Kanta-Hämeen hyvinvointialue Oma Häme muuttaa lasten tarkkaavaisuusoireiden hoidon painopistettä. Esimerkiksi ADHD-tutkimuksia ei enää tehdä ennen kuin perheen arki on katsottu kuntoon.
Kyseessä ei ole Oma Hämeen mukaan hoitopolun muutos, vaan ideana on, että perhe saa enemmän tukea alkuvaiheessa.
Hoidon painopisteen muuttamiseen päädyttiin useasta syystä.
Muutoksen taustalla ovat ammattilaisten arjen havainnot perheiden haasteista, diagnoosien ja lääkehoidon määrän kasvu sekä aiempi psykososiaalisen hoidon vähäisyys.
– Opettajat ja lääkärit nostavat yhä useammin esille, että osalla perheitä arjen peruspilarit eivät ole kunnossa. Lapsilla on haasteita unen, ravinnon, peliajan ja arjen kiireen kanssa, Oma Hämeen perhekeskuksen ylilääkäri Päivi Saari kertoo.
Tavoitteena on katsoa näitä kuntoon ja siten vähentää lääkehoidon tarvetta.
– Joskus voidaan edetä suoraviivaisesti raskaampiin palveluihin, mutta useimmassa tapauksessa on hyödyllisempää aloittaa arjen kuntoon laittamisesta. Samalla katsotaan, ettei oireilun taustalla ole perheen arkeen liittyvä tilanne, kuten pelaaminen ja univaikeudet.
ADHD-diagnoosien määrä jatkaa nousuaan
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hoitoilmoitusrekisterien tietojen mukaan pojilla diagnoosien määrä oli vuonna 2022 noin kolminkertainen ja tytöillä hieman yli viisinkertainen vuoteen 2015 verrattuna.
Hyvinvointialueella lääkehoitoa ja diagnostiikkaa on tehty paljon, mutta psykososiaalisesta eli ihmisen toimintakykyä ja hyvinvointia edistävästä hoidosta on ollut pulaa.
– Kuitenkin on todettu, että lapsen ja nuoren elämässä on paljon asioita, jotka voivat selittää tällaista oireilua ilman ADHD-diagnoosia. Toisaalta, vaikka olisikin ADHD-diagnoosi, hoidoksi voi riittää tällainen psykososiaalinen hoito, Päivi Saari sanoo.
Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä nostaa Lääkärilehdessä esiin runsaan ruutuajan ja vähäisen nukkumisen ongelmia aiheuttavina tekijöinä. Lisäksi lapsen kasvuympäristössä voi olla haasteita.
Aalto-Setälä peräänkuuluttaa hyvinvointialueiden resursseja, peruspalveluja ja perheille saatavilla olevia tukia.
Väestötasolla ADHD:n lääkehoito yleistyy kovaa vauhtia. Yleisintä käyttö on 10–12-vuotiailla pojilla, joilla lääkehoito on kolminkertaistunut kahdeksassa vuodessa.
Kelan rekisteriaineiston mukaan 10–13 prosenttia 10–12-vuotiaista pojista sai viime vuonna korvauksia vähintään yhdestä ADHD-lääkeostosta, Itä-Suomessa jo lähes 20 prosenttia.
Tutkijat kaipaavat keskustelua virhediagnostiikasta
Hoidon painopisteen muutoksessa taustalla voi olla myös huoli ADHD:n ylidiagnostisoinnista.
Siinä henkilö saa diagnoosin, vaikka esimerkiksi oireet eivät ole olleet pitkäkestoisia tai aiheuttaneet selkeitä toimintakyvyn haittoja.
– ADHD:n esiintymisluvut ovat jo niin suuria, että virhediagnostiikan mahdollisuudesta on tärkeää käydä keskustelua, Kelan erikoistutkija Miika Vuori sanoo.
Diagnoosi voi olla myös keino saada apua.
– Lasten ja perheiden ohjautuminen palvelujen piiriin on kasvussa. On toisaalta hieman harmillista, että monesti edellytetään diagnoosia, jotta saa palveluita lapselle, hän sanoo.
Muutos on hyvä, mutta riittävätkö resurssit?
ADHD-liiton mukaan hoidon painopisteen muutos, jossa pyritään vaikuttamaan arjen perusasioihin sekä perheen vuorovaikutusilmapiirin ja kokonaishyvinvointiin voi auttaa merkittävästi. Se saattaa myös vähentää tarvetta ADHD-tutkimuksille.
– Mutta resurssit ovat osin riittämättömiä näiden kaikille tarkoitettujen palvelujen tuottamiseksi perheiden yksilölliset tarpeet huomioiden, ADHD-liiton asiantuntija Piia Haukilahti sanoo.
On tärkeää, että henkilö pääsee tutkimuksiin, jos tuki arkeen ei riitä ja oireita ilmenee yhä. Varhainen tuki voi kuitenkin lyhentää tutkimusjonoja tilanteissa, joissa tutkiminen on tarpeen.
Arkea kuntoon kohta kerrallaan
Käytännössä vanhempi kääntyy ensin perhekeskuksen tai koulun opiskeluhuollon puoleen. Tukea saavat myös vanhemmat, sillä arjen vaikeuksien selättäminen vaatii heiltäkin uusia otteita.
Hämeenlinnan perhekeskuksessa toimiva neuropsykiatrinen valmentaja Suvi Will auttaa vanhempia löytämään keinoja.
Tärkeintä on arjen näkyväksi tekeminen. Se auttaa hahmottamaan, mitä kaikkea elämään kuuluu. Samalla huomaa, jos arki on liian kiireistä.
– Mitä vähemmän arjessa tapahtuu, sen parempi oireilevalle lapselle ja kuormittuneelle vanhemmalle.
Will puhuu myös lapsen stressikupin täyttymisestä.
Merkki siitä voi olla, että lapsi ei halua tulla illalla ruokapöytään tai suostu tekemään läksyjä. Stressiä syntyy ihan tavallisista, kivoistakin asioista.
– Lapsen kiukku iltaisin ei ole tekemisen vastustelua, vaan sitä, ettei lapsi pysty toimimaan. Stressikuppi on kertakaikkisesti liian täysi, Will sanoo.
Lapsen stressiä voi purkaa yksinkertaisilla asioilla. Näitä ovat vaikkapa lepohetki majassa, äänikirjan kuuntelu, metsälenkki tai riehakas leikki. Usein pienikin hetki riittää.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: eevi.kinnunen@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.
