Hyvinvointialueiden piti suurilla hartioilla luoda kantava rakenne terveydenhuoltoon. Mutta nyt byrokratia ja säästöt iskevät ammattilaisuuden ytimeen, Järvi kirjoittaa.
Ulla Järvitiedetoimittaja, terveysviestinnän tutkija
Seinäjoen keskussairaalassa jonotetaan päivystyksen ilmoittautumistiskille pahimmillaan pari tuntia. Siis ensiavun ilmoittautumiseen!
Tampereen yliopistosairaalan päivystys pyörii uutisten mukaan riskirajoilla, ja henkilökunta toivoo, ettei sattuisi mitään isompaa onnettomuutta.
Tällaisiin uutisiin on viime vuosina niin totuttu, etteivät ne hetkauta enää ketään. Edes viimetalvinen Jyväskylän sairaala Novan henkilökunnan adressi päivystyksessä kuolevista potilaista ei ole säikäyttänyt byrokraatteja.
Keski-Suomen hyvinvointialue päätti kesäkuussa yli kymmenen miljoonan euron säästöistä ja lakkauttaa alueeltaan useita iltapäivystyksiä sekä vuodeosastoja. Kaikki nämä toimet tulevat siis ruuhkauttamaan Jyväskylän päivystystä entisestään.
Potilaita tulee kuolemaan päivystyksiin ja ylikansoitetuille vuodeosastoille.
Nämä uutiset löytyivät muutaman minuutin etsinnällä valtakunnallisesta ja alueellisesta mediasta. Niin viranhaltijat kuin maakuntien luottamushenkilöt ovat olleet koko kuluneen vuoden puun ja kuoren välissä, kun maan hallitus on vaatinut hyvinvointialueiden yhteensä 1,26 miljardin alijäämän kattamista vuoden 2026 loppuun mennessä.
Potilaita tulee siis kuolemaan päivystyksiin ja ylikansoitetuille vuodeosastoille, koska säästöjä on ”pakko tehdä”, kuten hallituksen tutuksi käynyt retoriikka kuuluu.
Ihan uusia vaaranpaikkoja tulevat olemaan ambulanssit. Kun päivystykset harvenevat, ambulanssit joutuvat ajamaan entistä pidempiä matkoja. Ja lohduton on sekin tulevaisuudenkuva, että myös uusia suomalaisia tulee syntymään entistä useammin ambulansseihin, koska myös synnytysosastoja lakkautetaan.
Eri puolilta Suomea tulee uutisia aivan järjettömistä sote-uudistuksen jälkeen tehdyistä palveluratkaisuista.
Hyvinvointialueet perustettiin ajatuksella, että mahdollisimman suuri alue pystyy kantamaan taloudellisen taakan pieniä sairaanhoitopiirejä ja kuntia paremmin sekä tasapuolisemmin. Mutta leveät hartiat kannattelevatkin nyt uppiniskaista byrokratiaa.
Suuri ei olekaan kaunista.
Se on tuhoisaa.
Eri puolilta Suomea tulee uutisia aivan järjettömistä sote-uudistuksen jälkeen tehdyistä palveluratkaisuista. Niissä vedotaan erityisesti alan lupa- ja valvontavirasto Valviraan ja milloin mihinkin lakiin tai asetukseen. Seuraavassa vain muutamia mediassa silmiin pistäneitä esimerkkejä byrokratiasta, jota on vaikea käsittää.
Pahinta on sote-ammattilaisten väsyminen, huoli ja levottomuus.
Kempeleessä ei saa tuoda ruokaa palvelukeskuksen pihan poikki, koska Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue määritteli ykskaks keittiön valmistus- eikä jakelukeittiöksi. Seuraus on, että ruoastaan maksanut vanhus ei sitä saa, jos sairastuu eikä pääse kävelemään ruokailutilaan. Ennen kotipalvelu tai omaiset toivat aterian asukkaalle.
Salossa hoitajat ajelevat edestakaisin Salosta Somerolle puolensataa kilometriä pelkästään laittamaan kanyyleja palvelutalon asukkaille. Näin siksi, että Varsinais-Suomen hyvinvointialueen päätöksellä paikallisen palvelutalon hoitajilta on kanyylin laittamisen oikeus evätty, koska heidän toimipistettään ei ole määritelty kanyylihoitoja suorittavaksi.
Uusilla hyvinvointialueilla lakkautetaan pieniä toimivia terveysasemia, koska ”tulevaisuudessa ei voida taata, että sinne saadaan lääkäri”. Nyt siellä kyllä on lääkäri ja hoitaja, ja he säästävät suoraa rahaa, koska tuntevat potilaansa ja potilaat luottavat heihin. Mutta näitä ”haavoittuvia” toimipisteitä on lopetettava, jotta alue saisi hetkellisen säästön tilastoihinsa.
Kouluterveydenhoitajia eri puolilla maata on yhä ilman Wilma-oikeuksia, eli he eivät pääse näkemään lasten lukujärjestyksiä tai vanhempien yhteystietoja. Ihan vain koska koulutoimi ei ole osa hyvinvointialuetta.
Esimerkkejä riittää… toinen toistaan hullumpia.
Kaikkein pahinta on sote-ammattilaisten väsyminen, huoli ja levottomuus.
Keski-Suomen hyvinvointialue sai ulkopuolisen tekemässä mainetutkimuksessa henkilökunnaltaan erittäin heikon kokonaisarvosanan, ja talous, johtaminen sekä vuorovaikutus saivat murska-arviot. Pirkanmaan hyvinvointialueella tehdyn kyselyn mukaan taas alle puolet vastanneista suosittelisi työpaikkaa muille.
Hallitus on tänä keväänä iskenyt saksensa naisten rintoihin:
Kaikki tämä syö kansalaisten luottamusta hyvinvointiyhteiskuntaan, vaikuttaa turvallisuudentunteeseen ja jopa ihmisarvon kokemukseen.
Hallitus on tänä keväänä iskenyt saksensa naisten rintoihin: rintasyövän jälkeisiä korjausleikkauksia ei ole sen mielestä tarpeen tehdä julkisessa terveydenhuollossa. Nännit ovatkin jo kadonneet, kertoi eräs Helsingin Sanomien kyselyyn vastannut osastonhoitaja; rintojen korjausleikkausten jälkeinen työvaihe on sairaalassa säästösyistä lopetettu.
Itse tein aikanaan nuorena toimittajana juttuja Suomesta läntisen Euroopan häpeäpilkkuna, jossa vain rikkailla naisilla oli oikeus kokonaiseen kehoon rintasyöpäleikkauksen jälkeen. Joudunko todella näkemään tuon ajan uudelleen?
Ulla Järvi
Kirjoittaja on toimittajan urallaan kirjoittanut tuhansia sote-juttuja ja tutkinut alan viestintää, mutta ei ole koskaan nähnyt näin pelottavaa tulevaisuutta.
