Ylen hankkimat asiakirjat paljastavat, että poliisi on vuosien ajan epäillyt yhtä miestä yli 20 vuotta sitten kadonneen Kai Salomaan henkirikoksesta.
Vaasalainen 46-vuotias Salomaa katosi jäljettömiin Karvialla Pohjois-Satakunnassa 15. toukokuuta 2003.
Keskusrikospoliisi alkoi tutkia tapausta murhana viime vuonna.
Tätä nykyä yli viisikymppinen mies oli tutkinnan alussa vangittuna henkirikoksesta epäiltynä. Hän on kiistänyt syyllistyneensä tekoon.
KRP on yrittänyt hankkia miestä vastaan todisteita kaikin käytössä olevin keinoin.
Nyt Yle kertoo tutkinnasta uusia tietoja, jotka selviävät aiemmin salatuista poliisin ja käräjäoikeuden asiakirjoista.
Pelko
Kai Salomaalla oli rikostaustaa.
Hänet oli tuomittu useista liikenne- ja omaisuusrikoksista. Poliisi on aiemmin kertonut, että Salomaa alkoi käyttää huumeita viimeisinä vuosinaan ennen katoamista.
Talousvaikeuksiin ajautunut mies oli ilmeisesti velkaantunut huumeista.
Omaisten mukaan viimeisinä aikoinaan Salomaa pelkäsi jotain. Hän oli sanonut läheisilleen, ettei eläisi enää kauaa.
Salomaa lähti Vaasasta kohti Karviaa myöhään illalla 13. toukokuuta 2003.
Karvialla asui Salomaalle tuttu mies. He olivat muun muassa olleet molemmat syytettyinä eräässä omaisuusrikosjutussa.
Miehellä oli jo vuonna 2003 mittava rikostausta ja useita vankeustuomioita.
Kai Salomaa yöpyi miehen ja tämän silloisen vaimon luona Karvian Laurilantiellä sijaitsevassa talossa. Pariskunta ei kuitenkaan omistanut taloa.
14. toukokuuta Salomaa kävi Pohjanmaan Laihialla. Sieltä hän osti Honda Civic -henkilöauton ja ajoi sillä takaisin Karvialle.
Seuraava päivä jäi hänen viimeisekseen.
Laukauksen ääni
Iltapäivällä 15. toukokuuta 2003 Kai Salomaa poistui Hondallaan majapaikastaan Karvian Laurilantieltä.
Tämä on viimeinen tiedossa oleva näköhavainto hänestä.
Myöhemmin samana päivänä Honda Civic nähtiin jälleen talon pihassa, mutta poliisi ei tiedä, kuka auton oli siihen ajanut.
Kai Salomaa ilmoitettiin kadonneeksi 21. toukokuuta 2003. Tutkinta siirtyi pian KRP:lle, sillä tapauksessa oli vahvoja viitteitä henkirikoksesta.
Tutkinnassa selvisi, että Salomaan kännykästä soitettiin lyhyt puhelu Satakunnan hätäkeskukseen katoamispäivänä kello 23.
Hätäpuhelu paikannettiin juuri sen Laurilantiellä sijaitsevan talon lähistölle, jossa Salomaa nähtiin viimeisen kerran.
Poliisi kuuli hätäpuhelutallenteelta aseen laukaisua muistuttavan äänen. Se alkoi epäillä Salomaan majoittanutta pariskuntaa henkirikoksesta.
Ristiriitainen kertomus
Ammuttiinko Kai Salomaa kesken hätäpuhelun?
Sitä ei voitu poissulkea.
– Kaikki seikat huomioiden voidaan pitää mahdollisena, että näytteen alussa kuultava pamausääni on laukausääni, KRP lausui oikeudelle eräässä telepakkokeinovaatimuksessa.
Pääepäilty, tuolloin alle nelikymppinen mies, kiisti surmanneensa Salomaan.
Hän kertoi, ettei ollut kotona, kun Salomaan Honda Civic tuli takaisin Laurilantielle.
Epäilty sanoi olleensa vaimonsa kanssa kahden silloin, kun Salomaan puhelimesta oli soitettu hätäkeskukseen heidän kotinsa tuntumasta.
Poliisi sai kuitenkin silminnäkijälausunnon, jonka mukaan kello 23 Laurilantien talon pihassa oli ollut enemmän kuin kaksi henkilöä.
KRP epäili henkirikokseen osallisiksi myös kahta tuolloin viisikymppistä karvialaista miestä, jotka olivat kesällä 2003 olleet tekemisissä pääepäillyn kanssa.
Poliisi otaksui miesten tietävän, missä Salomaan ruumis on.
Toisen miehen omistama ase ja sen patruunat tutkittiin. Ylen hankkimista asiakirjoista ei selviä, voitiinko ase yhdistää tapaukseen.
Ruumiskoira reagoi
Salomaan Honda Civic löytyi myöhemmin hylättynä epäiltynä olleen pariskunnan kodin läheltä Laurilantieltä.
Tutkinnassa selvisi, että Salomaa oli ostanut auton selvästi ylihintaan sen todelliseen arvoon nähden. Poliisi päätteli, että autokauppa liittyi miehen velkoihin.
Myös auton myyjän osuutta katoamiseen selvitettiin.
Poliisin ruumiskoira merkkasi Hondan. Se viittasi siihen, että autossa oli kuljetettu tai säilytetty vainajaa.
Pian poliisi sai selville, että Salomaan katoamisesta epäilty pariskunta oli lainannut peräkärryä karvialaiselta huoltoasemalta kesäkuun 2003 alussa. Kärry oli otettu käyttöön likaisena, mutta palautettu puhtaana.
Ruumiskoira merkkasi myös peräkärryn.
Erityisesti pääepäillyn kuulustelukertomukset herättivät poliisissa epäilyksiä. Ne olivat osin ristiriidassa hänen silloisen vaimonsa kertoman kanssa.
Poliisin mukaan mies salaili asioita.
Kesällä 2003 pariskunta vangittiin todennäköisin syin epäiltyinä, mutta heidät vapautettiin näytön puutteessa.
Vielä tuolloin poliisi tutki tapausta tappona.
Yllättävä kiinnostus uskoon
KRP tutki pariskuntaa perusteellisesti, etenkin pääepäillyksi joutunutta miestä.
Salaisia pakkokeinoja käytettiin luovasti.
Elo–syyskuussa 2003 poliisi sai luvan sijoittaa kuuntelulaitteen epäillyn ja hänen vaimonsa henkilöautoon, sillä heidän otaksuttiin keskustelevan tapauksesta. Myös heidän puhelimiaan kuunneltiin.
Epäilty kertoi elämäntilanteensa muuttuneen vuonna 2003 eli Salomaan katoamisen aikoihin. Pitkään päihdeongelmista kärsinyt mies sanoi raitistuneensa ja alkaneensa kiinnostua uskonasioista.
Poliisi arveli, että kiinnostus uskoon saattoi olla syyllisyyden peittelyä.
– Teknisellä kuuntelulla on selvinnyt, että [epäilty] salaa jotakin tekoaan, jonka on aikaisemmin kertonut jollekin henkilölle ja joka on kertonut sen eteenpäin. Poliisille ei ole vielä selvinnyt liittyykö ko. teko Salomaahan, eikä sitä, kenelle se on edelleen kerrottu, KRP raportoi oikeudelle.
Syksyllä 2005 epäilty aloitti opinnot eräässä oppilaitoksessa. Poliisi sai selville, että hän käytti oman puhelimensa lisäksi myös oppilaitoksen puhelinta.
Siihen ei voinut kohdistaa telepakkokeinoja, kuten kuuntelua ja puhelutietojen selvittämistä.
KRP:n mukaan tilanne puolsi kovempien pakkokeinojen käyttöä.
Poliisi uskoi, että jos epäilty puhuu Salomaan tapauksesta jonkun toisen henkilön kanssa, se tapahtuu henkilökohtaisesti. KRP sai joulun alla 2005 luvan sijoittaa kuuntelulaitteen miehen huoneeseen opiskelija-asuntolassa.
Läpimurtoa ei tullut, mutta lisää tiedonjyviä kyllä.
Puheita ruumiin hävityksestä
Tammikuussa 2006 poliisi sai tietää, että epäilty halusi tavata kylpylähotellissa henkilön, jolle tämä ehkä avautuisi Kai Salomaasta.
Mies varasi tapaamiseen saunallisen huoneen. Poliisi kuunteli huonetta käräjäoikeuden luvalla.
Epäillyn kuultiin puhuvan oma-aloitteisesti Salomaan katoamisesta.
Hän oli muun muassa kommentoinut Alibi-lehden juttua aiheesta. Miehen mukaan jutussa oli virheellisiä tietoja.
Keväällä 2006 epäiltyä seurattiin Suomen rajojen ulkopuolelle.
Poliisi sai selville, että mies lähtisi huhtikuussa tuttavansa kanssa Turku–Tukholma-risteilylle Viking Isabella -laivalla. Käräjäoikeus antoi luvan asentaa kuuntelulaitteen kaksikon hyttiin.
KRP jatkoi myös epäillyn puhelujen kuuntelua.
Syksyllä 2006 poliisi kertoi käräjäoikeudelle, että mies otti niissä Salomaan katoamisen esiin useasti.
Hän puhui uhrin polttamisesta ja hävittämisestä niin, ettei sitä tulla koskaan löytämään.
Asiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, että hän olisi tunnustanut tekoa.
Kun tutkinta siirtyi vuonna 2013 KRP:n Vaasan yksiköstä viraston päämajaan Vantaalle, mies pysyi yhä epäiltynä.
Ylen tavoittama mies ei halunnut kommentoida Salomaan katoamista tai poliisin häneen kohdistamia rikosepäilyjä.
KRP:llä yksi epäilty
Nykyinen tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Jan Aarnisalo kertoo, että KRP epäilee Salomaan murhasta tällä hetkellä vain yhtä henkilöä.
Hän ei ota kantaa, onko kyseessä sama mies, jota on epäilty tutkinnan alusta asti.
Aarnisalon mukaan vainajan löytämiseksi on tehty maasto- ja vesistöetsintöjä Pohjois-Satakunnassa ja Pohjanmaan alueella.
Hän kertoo nyt ensi kertaa, että Salomaata on etsitty erään rakennuksen sisätilojen rakenteista.
Aarnisalo ei kommentoi, onko vainajaa etsitty talosta, jonka pihassa Salomaa nähtiin viimeksi.
Uhrin löytyminen olisi tapauksen ratkaisemiseksi erittäin tärkeää.
– Meillä on latinankielinen sanonta mortui vivos docent, kuolleet opettavat eläviä. Uhrin löytyminen, vaikka pitkän ajan jälkeen, voi viedä juttua eteenpäin ja ennen kaikkea poissulkea tiettyjä asioita ja tutkintalinjoja.
Poliisille tulee tapauksesta tasaisin väliajoin vihjeitä.
– Kiinnostavia henkilöitä on edelleen tiedossa, heitä tullaan puhuttamaan ja kuulustelemaan.
Murhan syyteoikeus ei vanhene, joten tekijä tai tekijät on yhä mahdollista saattaa vastuuseen.
– Poliisi ei murhaa unohda.
Katso myös:
