Joulukuun alussa sattui lyhyen ajan sisällä kaksi tavanomaista vahinkoa. Saman vuorokauden aikana kaivurin kauha katkaisi vahingossa tietoliikennekaapelin Vihdissä ja Espoossa.
Hätiköinnin aloitti Ruotsin väestönsuojeluministeri Carl-Oskar Bohlin Aftonbladetissa. Bohlin kertoi ruotsalaislehdessä, että asiassa epäillään sabotaasia ja Suomen poliisi tutkii asiaa.
Ennen kuin poliisi Suomessa ennätti oikaista väärät tiedot, mediamylläkkä oli käynnistynyt myös Suomessa. Muutamat tiedotusvälineet olivat jopa ehtineet haastatella asiantuntijaa, joka ei tiennyt itse kaapelirikosta mitään. Silti hänen mielestän katkoksista oli syytä epäillä Venäjää.
Suojelupoliisin mukaan tapaus on malliesimerkki Suomessa tällä hetkellä vallitsevan ilmapiirin aiheuttamista ongelmista. Näyttää siltä, että ei ole niin pientä ilmiötä, etteikö siitä syytettäisi Venäjää.
– Venäjän tiedustelupalvelut ovat äärimmäisen kyvykkäitä, sanoo suojelupoliisin päällikkö Juha Martelius.
– Täytyy kuitenkin muistaa, että he eivät ole omnipotentteja eli kaikkivoipaisia.
Venäjän sabotaasia ei ole havaittu Suomessa
Yle kysyi suojelupoliisin päälliköltä, onko olemassa mitään todisteita siitä, että Venäjän ”erikoispalvelut” tai niiden sijaistoimijat olisivat suorittaneet operaatioita Suomessa.
– Meillä ei ole tiedossa, että Suomi suoraan olisi ollut tällaisten toimenpiteiden kohteena, Martelius vastaa.
Muualla Euroopassa tilanne on toinen. Marteliuksen mukaan joissakin Euroopan unionin ja Naton maissa Venäjä on suorittanut sabotaasioperaatioita sijaistoimijoiden avulla.
Sijaistoimijat ovat Venäjän välillisesti rekrytoimia ja rahoittamia ryhmiä tai yksilöitä. Toimijat saattavat esimerkiksi yrittää hämmentää yhteiskunnallista keskustelua töhriä paikkoja tai vakavammissa tapauksissa polttaa varastoja, joissa on Ukrainalle suunnattua tukea.
Tekijät eivät välttämättä edes itse tiedä, että heidän toimeksiantonsa tulee Venäjän sotilastiedustelu GRU:lta.
Marteliuksen mukaan supo on saanut kumppanitiedustelupalveluiltaan Euroopasta tietoa joistakin kymmenistä tapauksista, joissa on paljastunut yhteys Venäjän sotilastiedusteluun.
Vakavin Venäjään yhdistetty epäily liittyy itsestään syttyviin paketteihin, joista Saksan turvallisuusviranomaiset varoittivat jo kesällä.
– Tällaisissa tapauksessa on hyvin vaikea löytää mitään savuavaa asetta, mutta tämän hetkinen analyysi on se, että tässä taustalla ovat Venäjän erikoispalvelut, Martelius sanoo.
Vesilaitos on epätodennäköinen kohde
Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alettua poliisin tietoon on Suomessa tullut yli sata sellaista droonihavaintoa, joissa droonia on lennätetty lentokieltoalueella tai lähellä niin sanottua kriittistä kohdetta.
Julkisessa keskustelussa havainnot on yhdistetty Venäjään, mutta tällaista yhteyttä ei Marteliuksen mukaan ole paljastunut yhdestäkään tapauksesta.
Merialueilla tapahtuneista kaasuputki- ja tietoliikennekaapelirikoista epäillään kahta eri kiinalaista rahtialusta, mutta tapausten taustalta ei suojelupoliisin mukaan ole paljastunut yhteyksiä Venäjään.
Sunnuntaina yhdysvaltalaislehti The Wall Street Journal uutisoi, että nimettömien viranomaislähteiden mukaan tietoliikennekaapelin rikkomiseen olisi tullut ohjeistus Venäjän sotilastiedustelusta.
Ensin tiedon kiisti suojelupoliisi Ylelle maanantaina ja myöhemmin tasavallan presidentti tiistaina Virossa.
Todisteiden puuttuminen ei luonnollisesti tarkoita sitä, että mahdollisuus Venäjän osallisuudesta olisi suljettu pois.
Sabotaasiepäilyjä voi tarkastella myös todennäköisyyksien valossa. Supo ei pidä todennäköisenä, että Venäjä kohdistaisi Suomeen tällä hetkellä laajamittaista sabotaasia. Todennäköisyyttä voi arvioida myös siinä valossa, millaisia tekoja Venäjän tiedetään muualla harjoittavan.
Suomessa raportoiduista epäselvistä vesilaitosmurroista on niin ikään epäilty Venäjää, mutta yhteyttä ei ole löytynyt.
– On monia keinoja vaikuttaa kriittiseen infrastruktuuriin, ja tämmöinen vesilaitosmurto olisi oikeastaan aika vaatimaton yritys sellaiseen, Martelius sanoo.
Epäilyt hyödyttävät Venäjää
Martelius muistuttaa, että valppaus esimerkiksi droonihavaintojen raportoimisessa ja avoin yhteiskunnallinen keskustelu ovat hyvästä.
Venäjään ei voi suhtautua naiivisti, mutta perusteeton syyttäminenkin voi tukea Venäjän tavoitteita, joihin lukeutuu pelon luominen. Jos Venäjän erikoispalvelut häärisivät Suomessa kaikissa epäselvissä asioissa eivätkä ikinä jäisi kiinni, se lähentelisi Marteliuksen mainitsemaa kaikkivoipaisuutta.
– Informaatiovaikuttamista ei kannata tehdä Venäjän puolesta. Kaikki se, mikä voisi olla Venäjän toimintaa, ei välttämättä sellaista ole. Jos se automaattisesti luetaan Venäjän toiminnaksi, se vahvistaa kuvaa siitä, että Venäjä kykenee kaikkeen mihin se vain haluaa, Martelius sanoo.
Keskusrikospoliisin ja paikallispoliisien tehtävä on tutkia epäiltyjä rikoksia. Suojelupoliisin tehtävä on kerätä ja analysoida tietoa ja jakaa sitä valtionjohdolle ja muille viranomaisille.
Esitutkintatiedottaminen kuuluu tutkivalle viranomaiselle, ja tästä pidetään tiukasti kiinni. Suojelupoliisikin varoo visusti tiedottamasta mitään sellaista, mikä voitaisiin esimerkiksi KRP:ssä katsoa varpaille astumiseksi.
Tiedottamisen niukkuus puolestaan saattaa ruokkia julkisuudessa tarvetta erilaisten asiantuntijoiden spekulatiivisille näkemyksille.
Joskus Venäjää on syytäkin epäillä
Venäjän asemaa tavanomaisena epäiltynä ruokkii toisaalta sekin, että joissakin tapauksissa epäilyille on hyvät perusteet.
Esimerkiksi GPS-häirintä johtunee todennäköisesti siitä, että Venäjä suojaa omia joukkojaan Suomen rajan pinnassa muun muassa droonihyökkäyksiltä. Supon mukaan häirinnän ulottuminen länsimaihin voi olla tarkoituksellistakin.
Myös suomalaispankkeihin kohdistuneista verkkohyökkäyksistä on supon mukaan perusteltua epäillä Venäjää tai Kiinaa ja niiden sijaistoimijoita.
Motiivi hyökkäyksille olisi todennäköisesti informaatiovaikuttaminen, jonka tarkoitus on horjuttaa uskoa pankkeihin tai koko yhteiskuntaan.
Tällaisen horjuttamisen Venäjä katsoo eduksi itselleen.
