.
Korkean työttömyyden kunnissa perheet jäävät useammin ilman lastensuojelun apua, vaikka tarve on siellä todennäköisesti suurempi. Tämä käy ilmi Itä-Suomen yliopiston tuoreessa tutkimuksessa.
Tutkimuksen mukaan lastensuojeluilmoitusten määrässä on isoja eroja kunnittain. Kunnissa, joissa on enemmän työttömyyttä, köyhyyttä ja tuloeroja, tehdään vähemmän lastensuojeluilmoituksia.
Käytännössä siis apua tarjotaan vähemmän siellä, missä tarve voi olla suurin, sanoo Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön professori Timo Toikko.
– Hyvinvoivilla alueilla köyhemmät perheet joutuvat suuremman kontrollin alle kuin muualla, kun taas sosioekonomisilla riskialueilla perheiden ongelmiin ei taas kiinnitetä riittävästi huomiota, Toikko sanoo.
Toikon mukaan syynä voi olla kansainvälisessä tutkimuksessa tunnettu, niin sanottu seinätapettiefekti. Jos alueella on paljon köyhyyttä, sitä ei tunnisteta samalla tavalla kuin hyvinvoivilla alueilla.
Esimerkiksi lastensuojelu saattaa keskittyä vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmiin, mutta toimeentulon ongelmat saattavat jäädä vähemmälle huomiolle.
Tutkimuksen mukaan kunnat pystyvät vähentämään lastensuojelun tarvetta tukemalla perheitä taloudellisesti. Esimerkiksi täydentävä toimeentulotuki voi vähentää lastensuojelun tarvetta, mutta sen saatavuudessa on merkittäviä alueellisia eroja.
Perheet eriarvoisessa asemassa
Kuntien välisten erojen takia perheet ja lapset saattavat olla eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä he asuvat. Tutkimuksen mukaan se on merkittävä ongelma sosiaalihuoltojärjestelmässä, jossa yhdenvertaisuus on keskeinen periaate.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, kuinka hyvin kunnat ovat pystyneet tarjoamaan lastensuojelun palveluita.
Suurin osa, lähes 40 prosenttia kunnista on sellaisia, joissa lastensuojelulle olisi suuri kysyntä. Näissä kunnissa lastensuojeluun on yritetty panostaa, vaikka se ei ole täysin riittänytkään.
Kolmannes kunnista oli sellaisia, joissa lastensuojelun tarve oli kohtuullinen ja siksi kunta on pystynyt tarjoamaan tarpeeksi palveluita.
Huonoin tilanne oli noin 10 prosentissa kunnista. Niissä on paljon perheitä lastensuojelun tarpeessa, mutta tarpeeseen ei ole pystytty vastaamaan.
