Liikenne kiihtyi Venäjän Tartusin laivastotukikohdassa Syyriassa joulukuun alussa. Satamasta lähti viime viikolla ainakin kaksi fregattia, yksi sukellusvene ja kaksi huoltoalusta. Ne eivät olleet palanneet tukikohtaan 10. joulukuuta mennessä.
Alukset lähtivät satamasta sen jälkeen, kun ääri-islamistisen HTS-järjestön johtamat kapinalliset etenivät kohti Syyrian suurimpia kaupunkeja.
Reutersin tiistaina haltuunsa saamissa satelliittikuvissa näkyy, että Venäjän laivaston aluksia oli ankkurissa avomerellä Syyrian rannikon edustalla.
Liikenne on vilkastunut myös Khmeimim-lentotukikohdassa, joka on Venäjän puolustusministeriön keskeinen tukikohta Syyriassa.
Satelliittikuvista näkyy, että Venäjän lentotukikohtaan saapui kolme Il-76 -konetta ja yksi An-124 -mallin kuljetuskone joulukuun kahdeksantena päivänä. Koneet lensivät takaisin Venäjälle samana päivänä Turkin ilmatilan kautta.
Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuron mukaan näyttää siltä, että Venäjä siirtää arvokasta kalustoaan turvaan, koska maa ei luota siihen, että se onnistuu neuvottelemaan alueella vaikuttavien uusien voimien kanssa.
– On täysin mahdollista, että Venäjä evakuoi kalustoaan ja henkilöstöään pois.
Venäjä koki erittäin kovan kasvojen menetyksen, kun kapinalliset voimat saivat vallan Syyriassa käytännössä ilman taisteluita, Kangaspuro sanoo.
– Bašar al-Assadin hallinnon kaatuminen on Venäjälle valtava henkinen kolaus. Se osoitti Venäjän olevan kykenemätön kahden rintamaan sotaan.
Venäjän kanssa yhteistyötä tekeville Afrikan ja Lähi-idän maille Venäjän epäonnistuminen al-Assadin vallan turvaamisessa voi viestiä siitä, että Venäjä ei kykene tarjoamaan vakautta ja turvaa autoritäärisille hallitsijoille ja diktaattoreille.
Kangaspuro uskoo, että Venäjän eliitissä ja armeijassa alkavat seuraavaksi laajat puhdistukset.
– Venäjä joutuu melkoiseen jälkipyykkiin, ja tyypilliseen tapaan päitä tulee varmasti putoamaan, Kangaspuro sanoo.
Venäjä voi menettää ainoan laivastotukikohtansa Välimerellä
Tartus ja Khmeimim ovat Venäjän strategiset tukikohdat Syyriassa. Molemmat sijaitsevat maan länsiosassa alueilla, jotka kapinalliset ovat ottaneet haltuunsa.
Tartus on Venäjän ainoa laivastotukikohta Välimerellä.
Neuvostoliitto perusti laivastotukikohdan vuonna 1971 Bašar al-Assadin isän, Hafez al-Assadin valtakaudella Välimeren laivasto-osaston aluksia varten. Vuonna 1992 laivasto-osasto lakkautettiin ja tukikohta siirtyi Venäjän hallintaan.
Presidentti Dmitri Medvedev neuvotteli Bašar al-Assadin kanssa tukikohdan kunnostamisesta ja laajentamisesta vuonna 2008. Sen jälkeen Venäjä on käyttänyt Tartusta sotilaallisiin tarkoituksiin.
2010-luvulla Venäjä rakensi tukikohtaan uusia kelluvia laitureita, varustevarastoja ja ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä.
Syyrian sisällissodan puhjettua vuonna 2011 laivastotukikohdasta tuli Venäjän ”ikkuna” Syyriaan. Tukikohdan avulla Venäjä pystyi tukemaan hallituksen joukkoja.
Venäjä sopi al-Assadin hallituksen kanssa tukikohdan luovuttamisesta Venäjälle 49 vuodeksi vuonna 2017.
Valtavat investoinnit uhkaavat nyt valua hukkaan, Kangaspuro toteaa.
Lähi-idässä ja Syyrian sisällä vaikuttaa tällä hetkellä monta toimijaa ja ryhmittymää. Kapinallisryhmien lisäksi Turkilla, Iranilla, Israelilla ja Yhdysvalloilla on omat intressit Syyriassa.
– Syyrian ”pelikortteja” jaetaan nyt uusiksi, eikä al-Assadin hallintoa tukenut Venäjä ole jaossa vahvoilla, Kangaspuro sanoo.
Myös Venäjän liittolaisen Iranin neuvotteluasema on heikko. Turkin neuvotteluasema on puolestaan vahvistunut kapinallisten vallankaappauksen seurauksena.
Viikonloppuna The Wall Street Journal uutisoi, että Venäjä on saanut muiden muassa Turkilta takuut Tartusin ja Khmeimimin säilyttämiseksi vallanvaihdon siirtymäkauden ajaksi.
On kuitenkin epäselvää, suostuvatko Syyrian uudet vallanpitäjät noudattamaan sopimuksia.
Heti Damaskoksen valtaamisen jälkeen 8. joulukuuta venäläismedia ja Kreml lakkasivat kutsumasta HTS:ää terroristeiksi ja alkoivat kutsua sitä oppositioksi.
Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov kommentoi lyhyesti, että keskustelu tukikohdista kohtalosta käydään ”niiden kanssa, jotka johtavat Syyriaa”.
Kangaspuron mukaan muutos retoriikassa kertoo siitä, että Venäjä valmistautuu neuvotteluihin uusien vallanpitäjien kanssa.
– Venäjä pyrkii todennäköisesti laatimaan HTS-järjestön kanssa jonkinlaisen vaihtokaupan, jossa Venäjä tunnustaa kapinallisten hallinnon ja toimittaa ruoka-apua ja saa vastineeksi pitää tukikohtansa.
Venäjä voi menettää yhteydet Afrikkaan
Venäjän toinen tärkeä sotilaskohde, Khmeimimin lentotukikohta sijaitsee lähellä Latakian satamaa.
Venäjä rakensi sen kansainvälisen Bassel al-Assadin lentokentän alueelle vuonna 2015. Syyrian sisällissodan aikana Venäjä on käyttänyt lentotukikohtaa terrorismin vastaisiin operaatioihin.
Khmeimimin lentotukikohta on merkittävä myös Venäjän Afrikan-sotilasoperaatioille, Kangaspuro huomauttaa.
Syyrian lentotukiasema on toiminut huolto- ja tankkauspisteenä venäläisille pommikoneille ja raskaille kuljetuslentokoneille, jotka ovat lentäneet edelleen Keski-Afrikkaan.
Jos vallanvaihdon seurauksena Venäjä menettää Khmeimimin lentotukikohdan ja Tartusin laivastotukikohdan hallinnan, se joutuu etsimään korvaavat tukikohdat muualta, Kangaspuro sanoo.
Se taas tulisi Venäjälle kalliiksi ja vaatisi aikaa.
Evakuointioperaatio huomattaisiin heti
Venäjä vähensi sotilaallista läsnäoloaan Syyriassa vuoden 2022 jälkeen, kun se aloitti hyökkäyksensä Ukrainaan. Khmeimimin lentotukikohdassa on kuitenkin edelleen tuhansia sotilaita.
Venäjän ja venäläisen palkkasoturiyhtiö Wagnerin sotilaita arvioidaan olevan Syyriassa noin 7 500. Lisäksi Khmeimimin lentotukikohdan alueella asuu sotilaiden perheitä.
Lentotukikohdan ympärille on kasvanut kokonainen kaupunki, jossa sijaitsee ortodoksinen kirkko, urheilukeskus ja konserttisali.
Valtavan henkilömäärän kuljettaminen ilmateitse vaatisi Venäjältä satoja kuljetuskoneita ja useita päiviä, arvioi Venäjän sotilaallisiin kykyihin perehtynyt tutkija Dara Massicot viestipalvelu X:ssä.
Sellainen ei jäisi keneltäkään huomaamatta.
