Vehviläiset tietävät, milloin ja mistä löytyy isoja kultahippuja – yhtä asiaa he eivät paljasta | Kotimaa

Matka kohti Maija ja Risto Vehviläisen kultaleiriä on yhtä aikaa sekä koettelemusta että hupia.

Sinne johtavalla tiellä täytyy väistellä kiviä ja kuoppia, olla valppaana jyrkissä mutkissa ja toivoa, että ketään ei tule vastaan.

Joen törmältä avautuu näkymä kullanhuuhdontaveteraanien pihapiiriin, jossa on kaksi vanhaa puurakennusta. Pihalla lojuu siellä täällä työkaluja ja -koneita, jotka ovat tarvittaessa käden ulottuvilla.

Pihan keskellä on pressukattoinen kota. Sen suuaukosta hämärässä näkyy kaksi hahmoa, jotka ovat kuin piilossa tarkkailemassa tulijaa.

– Kodan ovi voisi olla joelle päin, mutta haluan nähdä, kuka tänne on tulossa, Maija Vehviläinen sanoo kätellessään vierailijaa.

Maija ja Risto Vehviläinen ovat huuhtoneet kultaa Sotajoella 1980-luvun alusta lähtien.

Kullankaivaminen on alkanut Vehviläisten leirin kohdalla jo 1800-luvulla. Suku on kaivanut samassa kanjonissa noin 50 vuotta.

– Tämä on kovaa työtä erilaisissa olosuhteissa ja säissä. Tästä on romantiikka melko kaukana. Paitsi kun löytyy isompi hippu, Maija Vehviläinen sanoo ja naurahtaa.

Onnenhetkiä Vehviläiset ovat kokeneet lukuisia.

Muistoissa on edelleen heidän suurimman Unna-hipun löytyminen vuonna 2008.

– Lauri Tähkän Kimpale kultaa -kappale raikasi tyttärien toimesta tuona syksynä, sanoo Maija Vehviläinen.

Tämän vuoden kesäkuussa pariskunta löysi ensimmäisen isomus-luokan kultahipun. Sillä oli painoa 30,69 grammaa.

Suomalaiset kullankaivajat nimittävät löytämänsä kultahiput koon mukaan. Yleisimmät kokoluokat ovat pöly, hengetön, saivare, täi, lutikka, russakka ja isomus.

25 gramman painoinen hippu on isomus.

Vehviläiset kaivavat kultaa koneellisesti parin kilometrin päässä leiristä. Juuri tältä paikalta heidän kultansa löytyy, jos on löytyäkseen.

Näin kävi myös kesäkuussa, kun Risto Vehviläinen löysi isomuskimpaleen kipatessaan kaivettua maata saaviin.

Jo hetkeä aikaisemmin hän oli havainnut maaperästä omien sanojensa mukaan varoitusmerkkejä.

Sotajoen jokilaaksoja kuvaillaan luonnon suuriksi ränneiksi. Kallioharjanteet ovat kuin ränninpohjan rihloja, joihin kulta jää.

– Siihen se kulta jää, ei se jää sileään kallioon, Risto Vehviläinen kuvailee.

Maija Vehviläinen ei osallistu niin kutsuttuun ryskähommaan, vaan huolehtii kullan puhdistuksesta ja lähes näkymättömien pienten hippusten keräämisestä talteen.

Vehviläisten kultakokoelmassa kesäkuun kimpaletta ei enää ole.

Lapin kullankaivajaliiton puheenjohtaja Antti Peroniuksen mukaan Suomi on kultaharrastuksen erikoismaa. Isot hiput löytävät ostajansa, ja niistä maksetaan moninkertainen hinta maailmanmarkkinahintaan verrattuna.

– Hinta on ostajan ja myyjän välinen asia, Peronius sanoo.

Asiaa ei raota myöskään Maija Vehviläinen.

– Sen voin sanoa, että kesäkuun kimpaleen ostaja on Pohjois-Suomesta.

Peronius arvioi, että hinta saattaa nousta kymmeniintuhansiin, jos keräilijältä on puuttunut esimerkiksi juuri tietynlainen ja mallinen Sotajoki-hippu.

Viime viikolla uutisoitiin, että kullan hinta on maailmalla noussut uuteen ennätyslukemaan. Korkea kullan hinta voi Peroniuksen mukaan tarkoittaa sitä, että konekaivuu voi levittäytyä uusille alueille.

– Tämä on meille sadonkorjuuaikaa, on mukavampi myydä, kun hinta on ennätyksellisen korkea, summaa Peronius.

Sotajoen alueella on kaivamassa noin parikymmentä yksikköä. Tieto hipuista kantautuu leiristä toiseen nopeasti ja saa toisetkin kaivajat toiveikkaiksi.

– Lapissa ei voi tehdä mitään salassa, näin tapahtui jo ennen kännyköitä, Peronius kertoo.

Syksyllä kullankaivajat siirtyvät pois leireistään, koska kaivuuluvat päättyvät ja yöpakkaset saapuvat.

Sotajoen kaivajat suuntaavat viettämään talvea ympäri Suomea, jopa Ahvenanmaalle asti.

– Aika vierähtää kuskatessa lastenlapsia harjoituksiin, mökillä riittää puuhommia ja muuta puuhasteltavaa, sanoo Maija Vehviläinen.

Talven jälkeen toukokuun lopulla innokkaimmat kullankaivajat palaavat taas Lappiin. He kokoontuvat Saariselälle odottamaan teiden kuivumista jo muutama päivä ennen varsinaisen kaivuun alkamista.

– Kesäkuun ensimmäisenä päivänä saa laittaa pumpun käyntiin ja aloittaa kaivuun, Peronius sanoo.