Sairasta lasta yritettiin parantaa aloittamalla imetys uudelleen, koska rintamaidolla uskottiin olevan parantavia vaikutuksia, kertoo tuore tutkimus.
Tampereen museokeskus Vapriikin tutkimus paljastaa uutta tietoa Suomen varhaisista imetys- ja vieroituskäytännöistä.
Keskiajalla lapsia imetettiin yleisesti pidempään, usein yli kaksi vuotta. Sen sijaan 1800-luvulla maidosta vieroitettiin huomattavasti aiemmin, noin vuoden iässä.
– Löydös on linjassa sen kanssa, mitä aiemmista eurooppalaisista tutkimuksista tiedetään, eli lapsia on imetetty pidempään kuin teollisena aikana, Vapriikin tutkija Ulla Nordfors sanoo.
Aiempi imetyksestä vieroittaminen 1800-luvulla saattaa olla Nordforsin mukaan seurausta ruokailutapojen muutoksesta.
– Tulokset viittaavat siihen, että imetyksen lopettamiseen liittyvä aliravitsemus tai sairaudet vaikuttivat joidenkin yksilöiden terveyteen ja selviytymiseen.
Nykyisin pieniä lapsia imetetään THL:n mukaan keskimäärin 7–8 kuukautta.
Imettämällä yritettiin hoitaa sairasta lasta
Tutkimusta varten Pälkäneen rauniokirkolla suoritettiin arkeologiset kaivaukset pari vuotta sitten. Kaivauksilla löydettiin 17 eri tavoin säilynyttä hautaa 1200-luvulta 1800-luvun alkuun.
Tutkijat selvittivät ihmisten lapsuuden ruokavaliota haudoista saatujen poskihampaiden avulla.
Tutkittuja yksilöitä oli lopulta kuusi, joten laajoja yleistyksiä tuloksista ei voi Nordforsin mukaan tehdä.
– Voimme kuitenkin tarkastella yksittäisten ihmisten elämänkulkuja, jotka ovat varsin koskettavia.
Tulokset viittaavat esimerkiksi siihen, miten sairasta lasta on yritetty parantaa imettämällä. Yksi tutkituista henkilöistä oli noin 2,5-vuotiaana menehtynyt pieni poika, joka eli 1800-luvun alussa.
Nordforsin mukaan on viitteitä siitä, että hänen vointinsa heikkeni ennen kuolemaa ja imetys aloitettiin siksi uudelleen.
– Rintamaidolla on uskottu olevan parantavia vaikutuksia, ja sitä on käytetty jopa aikuisten hoitamiseen.
Yleisesti tulokset kertovat Nordforsin mukaan siitä, miten lapsia on hoidettu ja miten lasten sairastumiseen on suhtauduttu.
– Lapsia on yritetty auttaa ja toivottu, että he selviäisivät, vaikka lasten kuolleisuus oli tuolloin suurta.
Tuttipullona käytetty lehmänsarvi oli vaarallinen
1800-luvulla Suomessa käytettiin sarvitutteja lasten syöttämiseen. Kyseessä oli lehmän sarvi, mikä toimi tuttipullon tavoin ja täydensi imetystä.
Sarven terävä pää avattiin ja siihen kiinnitettiin kankaasta tai lehmän utareesta tehty tuttiosa. Sarveen laitettiin maitoa tai maidon ja veden sekoitusta.
Nordfrosin mukaan sarvituttien puhdistaminen on ollut hyvin hankalaa.
– Lapsi on voinut saada sarvitutista haitallisia bakteereja, ja siten ne ovat olleet melko vaarallisia.
Lapsikuolleisuus pysyi Suomessa korkeana 1800-luvun loppuun saakka. Vasta silloin alettiin ymmärtää bakteerien ja mikrobien yhteys sairauksien synnyssä.
Nyt valmistunut tutkimus on osa Vapriikin tutkimushanketta, jonka tuloksia nähdään 12. kesäkuuta avautuvassa Muinais-DNA – avain menneisyyteen -näyttelyssä.
