Sopimuspalokuntalaisia on Suomessa noin 14 300, joista jopa noin 500 on työttömiä. Työttömyyskorvauksen suojaosan poisto vaikuttaa väistämättä heidän halukkuuteensa auttaa.
Hallituksen päätös poistaa työttömyysturvan suojaosa voi heikentää pelastustoimen valmiutta Lapissa ja muuallakin Suomen harvaan asutuilla alueilla.
Apua voi joutua odottamaan kohtalokkaan kauan, kun työttömänä oleva sopimuspalokuntalainen ei lähdekään pelastuskeikalle. Syynä voi olla se, että osallistuminen palokuntatyöhön viivästyttää työttömyyskorvauksen maksua.
Aikaisemmin työtön on voinut tienata 300 euroa kuukaudessa ilman, että se on vaikuttanut työttömyysturvan määrään. Nyt tämä suojaosa on poistettu ja kaikki ansiot vähentävät työttömyysturvaa.
Tuoreen selvityksen mukaan kolme neljästä työttömyysetuutta saavasta sopimuspalokuntalaisesta kertoo suojaosuuden poiston olevan haitta tai jopa este toimintaan osallistumiselle.
Sopimuspalokuntalaisena toimiva inarilainen Teemu Leppälä pitää kestämättömänä hallituksen päättämää työttömyysturvan suojaosan poistoa pelastustoimen kannalta. Leppälä oli työttömänä pari vuotta viime heinäkuuhun saakka.
– En ole saanut täyttä työttömyyskorvausta käytännössä ikinä. Ennen siitä vähennettiin kaikki, mikä meni yli kolmensadan euron. Viime aikoina meni sitten jo vähennykseen kaikki pelastustyötulot, kertoo Leppälä, joka toimii nykyään Inarin VPK:n päällikkönä.
Leppälä itse sanoo olevansa niin vihkiytynyt toisten auttamiseen, että tekee sitä jopa omalla kustannuksellaan.
Syrjäseudut kärsivät eniten
Harvaan asutuilla alueilla sopimuspalokuntalaiset ovat ensimmäisenä paikalla, kun apua tarvitaan.
Sevettijärven Jänispäällä viime kesänä olleissa maastopaloissa mukana oli koko Inarin ja Utsjoen sopimuspalokuntalaisten joukko, joka teki vaikeissa olosuhteissa pitkää päivää ja osallistui tunteja laskematta sammutukseen. Ne, joilla ei ollut mahdollisuutta tulla palopaikalle, huolsivat ja korjasivat kalustoa Ivalon paloasemalla.
– Jossain vaiheessa porukka väsyi niin paljon, että väkeä jouduttiin hakemaan ympäri Lappia ja Pohjanmaata, kertoo Ivalon vapaaehtoisen sopimuspalokunnan päällikkö Jonne Siivikko.
Pohjois-Pohjanmaalta kuultiin, että apuun kaavaillut sopimuspalokuntalaiset päättivät olla lähtemättä kauas Lappiin juuri korvausasian takia. Apuun Lappiin saatiin Pohjois-Pohjanmaalta vakituisia pelastajia. Palo saatiin sammumaan.
Jonne Siivikko on sitä mieltä, että valtion pitäisi tukea vapaaehtoista palokuntatyötä. Lapissa sammutustyöt hoitaa lähes aina vapaaehtoinen sopimuspalokunta. Siivikon mukaan sopimuspalokuntien työ on myös syrjäytymisen ehkäisemistä ja nuorisotyötä parhaimmillaan.
Pelastustyö on vapaaehtoista
Sopimuspalokuntahenkilöstö toimii vapaaehtoispohjalla. Saatava korvaus ei ole toimeentulon kannalta keskeistä ansiotyön ohella pelastustyötä tekevälle, mutta työttömälle se on.
– Työttömyyskorvauksesta jää vähennysten jälkeen käteen 400 euroa kuukaudessa. En pysty sillä maksamaan edes kolmasosaa lainanhoitokuluista, kertoo Teemu Leppälä.
Toinen haaste on hidas byrokratia. Edessä voi olla jopa muutaman kuukauden mittainen katkos työttömyyskorvausten maksussa.
– Monella ei ole sellaisia puskureita, että voi olla ilman korvausta kuukausikaupalla, kun byrokratia jauhaa taustalla. Se vähentää halukkuutta osallistua, Leppälä sanoo.
Palokuntien toiminnan vaikutusarvioissa on selvitetty, että yksi pelastustoimeen pantava euro tuo yhteiskunnalle säästöä 12-kertaisen summan. Suojaosan poistosta aiheutuvia säästöjä pelastustoimessa ei ole arvioitu.
Yksi sopimuspalokuntalainen maksaa yhteiskunnalle päivässä noin 15 euroa, kun vakinaisen pelastajan kustannus on yli kymmenkertainen.
Sisäministeriössä pahoitellaan tilannetta
Sisäministeriön pelastusylitarkastajan Jari Lepistön mielestä vallitseva tilanne on huono.
– Me emme pärjää ilman sopimuspalokuntia. Mitä harvemmin asuttuun Suomeen mennään, sitä välttämättömämpiä ne ovat.
Lepistön mukaan ilman sopimuspalokuntalaisia auttajaa joudutaan odottamaan liian kauan erilaisissa tilanteissa, oli sitten kysymys liikenneonnettomuudesta, sairaustapauksesta tai vaikka tulipalosta. Jos esimerkiksi Ivalossa paloauto ei pääse liikkeelle hälytyksen tullessa lainkaan, on seuraava yksikkö 160 kilometrin päässä Sodankylässä. Toimivan sopimuspalokunnan rooli on Lepistön mukaan näissä olosuhteissa korvaamaton.
Sopimuspalokuntien toimintaan osallistuminen edellyttää voimassa olevaa työsopimusta sopimuspalokuntalaisen ja pelastuslaitoksen välillä. Se on myös vakuutusturvan edellytys.
Sopimuspalokuntalaisia on Suomessa noin 14 300, joista jopa noin 500 on työttömiä, joiden työttömyyskorvauksen suojaosa on poistettu. Suurin osa heistä asuu Vaasa–Lappeenranta -akselin pohjoispuolella.