Kumisaappaisiin jää metallinen haju, samoin veden alle upotettuun kameraan.
Outokummun keskustan kupeessa sijaitseva Outolampi on esimerkki siitä, miten vuosikymmeniä sitten suljettu kuparikaivos saastuttaa yhä luontoa.
Outolampeen läjitettiin aikoinaan kuparikaivoksen rikastushiekkaa, joka jätettiin sinne lojumaan.
Niinpä lammen vesi on tänäkin päivänä metallipitoista ja erittäin hapanta. Veden pH on 2,7 eli lähellä sitruunamehua.
Ongelmaan odotetaan nyt ratkaisua.
Kaivosyhtiö Finncobalt suunnittelee louhivansa akkumineraaleja vanhan kuparikaivoksen alueelta. Yhtiö on luvannut, että uusi kaivos voi siivota vanhoja jätteitä ja parantaa ympäristön tilaa.
Ympäristöviranomaiset eivät ole täysin vakuuttuneita.
Outokummun kaupunki on kasvanut kuparikaivoksen ympärille ja saanut kaivokselta myös nimensä.
Vuosina 1910–1989 toiminut Outokumpu oy toi kaupunkiin rikkauksia, mutta myös mittavat ympäristöongelmat.
Kaivostoiminta pilasi Outokummun pohjavedet laajasti 1940-luvulla.
Tapahtumaketju sai alkunsa, kun Outolammen heikot patorakenteet murtuivat ja pilaantunutta kaivosvettä pääsi virtaamaan lähivesiin. Saastunutta vettä imeytyi maaperään, mikä pilasi pohjavedet.
Muutamassa vuodessa läheisestä Sysmäjärvestä kuolivat kaikki kalat.
Järvi alkoi toipua, kun pintavesiä ryhdyttiin kalkitsemaan 1960-luvulla. Kalkitseminen lopetettiin 2000-luvun alussa, ja nyt suunta on taas kääntynyt huonompaan.
Ympäristöasiantuntija Mari Heikkinen Lupa- ja valvontavirastosta kertoo, että hapanta vettä pääsee yhä valumaan vesistöihin, koska Outolammessa ei ole pohjarakenteita.
– Vesissä on korkeita sulfaatti- ja metallipitoisuuksia, ja vesien happamoituminen on voimistunut viime vuosina.
Heikkinen katsoo, että uuden kaivoshankkeen suurimmat riskit liittyvät juuri vanhoihin jätteisiin. Jos niille ei tehdä mitään, saastuminen jatkuu.
Outokummussa uusi kaivos ei ole herättänyt paljoa vastustusta. Kaupunginjohtaja Päivi Lintumäki uskoo, että syynä on kaupungin pitkä kaivoshistoria.
Kaivosyhtiö uskoo saavansa päästöt kuriin
Kun Finncobalt osti Hautalammeksi nimetyn kaivosalueen, se otti vastuulleen myös alueella sijaitsevat vanhat kaivannaisjätteet.
Finncobaltin toimitusjohtaja Ilari Kinnunen sanoo, että heille ympäristövaikutusten arviointi oli ennen kaikkea ohjenuora, mihin ympäristölupahakemuksessa tulee keskittyä.
– Yksi tärkeimmistä asioista on ollut alueen vesien liikkumisen ymmärtäminen. Mihin vedet virtaavat, kun tunneli avataan, ja mitä vesijakeita otamme omaan käsittelyymme.
Kobolttia, nikkeliä ja kuparia on tarkoitus louhia vanhoista kaivostunneleista, jotka ovat tällä hetkellä täynnä metallipitoista vettä.
Hautalammen kaivoksen ympäristölupahakemuksen käsittely on kestänyt jo yli kaksi vuotta, ja se on yhä kesken. Lupa määrittää, miten paljon kaivoksen pitää panostaa ympäristönsuojeluun.
Osa kaivosjätteistä on hyödynnettävissä
Toinen iso päästölähde ovat alueella sijaitsevat vanhan kaivoksen sivukivet, joista liukenee metallia ympäristöön.
Finncobaltin suunnitelmana on käyttää sivukiviä louhosten täyttöön.
Ilari Kinnusen mukaan yhtiö selvittää myös sivukivien hyödyntämistä metallien tuotannossa. Esimerkiksi sivukivien kuparipitoisuus on paikoin niin korkea, että kuparin jalostaminen saattaisi olla kannattavaa.
Kinnunen arvioi, että pelkästään Outolammen ja Mökkivaaran rinteessä on noin 250 000 tonnia kuparikaivoksen sivukiviä.
Kinnusen mukaan rinne on suurin yksittäinen päästölähde: sadevesi pääsee valumaan esteettä kaivosjätteen läpi, jolloin veteen liukenee metalleja.
Kaikkea kuormitusta tuskin voidaan estää
Kaikkea vanhan kaivoksen aiheuttamaa kuormitusta ei todennäköisesti saada estettyä.
Esimerkiksi Outolampi pysynee päästölähteenä.
Finncobaltin suunnitelmana on noudattaa voimassa olevaa ympäristölupaa, joka edellyttää peittämään rikastushiekat rantaviivalta.
Määritelmä on tulkinnanvarainen, sillä tänä kesänä lampi kuivui miltei kokonaan.
Toimitusjohtaja Ilari Kinnusen mukaan yhtiö on laatinut suunnitelman, jossa rikastushiekat peitettäisiin siltä osin kuin ne normaalissa vesitilanteessa ovat näkyvissä.
Ympäristöasiantuntija Mari Heikkinen katsoo, ettei pelkkä rikastushiekan peittäminen riitä estämään saastumista.
– Lampi pitäisi eristää siten, ettei pohjaveteen pääse valuntaa.
Kaivosyhtiö on pohtinut Outolammessa olevien metallien hyödyntämistä.
Toimitusjohtajan mukaan teknistä ratkaisua ei ole vielä olemassa.
Kaivosjätettä käytetty kadunrakentamisessa
Outokummussa vanhan kaivoksen saasteita on ympäri kaupunkia. Syynä on se, että kaivoksen sivukiveä ja rikastushiekkaa on käytetty katujen rakentamisessa.
Kaupunginjohtaja Päivi Lintumäki kertoo, että pilaantuneesta maasta on koitunut kaupungille jo miljoonalasku.
– Metallipitoista maa-ainesta tulee vastaan kaikissa katuremonteissa, ja massojen käsittely on todella kallista.
Pilaantuneiden maiden poistaminen maksaisi pelkästään seuraavan vuosikymmenen aikana 180 miljoonaa euroa.
Lintumäki kertoo kirjelmöineensä asiasta hallitukselle ja ympäristöministerille.
– Valtion pitäisi osallistua kustannuksiin, sillä Outokummun kuparilla maksettiin aikanaan Suomen sotakorvauksia. Koko Suomi on hyötynyt kaivoksesta, joten ei ole oikeudenmukaista, että jälkihoito jää outokumpulaisten maksettavaksi.
Toimitusjohtaja: ”Suurin riski on taloudellinen”
Ongelmista huolimatta Päivi Lintumäki toivottaa uuden kaivoksen tervetulleeksi Outokumpuun. Kaivos toisi kipeästi kaivattuja työpaikkoja. Outokummun työttömyysaste oli heinäkuussa 20,6 prosenttia.
Finncobaltin toimitusjohtaja Ilari Kinnunen kertoo, että kaivos synnyttäisi Outokumpuun suoraan 150 työpaikkaa ja välillisesti jopa 350 työpaikkaa.
Kaivoksen elinkaareksi on arvioitu 12 vuotta.
– Jos laskelmassa huomioidaan mineraalivarannot, toiminta-aika voi jopa tuplaantua, Ilari Kinnunen toteaa.
Mineraalivarannot ovat kallioperässä olevia mineraaleja, jotka voivat olla tulevaisuudessa hyödynnettävissä, jos metallien hinnat pysyvät riittävän korkealla tai tekniikka kehittyy.
Kinnusen mukaan kaivoshankkeen suurin riski liittyy globaaliin tilanteeseen ja metallipörsseihin.
Niistä riippuu, millaisin ehdoin kaivosta kannattaa ylipäänsä rakentaa.
