Kun Juha Kreusille soittaa joku, joka harkitsee lähtevänsä Ukrainaan vapaaehtoistaistelijaksi, hänen tehtävänsä ei ole taivutella tätä muuttamaan mieltään.
Hänen tavoitteensa on, että lähtijä ymmärtäisi, mitä on tekemässä.
– Sodan ytimessä on kaksi asiaa: tappaa ja kuolla. Ja kun sotaan lähtee, on hyvin todennäköistä, että siellä kuolee.
Vaikka itse jäisi henkiin, raakuuksista jää mieleen jälki, joka voi olla ikuinen.
– Sodasta tulee eri ihminen takaisin. Mieli kuolee, sota muuttaa aivokemiaa täysin, Kreus lisää.
Kreus on Sodan kokeneet -yhdistyksen toiminnanjohtaja. Elokuussa 2023 perustetun järjestön tehtävänä on antaa vertaistukea Ukrainassa taistelleille sekä heidän omaisilleen.
Vertaistukea tarvitaan rintamalla, mutta toinen tyypillinen tilanne tulee silloin, kun taistelija on jo palannut kotiin, ja sotamoodi vaihtuu arkiminään.
– Alussa ihmisellä ei ole mitään oireita, koska sota on mielessä edelleen päällä. Sitten tulee hetki, kun hän rentoutuu ja pääsee pois taistelumoodista. Siitä alkavat ongelmat.
Traumatisoitumisesta Kreusilla on kokemusta omasta takaa.
Vuonna 1993 hän lähti vapaaehtoiseksi Guatemalan sisällissotaan, eikä traumaperäinen stressihäiriö paniikkikohtauksineen ole vieläkään kokonaan hellittänyt.
Puolustusvoimista varoitetaan: Emme tue
Ukrainaan on lähtenyt Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen yhteensä noin 150 vapaaehtoista suomalaista.
Kreusin mukaan suurin osa Suomesta lähteneistä taistelijoista on 25–30-vuotiaita. Nuorin on ollut alle 20-vuotias, vanhimmat yli viisikymppisiä.
Osa on palannut Suomeen, osa kuollut, osa on edelleen Ukrainassa. Ulkoministeriö arvioi viime vuonna, että suomalaisia oli siellä 20–30.
Puolustusvoimien kanta Ukrainaan tai minnekään muuallekaan ulkomaille taistelemaan haikaileville on selvä: sitä ei suositella tai tueta.
– Emme suosittele kenellekään lähtemään minnekään ulkomaille taistelemaan toisen maan riveissä, pääesikunnasta vastataan Ylelle sähköpostitse.
Puolustusvoimat huomauttaa, että taustasta vierastaistelijana voi olla tietyissä tilanteissa henkilölle jopa haittaa.
– Se on jokaisen oma asia, mutta emme suosittele emmekä tue millään tavoin. Osallistuminen toisen maan riveissä saattaa vaikuttaa omaan sodanajan sijoitukseen Suomessa – myös kielteisesti, Pääesikunnan viestintäosasto muotoilee.
Suomalaisia kuoli 2024 ainakin neljä
Viime vuosi oli Ukrainassa verinen myös suomalaisille. Kaatuneita suomalaisia raportoitiin yhden vuoden aikana ainakin neljä. Yhteensä sodan aikana on ulkoministeriön mukaan kaatunut kymmenkunta suomalaista.
Tuorein suru-uutinen kuultiin aivan loppuvuodesta: Aleksi Lysander, keväällä 2022 Ukrainaan lähtenyt vapaaehtoistaistelija, ja myös Kreusin ystävä, kaatui taisteluissa Itä-Ukrainassa.
– En tiedä vaikeampaa puhelua, kuin soittaa äidille, että lapsi on kuollut, Kreus sanoo.
Kymmenet suomalaiset eivät liiku Ukrainassa vain keskenään. Erityisen paljon vierastaistelijoita on Kreusin mukaan tullut Kolumbiasta.
– Tietojeni mukaan kolumbialaisia on siellä ukrainalaisten jälkeen toiseksi eniten. Heitä on vastaavasti kaatunut viime vuonna paljon.
Maaston tuho lisäsi vaaraa
Kaatuneiden osuuden jakautumista selittää myös koulutus ja sitä kautta se, minkälaisiin tehtäviin rintamalla sijoittuu. Jalkaväkijoukot ovat kirjaimellisesti tykinruokana.
– Poteroissa ja juoksuhaudoissa, kun on jatkuva Venäjän tykistötuli päällä, totta kai siellä kuolee aina eniten, Kreus kuvailee.
Itäisessä Ukrainassa maaston ja infrastruktuurin tuhoutuminen on tehnyt sodankäynnistä entistä vaarallisempaa.
– Idässä päin koko Ukrainan alue on iso aro. Nekin puustosuojat, joita on ollut, on räjäytetty, niitä ei enää ole. Samoin rakennukset. Eli siellä ei enää ole semmoista suojaa kuin ennen.
Taisteluväsymys painaa
Lähipäivinä Kreus palaa Suomesta Ukrainaan. Hän asuu osin Kiovassa, ja on asunut Ukrainassa myös sotilastukikohdissa. Omaa mahdollista osallisuuttaan Ukrainan taisteluihin Kreus ei turvallisuussyistä kommentoi millään tavalla.
– Ykkösprioriteetti on sotilaiden henkinen toimintakyky.
Kreus on esimerkiksi ajanut satojen kilometrin matkan edes takaisin Kiovasta Kramatorskin alueelle, keskustelemaan taisteluissa mukana olleen kanssa.
– Soitto tuli kaverilta Kramatorskin läheltä eli hän oli Itä-Ukrainan taistelualueella. Ajoin sinne Kiovasta koko päivän juttelemaan.
Taisteluväsymys sekä epävarmuus sodan kestosta näkyvät Kreusin mukaan jo. Osa suomalaisista on ollut Ukrainassa vuodesta 2022 asti.
– Varsinkin, kun menetyksiä tulee paljon, totta kai se vaikuttaa henkiseen jaksamiseen.
Mitä Kreus voi sanoa arvioidusta sodan kestosta?
– Määräpäivää ei ole, eikä sitä kukaan tiedä. Ei tämä varmaan kolmeakymmentä vuotta kestä. Mutta sekin, kestääkö tämä puoli vuotta, vuoden vai kaksi vuotta, totta kai sekin epävarmuus kalvaa.
