Tutkimus selvittää riistaruokinnan riskejä: ”Taudit voivat oppia hyppäämään lajista toiseen”

Riistaeläinten ruokinta lisää riskiä, että taudit siirtyvät tuotanto- ja kotieläimiin ja myös ihmiseen.

Luonnonvarakeskus ja Ruokavirasto ovat käynnistäneet ensimmäistä kertaa tutkimushankkeen, joka selvittää riistaruokinnoissa leviäviä eläintauteja.

Ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu, että kun ruokintapaikoilla käy tiheästi saman lajin edustajia, tietyt loiset leviävät eläimestä toiseen.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikön Markus Melinin mukaan loiskanta pysyy yllä, kun eläimet kuljettavat loisia mukanaan liikkuessaan ruokintapaikalta toiselle.

– Riski on sekä saman lajin yksilöiden että eri lajien kohdatessa. Taudit, jotka eivät muuten hyppää lajista toiseen, voivat oppia näin tekemään, hän sanoo.

Melinin mukaan, hirvieläinten kohdalla on todettu, että mitä tiheämpi niiden kanta on, sitä enemmän ne kantavat loisia ja tauteja.

Houkutteluruokinta pyrkii lajin hallintaan, tukiruokinta kantojen lisäämiseen

Valkohäntä- ja metsäkauriskannat ovat kasvaneet voimakkaasti 2000-luvulla. Kantojen hallinta vaatii Luonnonvarakeskuksen mukaan tehokasta metsästystä. Se perustuu useimmiten kyttäysjahtiin eläinten ruokintapaikoilla.

Riistaruokinnassa käytetään houkuttelu- ja tukiruokintaa.

Houkutteluruokinta pyrkii houkuttelemaan tiettyjä lajeja sopiviin paikkoihin ammuttavaksi tai pois vahinkokohteiden, kuten viljelysten, puutarhojen tai vilkasliikenteisten teiden läheltä.

Tukiruokinnalla pyritään puolestaan voimistamaan riistakantoja saalismäärien lisäämiseksi vähentämällä kuolleisuutta sekä parantamalla yksilöiden kuntoa ja lisääntyvyyttä.

Ristiriita siinä, miksi toisaalla kantaa yritetään vähentää ja toisaalla lisätä, johtuu Melinin mukaan siitä, että osa metsästäjistä harjoittaa tukiruokintaa, varmistaakseen, että riista pysyy omalla alueella, ja että kanta pysyy metsästyksen kannalta riittävän suurena.

Tukiruokinnassa, joka usein tarkoittaa talviruokintaa, ravintoa on runsaasti tarjolla koko syksyn ja talven.

Yksi talviruokinnan ongelmista on Melinin mukaan se, että kameraseurannan perusteella ruokinta houkuttelee etenkin kevättalvella paikalle myös jäniseläimiä sekä pienpetoja, kuten supikoiria, kettuja ja ilveksiä lisääntyneen jyrsijämäärän takia.

Taudit voivat siirtyä tuotantoeläimiin ja myös ihmiseen

Ruokinnat mahdollistavat liian tiheiden riistakantojen muodostumisen. Se voi välillisesti vaikuttaa puutiaisten ja niiden levittämien tautien lisääntymiseen.

– Myös vakavien eläintautien leviäminen, kuten afrikkalainen sikarutto ASF voi puhjeta tai tehostua ruokintojen välityksellä. Esimerkiksi nautatuberkuloosin ja hirvieläinten näivetystaudin epäillään levinneen Pohjois-Amerikassa osin juuri riistaruokinnan ansiosta, Melin toteaa.

Taudin yleistyminen villieläinpopulaatiossa lisää riskiä, että tauti siirtyy saman alueen koti- ja tuotantoeläimiin, hän korostaa.

Mahdollisia ovat myös eläimistä ihmisiin leviävät zoonoosit, jollainen on esimerkiksi koronana tunnettu COVID 19 -tauti. Valkohäntäpeura on myös herkkä koronavirukselle (SARS-CoV-2) ja kykenee levittämään sitä.

Riistaruokintaa ei Suomessa säädellä virallisesti.

– Tällöin vähintäänkin suositukset siitä, minkälainen riistaruokinnan toteutustapa on järkevää ja mikä taas ei ole, olisivat perusteltuja, Melin sanoo.

Riistakamerat ovat suuri apu tutkimushankkeen kenttätyössä

Yhdessä Luonnonvarakeskuksen tutkimusalueista, Perniössä, on 11 ruokintapaikkaa ja riistakameroita eri puolilla aluetta.

– Otamme näytteitä ruokintapaikoilta ja niiden läheisyydestä maaperästä, ulosteista ja ruoasta. Näytteet lähtevät Ruokavirastoon, jossa laboratorio tutkii näytteistä muun muassa bakteeri- ja ja loiskannat, sanoo väitöskirjatutkija Ella Ahti Lukesta ja Itä-Suomen yliopistosta.

Ruokintapaikkojen riistakameroihin on talven mittaan tallentunut monenlaista elämää.

– Kameroiden kautta voi seurata peurojen lisäksi hirvien, supikoirien, kettujen, jäniseläinten sekä jonkin verran myös susien ja ilvesten liikkeitä, Ahti kertoo.

Ensimmäiset Luken keräämät näytteet ovat nyt Ruokaviraston laboratoriossa. Alustavia tuloksia odotetaan syksyllä.

Vuoden 2026 lopussa päättyvän hankkeen rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Hankkeessa pyritään keräämään päättäjille tietoja, jotta eläintautien riskejä voidaan torjua.