Ulla Järven kolumni: Terveydenhuollon arki ja päättäjien selitykset eivät mahdu samaan päähän

Suomessa raportoitiin joka risaus paavin terveydentilasta, mutta samaan aikaan medialla on vaikeuksia saada tietoa, mitä omissa sairaaloissamme tapahtuu, Järvi ihmettelee.

Ulla Järvitiedetoimittaja, terveysviestinnän tutkija

Kunta- ja aluevaalien kampanjointi alkaa kiihtyä. Ehdokkaat pyytelevät sosiaalisessa mediassa meitä kavereikseen. Lehtien yleisönosastoissa raivataan tilaa mielipidekirjoituksille. Vaalipandemia leviää, ja puolueiden vaalikojut ilmestyvät joka viikonloppu toreille ja kävelykaduille.

Jälleen kerran pääkirjoitukset ja kolumnistit ennustavat ”terveysvaaleja” ja ”sotevaaleja”. Tosin voi olla, että vaalien jälkeen huomataan populistipuolueiden ovelasti rakentamien mediakohujen vieneen päähuomion muilta asioilta.

Mietinkin, että jospa lähtisin kiertelemään oman kotikaupungin ja maakunnan keskuskaupungin vaalitelttoja. Ryhtyisin kyselemään sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä.

Jälleen kerran pääkirjoitukset ja kolumnistit ennustavat ”terveysvaaleja” ja ”sotevaaleja”.

Asun Salossa, joten puhuttavaa riittää. Aloittaisin kysymällä, miksi yli 50 000 asukkaan kaupungissa lakkautetaan pieniä, hyvin toimivia terveysasemia sen vuoksi, että pitää ”kuunnella digiasioinnin tarpeita” ?

Sitten voisin tiedustella, miksi yksin asuvilta vanhuksilta on viety turvarannekkeita Salon kokoisessa kaupungissa? Se on sentään pinta-alaltaan suuruusjärjestyksessä 32:s yli 300 Suomen kunnan joukossa.

Kuntavaaleissa olevat ehdokkaat pystyvät tietysti kiertämään nämä kysymykset toteamalla, että noiden päätösten tekijöitä ovat aluevaltuutetut Varsinais-Suomen hyvinvointialueella eli Varhassa.

Ottaisin siis askeleen sivummalle ja kohteeksi paikalliset aluevaaliehdokkaat. Voisin jatkaa vanhusten ja vammaisten turvarannekepalvelusta.

Oikein sormia syyhyttäisi päästä Turkuun keskustelemaan sikäläisten kansanedustajien kanssa

Kilpailutuksessa vain turkulaisille turvattiin puolen tunnin vasteaika, muualla maakunnassa kaatunut vanhus saa odottaa puolitoista tuntia. Nyttemmin media on paljastanut, etteivät turvafirman jopa 48 tunnin työvuoroja tekevät auttajat pääse perille edes näissä aikatauluissa.

Oikein sormia syyhyttäisi päästä Turkuun keskustelemaan sikäläisten kansanedustajien kanssa. Odottavatko he yhä innolla lokakuuta? Silloin Tyksin Salon sairaalan yöpäivystyksen suljettua ovensa, salonseutulaiset tulevat tukkimaan Turun jo entisestään ylikuormittuneen päivystyksen.

Keskustelukumppania voisi olla tosin vaikea löytää. Valitettavasti juuri hallituspuolueiden kansanedustajat ovat eronneet joukolla aluevaltuustoista, koska kuulemma ”aika ei riitä”.

Jännittyneessä ilmapiirissä päättäjät moittivat jälleen kerran tiedotusvälineitä.

Minulla on muutoinkin sellainen tunne, etten luultavasti tule olemaan se äänestäjä, jonka luokse ehdokkaat kilvan juoksevat kertomaan vaalilupauksiaan. Pahaa pelkään, että meitä huolestuneita, jopa pelokkaita kansalaisia parveilee vaaliteltoilla tänä talvena enemmän kuin koskaan.

Jännittyneessä ilmapiirissä päättäjät moittivat jälleen kerran tiedotusvälineitä, jotka kertovat vain huonoja uutisia. Pääministeri Petteri Orpo on katsonut syyttävästi myös virastojen johtoon. Äskettäin pääministeri ojensi Huoltovarmuuskeskuksen johtaja Janne Känkästä, jottei tämä käyttäisi sananvapauttaan kertomalla medialle hallituksen tekemien leikkausten ikävistä seurauksista.

Mutta mitäs, jos lakkaisikin seuraamasta koko mediaa? Keskittyisikin vain hyvinvointialueensa omiin tiedotteisiin.

Johan paranee mieliala!

Viime aikojen tiedotteet kotiseutuni Varhan verkkosivuilta kertovat onnistumisista ja edistyksestä: Omahelpperi-verkkopalvelu tarjoaa tukea ja tietoa nuorille, kuntoutus omassa arjessa johtaa parhaisiin tuloksiin, tieteellinen tutkimus on kasvussa Varhassa, Voimaa vanhuuteen -ohjelmalla on saatu hienoja tuloksia Varsinais-Suomessa… Ja niin edelleen.

Luottamus instituutioitamme kohtaan rakentuu avoimuudelle ja rehellisyydelle. Etenkin sille, että tiedotusvälineet voivat vapaasti kertoa niin edistysaskeleista kuin myös epäkohdista.

Ilman tiedotusvälineitä emme saisi tietää, mitä asioita upotetaan paksuihin hyvinvointialueiden palveluverkkoselvityksiin, esityslistoihin ja pöytäkirjojen liitteisiin. Mutta ne kuuluisat sosiaali- ja terveyspalveluiden ”leveämmät hartiat” tuntuvat minusta käytännössä tarkoittavan julkisuudelta piiloutuvaa päätöksentekoa. Ikävät päätökset puolestaan piilotetaan julkisuudessa esitettävään markkinointijargoniin.

Meidän pitää pystyä turvaamaan median resurssit ja vapaus penkoa esityslistoja ja viranomaispäätöksiä. Toimituksissa on oltava asiantuntemusta avata poliittisia ja hallinnollisia mekanismeja.

Muuten media tulee täyttymään tiedotteista kopioiduista näennäisuutisista.

Ulla Järvi

Kirjoittaja ei pidä tulevaisuudennäkymästä, jossa ilta illan jälkeen tv-uutisissa kerrotaan, miten ”hankehumppa” on taas tuottanut uuden raportin.

Etsi ehdokkaasi alue- ja kuntavaaleihin Ylen vaalikoneesta.