Vuoden sisällä Suomen tunnetuimpiin kuuluvasta henkirikoksesta on julkaistu kolme kirjaa ja syksyllä on luvassa vielä yksi lisää.
Uutuuskirja esittää kovia väitteitä Ulvilan surman hätäkeskuspuhelun tallenteesta.
Anneli Auerin ystäväpiiriin lukeutuva Niina Berg ruotii omakustannekirjassaan hätäkeskustallenteen tutkinnan eri tulkintoja ja vaiheita.
Berg väittää kirjassa löytäneensä todisteita muun muassa tallenteen manipuloinnista ja äänien tahallisesta väärintulkinnasta.
Totuus Ulvilan murhan hätäpuhelusta -niminen teos ilmestyi toukokuun lopussa.
Neljän minuutin ja 20 sekunnin mittainen tallenne Anneli Auerin soittamasta hätäkeskuspuhelusta on rikostapauksen kenties tunnetuin todiste.
Poliisin ja syyttäjän mielestä tallenne todistaa sen, ettei Anneli Auerin ja Jukka S. Lahden kotona ollut ulkopuolisia, kun Lahti kuoli henkirikoksen uhrina joulukuussa 2006.
Hätäkeskuspuhelusta löytyy kopioita esimerkiksi YouTube-palvelusta.
Epäillyksi tullut Anneli Auer vapautui miehensä murhasyytteistä vuosia kestäneiden oikeudenkäyntien jälkeen.
Hätäkeskuspuhelun tallennetta ovat tutkineet ja tulkinneet useat kovan tason asiantuntijat Suomessa ja myös FBI:ssä. Johtopäätökset ovat olleet monipolvisia ja osin keskenään ristiriitaisia.
Syytöksiä poliisia kohtaan
Niina Berg sanoo, että poliisin tulkinta tallenteesta muuttui täysin, kun Anneli Aueria alettiin epäillä murhasta.
– Aluksi poliisi kertoi, että tallenteelta on kuultavissa itse teko ja tappajan ääni. Muutama vuosi myöhemmin kerrottiin, ettei sieltä kuulukaan mitään ulkopuolisen ääniä, Berg kertoo.
Berg korostaa, että kirjan kirjoittamisen motiivina ei ole ollut se, että hän haluaisi sillä todistella Anneli Auerin syyttömyyttä.
– Halusin, että ihmiset tietäisivät, mitä tälle todisteelle on tapahtunut, kun se on ollut poliisin hallussa, Niina Berg toteaa.
Tapauksen entisen tutkinnanjohtajan Pauli Kuusirannan mielestä hätäkeskuspuhelun ensimmäiset 23 sekuntia todistavat, että paikalla ei ollut ulkopuolista tekijää.
Tuona aikana ei nauhalta poliisin tulkinnan mukaan kuulu ulkopuolisen tekijän tai uhrin ääniä, vaikka kamppailun olisi pitänyt olla kiivaimmillaan.
Kirjarypäs Ulvilan surmasta
Eläkkeellä oleva rikosylikomisario Pauli Kuusiranta paketoi yhdessä JP Koskisen kanssa näkemyksensä Ulvilan surmasta kirjaksi viime kesänä.
Kuusiranta pitää kirjassa tiukasti kiinni siitä, että mitään ulkopuolista surmaajaa ei ole olemassa.
Keväällä Anneli Auerin asianajaja Juha Manner puolestaan julkaisi Milla Ollikaisen kanssa kirjoittamansa teoksen, jossa hän taustoittaa puolustuksen työtä Ulvilan surman tutkinnan ja oikeudenkäyntien aikana.
Kirjassa kerrotaan muun muassa mysteerimiehestä, joka auttoi olennaisella tavalla Auerin puolustuksen toimintaa.
Lokakuussa Ulvilan surman ja Anneli Auerin innoittamaan uutuuskirjojen paraatiin liittyy vielä MTV:n rikostoimituksen päällikön Tiia Palménin teos.
– Se on ensimmäinen kirja, joka tarkastelee Ulvilan henkirikosta objektiivisesta näkökulmasta. Tiia Palmén on suunnittelut sitä vuosikausia, sanoo Deadline Kustannuksen toimitusjohtaja Vera Miettinen.
Myös oikeus- ja rikostoimittajana toimiva Miettinen sanoo olevansa hieman hämmentynyt siitä, että Ulvilan surma ja Anneli Auer ovat juuri nyt nousseet näin vahvasti esille kirjallisuudessa.
– On kourallinen rikostapauksia, jotka kiinnostavat ihmisiä aina. Tässä on mukana tietynlaista mysteeriä. Vieläkään ei tiedetä, kuka tappoi Jukka S. Lahden tai mihin tämä vyyhti lopulta päättyy, Miettinen pohtii.
Myös Anneli Auer on itse tehnyt tapahtumista kirjan. Murhalesken muistelmat -niminen teos julkaistiin vuonna 2016.
