Liikkumissuositusten noudattaminen voi näkyä jopa palkkapussissa, kertoo Oulun yliopiston tuore väitöskirjatutkimus.
Eetu Ruonakoski,
Roosa Sarajärvi
Oulun yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa havaittiin, että liikkumissuositusten noudattaminen ennusti suurempia tulevaisuuden ansiotuloja verrattuna niihin, jotka liikkuivat vähemmän. Suosituksia noudattavat tulivat myös yhteiskunnalle halvemmiksi.
Tutkimuksessa vertailtiin Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneitä henkilöitä, joilta kerättiin tietoja laajoilla kyselyillä ja mittauksilla. Tarkastelun kohteena oli paitsi henkilöiden ansiotaso, myös henkilöiden yhteiskunnalle aiheuttamat terveydenhuoltokustannukset.
– Tiedetään, että liikkuminen parantaa terveyttä, vähentää sairauspoissaoloja ja sitä kautta parantaa vuosiansioita. Myös ihmisen tuottavuus töissä paranee, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, että on työnantajan silmissä hyvä työntekijä ja pääsee etenemään uraportaalla, jolloin palkkatulot kehittyvät, sanoo tutkimuksen tehnyt lääketieteen lisensiaatti, kauppatieteen maisteri Hanna Junttila.
Junttilan mukaan aikaisemmissa tutkimuksissa on arvioitu, että tulevaisuuden ansiotulot olisivat noin 4-25 prosenttia suuremmat niillä, jotka liikkuvat. Hyöty on ollut sitä suurempi, mitä pidempi tarkasteluväli on ollut liikkumishetkestä tulevaisuuteen. Hyöty näyttäisi siis olevan kertautuva, ei lineaarinen, kuten tutkimuksissa on alun perin oletettu.
– Terveyden ja liikunnan yhteyshän ei ole lineaarinen. Kun ylitetään tietty liikkumisen määrä, terveydentila ei paranekaan vaan lähtee alaspäin. Ansiotulon kohdalla käy ihan samalla tavalla.
Tuloksissa siis selvisi, että henkilön ansiotulot lähtivät laskuun, kun hänen liikkuminen ylitti reippaasti suositusten mukaisen tason. Tässä tutkimuksessa raja oli reippaalla liikkumisella noin 8,5 tuntia viikossa ja rasittavalla liikkumisella 3,5 tuntia viikossa.
Väitöstutkimuksessa käytettiin Maailman terveysjärjestön WHO:n suosituksia, joiden mukaan kaikkien olisi syytä harjoittaa 150–300 minuuttia reipasta tai 75–150 minuuttia rasittavaa liikuntaa viikossa.
– Jos liikkuu yltiöpäisesti, voi tulla joitakin sairauspoissaoloja esimerkiksi urheiluvammojen, ylirasitustilan ja ylikunnon takia, jotka voivat näkyä palkkatulossa. Ne eivät kuitenkaan valahda samalle tasolle kuin liikkumattomilla, joten runsaskin liikkuminen on parempi vaihtoehto kuin ei liikkumista ollenkaan. Kaikista paras on kuitenkin kultainen keskitie, Junttila sanoo.
Ansiotuloilla ei vaikutusta liikkumissuositusten täyttymiseen
Tutkimuksen mukaan 31- ja 46-vuotiaina suositusten mukaan liikkuneet normaalipainoiset miehet käyttivät vähemmän perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon palveluita kuin he, jotka eivät suosituksiin päässeet.
Tutkimuksessa huomioitiin myös koulutustaso, terveydentila ja elämäntavat, eivätkä ne poistaneet liikkumisen sekä myöhempien ansiotulojen ja perusterveydenhuollon kustannusten välisiä yhteyksiä.
Pelkästään ansiotuloilla ei sen sijaan ollut tutkimuksen mukaan vaikutusta siihen, täyttyivätkö liikkumisen suositukset.
– Aikaisemmin on ajateltu, että liikkuminen olisi tulotasosta riippuvainen asia, mutta tässä aineistossa se ei ainakaan ollut. Suomessa on mahdollisuus harrastaa liikuntaa suositusten mukaisesti ilman, että se on kiinni tulotasosta, kun vaan hoksaa hyödyntää näitä työmatkaliikunnan, lähiliikkumisen muotoja ja ulkoilua.
Juttua muokattu 7.10.2024 kello 18.02: lisätty Hanna Junttilan kommentit.
