Turun yliopiston tutkimuksen mukaan vaikeasta raskauspahoinvoinnista kärsivillä naisilla oli todennäköisemmin masennusta ennen raskautta ja sen jälkeen.
Turun yliopistossa toteutettu laaja tutkimus osoittaa, että vaikea raskauspahoinvointi on yhteydessä masennukseen.
Vaikeasta raskauspahoinvoinnista kärsivillä naisilla oli todennäköisemmin masennusta ennen raskautta ja sen jälkeen, ja synnytyksen jälkeinen masennus diagnosoitiin heillä aikaisemmin, kertoo yliopisto tiedotteessaan.
Vaikeaan raskauspahoinvointiin liittyy voimakasta pahoinvointia ja oksentelua, jotka estävät syömisen ja juomisen normaalisti ja vaikeuttavat merkittävästi arjesta selviytymistä.
Sitä esiintyy 0,3–3,6 prosentissa kaikista raskauksista, ja se on yleisin sairaalahoitoon johtava syy raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, kertoo yliopisto.
Fyysisten vaikutusten lisäksi vaikea raskauspahoinvointi aiheuttaa huomattavaa psykososiaalista taakkaa. Sen yhteydestä psykiatrisiin sairauksiin on kuitenkin yliopiston mukaan ollut toistaiseksi vain rajallisesti tietoa.
Lähes puolen miljoonan naisen tiedot mukana tutkimuksessa
Laaja rekisteritutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa yhteyden vaikean raskauspahoinvoinnin ja masennuksen välillä. Yhteys on kahdensuuntainen: vaikea raskauspahoinvointi on yhteydessä masennukseen sekä ennen että jälkeen raskausajan.
Tutkimuksessa analysoitiin yli 437 000 suomalaisen naisen rekisteritietoja vuosilta 2004–2017.
Tulokset osoittavat, että vaikeasta raskauspahoinvoinnista kärsivistä naisista 8,8 prosentilla oli masennusta jo ennen raskautta, kun vertailuryhmässä osuus oli 1,0 prosenttia. Tämä tarkoittaa yliopiston mukaan yli viisinkertaista todennäköisyyttä masennukseen ennen raskautta.
Tutkimus viittaa siihen, että vaikean raskauspahoinvoinnin ja masennuksen taustalla voi olla yhteisiä biologisia tekijöitä. Löydökset korostavat yliopiston mukaan mielenterveyden arvioinnin ja seurannan merkitystä raskauden aikana sekä moniammatillisen hoitomallin tarvetta.
– Tutkimuksemme tuo esiin, että vaikea raskauspahoinvointi ei ole vain fyysisesti kuormittava tila, vaan myös merkittävä mielenterveyden riskitekijä. Tulokset tukevat tarvetta entistä tiiviimpään yhteistyöhön eri erikoisalojen, kuten psykiatrian, naistentautien ja yleislääketieteen välillä, sanoo tiedotteessa väitöskirjatutkija Eeva Terävä-Utti Turun yliopistosta.
