Työhyvinvointia pyritään parantamaan suomalaisilla työpaikoilla usein väärillä keinoilla, sanoo työterveyshuollon erikoislääkäri Eira Roos. Hän toimii lääkärikeskus Aavassa työterveyshuollon kehitysylilääkärinä ja tekee tutkimusta Helsingin yliopistolla.
Roosin mukaan keskeinen harha on ajatus, että työkyky ja organisaation tulos paranevat, kun yksilöä kehitetään ja huolletaan.
– Ajatus on, että yksilöä kehittämällä voisi kehittää työkykyä ja samalla organisaation tulosta. Se on iso harha, Roos sanoo.
Roos kertoo selvityksestä, jossa kysyttiin yli 300 yrityspäättäjältä, millä keinoin he pyrkivät edistämään työhyvinvointia. Tavallisimpia olivat liikuntaedut, työmatkapyörät ja toistuvat kyselyt. Lisäksi tulivat työhyvinvointi- ja työkyky-päivät, joiden sisältö irtoaa usein kauas työn arjesta. Ne pitäisi Roosin mielestä räjäyttää.
– Kun googlaat työhyvinvointipäivän ohjelmia, sieltä löytyy seppeleensidontaa ja saappaanheittoa.
Roos painottaa, että työhyvinvointi syntyy työssä. Se syntyy siitä, että työ sujuu ja että siinä on mahdollisuudet onnistua.
Maratonille treenaaminen ei vaikuta organisaatioon
Alla olevalla videolla Roos kertoo, miksi työhyvinvointipäivillä ja liikuntaseteleillä ei ole mitään tekemistä työuupumuksen ratkaisujen kanssa.
– Jos ajatellaan, että niillä pystytään vaikuttamaan työhyvinvointiin, se on harhakäsitys. Se on hukkaan heitettyä rahaa.
Hän korostaa, ettei liikunta ole huono asia, mutta se ei yksin muuta työyhteisön kykyä tehdä työtä.
– Vaikka treenaisit maratonia tai triathlonia, se ei nosta organisaation työkykyä. Työ tehdään yhdessä.
”Uupuvat ovat usein sitkeimpiä, parhaita työntekijöitä”
Roosin mukaan työuupumus nähdään yhä liian usein yksilön heikkoutena. Se johtaa siihen, että ongelmia piilotellaan ja ajatellaan omaksi viaksi.
– Ajatellaan, että yksilö sortuu työkuorman alle, koska hän on heikko. Olen hoitanut työuupuneita parikymmentä vuotta, eikä se vastaa todellisuutta. Uupuvat ovat usein niitä sitkeimpiä, jotka ovat ylittäneet rajansa ja saaneet siitä jopa palkintoa, hän sanoo.
Siksi pelkkä yksilön palauttaminen ”kuntoon” ei riitä.
– Mikään jumppa tai jooga tai vihersmoothie ei auta. Ongelma on se, että työn hallinta katoaa.
Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Pauliina Mattila-Holappa tunnistaa Roosin ajatukset.
Hänkin sanoo, että työuupumuksesta puhutaan julkisuudessa usein yksilön stressinsietokykynä: jaksaako ihminen, osaako palautua, onko elämä tasapainossa.
Mattila-Holappa muistuttaa, että tutkimus piirtää monimutkaisemman kuvan. Uupumus syntyy ennen kaikkea työn ja ihmisen suhteessa – ja työn arjen rakenteissa.
Tutkimusten perusteella työn organisointi luo pohjan jaksamiselle. Eira Roos tiivistää, että työnjako, välineet, osaaminen ja johtamiskulttuuri ratkaisevat, voiko työntekijä kokea hallintaa ja onnistumista.
– Osalla työpaikoista on jo huomattu, että työn organisointi luo sen perustan, että on mahdollisuudet tehdä työtä hyvinvointia tukevalla tavalla. Pitkien tutkimuslinjojen mukaan se, että voi vaikuttaa oman työn tekemisen tapaan ja kokee oikeudenmukaisuutta ja arvostusta, on kaikille yleisesti hyväksi.
Kaikki kuormitus ei kuitenkaan ole pahasta. Mattila-Holapan mukaan kohtuullinen aikapaine ja stressi kuuluvat elämään ja työhön, ja voivat jopa tukea tekemistä.
– Tietty määrä aikapainetta tai stressiksi kuvattavaa asiaa saa meitä tekemään asioita valmiiksi ja pitää virtaa yllä. Mutta pitkäaikaisina ja jatkuvina samat ilmiöt ovat haitallisia, Mattila-Holappa sanoo.
Työterveyslaitoksen mukaan jopa joka neljäs työntekijä on vaarassa uupua.
Yksilöiden selviytymistarinat ovat usein toksisia
Roos kritisoi julkisuudessa toistuvia selviytymistarinoita, joissa uupumus kuvataan yksilön yksinäisenä kamppailuna.
– Toksista on se, että tarina on aina ”minä yksin sorruin, minä yksin nousin”. Työuupumus on kova paikka ammatilliselle identiteetille.
Kun uupumus mielletään heikkoudeksi, kukaan ei uskalla sanoa ääneen olevansa uupumassa. Samaan ilmiöön liittyy Roosin mukaan hyvän fiiliksen mittaaminen. Jos tavoitteena on pitää tunnelma positiivisena, hankalia asioita vältetään.
– Jos mittaroidaan vain fiilistä, oikea vastaus on aina ”hyvä”. Silloin jätetään puhumatta siitä, mikä ärsyttää ja mikä ei suju – vaikka juuri siitä pitäisi puhua.
Roos sanoo, että ärsytykset kertovat kehitystarpeista.
– Aina kun joku asia harmittaa, siitä pitäisi iloita: tässä on jotain, joka ei mätsää reaalimaailman kanssa.
Valmennus voi saada työntekijät irtisanoutumaan
Roos kertoo esimerkin uupuneiden ryhmävalmennuksesta. Hän vetää työssään valmennuksia, joiden on tarkoitus auttaa työssä uupuneita.
– Puolen vuoden kohdalla puolet valmennukseen osallistuneista oli irtisanoutunut. Sama on toistunut myöhemmin. Ihmiset voimaantuvat ja toteavat, etteivät voi voida hyvin siinä työpaikassa, Roos sanoo.
Hän toteaa, että työterveyshuolto voi vahvistaa voimavaroja ja itsensä johtamisen taitoja, mutta jos työpaikka ei muutu, tulos voi olla henkilöstön lähtö.
Uupumus maksaa 20 000 euroa vuodessa ilman sairauslomaa
Työuupumus maksaa paljon. Työpaikoilla kustannukset syntyvät jo ennen sairauspoissaoloja. Tutkimuksen mukaan jo noin vuotta ennen sairauslomaa tuottavuus heikkenee keskimäärin 25 prosenttia.
– Neljäsosa työpäivästä menee säätämiseen.
Jos työpäivän keskihinnaksi arvioidaan 370 euroa, tämä tarkoittaa noin 20 000 euroa vuodessa yhtä työntekijää kohden jo ennen sairauslomia.
Roos on ollut mukana hankkeessa, jossa uupumuksesta johtuvat poissaolot saatiin nollaan, kun asia nostettiin johdon agendalle. Siitä tehtiin avainmittari.
Tunnekuorman merkitys korostuu
Asiantuntijatyössä kuormitus syntyy usein muulla tavoin kuin pelkästään työn määrästä, Työterveyslaitoksen Mattila-Holappa sanoo.
Usein työ kerrostuu: uudet tehtävät tulevat vanhojen päälle, kun mitään ei lopeteta.
Nykytyössä kuormittavat ilmiöt, joita ei aiemmin samalla tavalla tunnistettu. Yksi niistä on tunnekuorma, joka korostuu työssä, jossa ollaan paljon tekemissä ihmisten kanssa.
– Erityisesti töissä, joissa korostuu vuorovaikutus ja sen hallinta, koetaan tuoreen tutkimustiedon mukaan tunteisiin liittyvää kuormitusta, Mattila-Holappa sanoo.
Toinen on jatkuva oppimispaine yhdistettynä järjestelmäviidakkoon. Uuden oppiminen voi olla voimavara, mutta ilman aikaa se muuttuu kuormitukseksi.
– Ratkaisuja tulisi löytää erityisesti tilanteisiin, joissa muuttuvien ja harvoin käytettävien järjestelmien opetteluun menee runsaasti voimavaroja.
