Mutkikkaat ja vaikeat asiat luovat tarpeen kielikuville ja metaforille, sanoo tutkija Vesa Heikkinen.
Veroporkkana, velkalaiva ja EU:n tarkkailuluokka. Värikkäät sanat ja kielikuvat toistuvat usein politiikan kielessä ja mediassa.
Suomen kielen dosentti ja Ylen Politiikkaradion Puheet päreiksi -ohjelmasta tuttu Vesa Heikkinen sanoo, että värikäs kieli kuuluu journalismiin. Muuten se menettäisi merkityksensä.
– Varsinkin talousasiat ovat älyttömän mutkikkaita ja usein vaikeasti konkretisoitavissa niin tulee tarve tarkkailuluokille, joulukaloille ja muille, hän sanoo Viimeinen sana -ohjelmassa.
Asialla on kuitenkin toinen puolensa. Värikkäät ilmaisut saattavat viedä huomion pois tosiasioista.
– Nehän menevät fiktion maailmaan. Eiväthän ne sillä tavalla kerro tosiasiasta, mutta tässä tullaan siihen kielenkäytön ytimeen, että kyllä lukijatkin sen ymmärtää.
Juuri päättyneen kehysriihen yhteydessä poliitikot ja media ovat puhuneet esimerkiksi ”tarkkailuluokasta” eli vaarasta joutua liiallisen alijäämän menettelyyn EU:ssa. Sillä on perusteltu päätettyjä lisäsäästöjä.
Iltalehden politiikan toimituksen tuottaja Elli Harju käyttää omassa työssään mielellään ilmaisuja, jotka kertovat lukijoilleen enemmän kuin muodollinen puhe.
– Minä pidän siitä, että on joitain termejä, joista tulee heti ihmisille se muisto, että aa, se oli tämä asia.
Värikäs yksittäinen kielikuva saattaa olla vakiintunut tai se voi lisätä tekstin kiinnostavuutta, Harju sanoo. Hän tosin myöntää, että joidenkin termien käyttöä uutisteksteissä voisi miettiä enemmän.
Hallituksen kehysriihi saatiin päätökseen. Miten politiikan uudissanat päätyvät uutiskieleen? Katso koko Viimeinen sana -ohjelma Yle Areenasta.
