MOSKOVA Kevään 2022 epäonnistuneet rauhanneuvottelut kummittelevat julkisuudessa, kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan jatkuu kolmatta vuotta.
Kreml on ilmoittanut, että vuonna 2022 hylätty sopimusluonnos voisi muodostaa perustan uusille neuvotteluille.
Suuri kysymys on, olisivatko tuolloiset neuvottelut oikeasti voineet pysäyttää sodan vai olivatko ne lähinnä teatteria.
Venäjän mukaan pöydällä oli jo sopimusluonnos, joka olisi voinut lopettaa sodan, mutta ukrainalaiset käänsivät neuvotteluille selkänsä.
Venäläisten kertomus on, että Britannia ja Yhdysvallat kaatoivat neuvottelut.
Lännessä puolestaan on katsottu, että Venäjä ei osallistunut neuvotteluihin tositarkoituksella.
Historioitsija Sergey Radchenko ja RAND-ajatushautomon analyytikko Samuel Charap kirjoittavat Foreign Affairs -lehdessä, että Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi olivat keväällä 2022 valmiita yllättävän kauaskantoisiin myönnytyksiin sodan lopettamiseksi.
Neuvottelut taistelujen varjossa
Neuvotteluja käytiin kiivaiden taisteluiden raivotessa Ukrainassa. Valtuuskunnat tapasivat ensi kerran jo 28. helmikuuta Valko-Venäjällä.
Aluksi Venäjän valtuuskunta vaati käytännössä Ukrainan antautumista. Neuvottelut kuitenkin jatkuivat maaliskuun alussa edelleen Valko-Venäjällä ja sen jälkeen etäyhteydellä.
Venäjän vaatimusten keskiössä oli pitää Ukraina Naton ulkopuolella. Ukrainan valtuuskunta taas vaati rauhansopimuksen takaajavaltioilta turvallisuustakuita, jotka velvoittaisivat maat Ukrainan avuksi, jos Venäjä hyökkäisi uudelleen.
Istanbulissa 29. maaliskuuta osapuolet ilmoittivat hyväksyneensä yhteisen julkilausuman. Suunnitteilla oli maiden presidenttien Vladimir Putinin ja Volodymyr Zelenskyin huippukokous.
Julkilauselman mukaan Ukraina oli määrä julistaa pysyvästi sotilaallisesti liittoutumattomaksi ja ydinaseettomaksi valtioksi.
Ukraina olisi sen sijaan saanut allekirjoittajamaiden turvallisuustakuut, vankemmat kuin vuoden 1994 Budapestin sopimuksessa.
Sopimuksen takaajiksi esitettiin YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä Venäjä mukaan lukien sekä Kanadaa, Saksaa, Israelia, Italiaa, Puolaa ja Turkkia.
Jos Ukraina joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, kaikki takaajamaat olisivat velvoitettuja vastaamaan avunpyyntöön konsultoituaan Ukrainan kanssa ja keskenään.
Julkilausuma jopa listasi, millaisiin toimiin takaajamaiden pitäisi ryhtyä: lentokieltoalueen asettaminen, asetoimitukset tai suora sekaantuminen omilla asevoimillaan.
Takaajavaltiot Venäjä mukaan lukien olisivat sitoutuneet edistämään Ukrainan EU-pyrkimyksiä. Charap ja Radchenko pitävät yllättävänä, että osapuolten edellytettiin sopivan rauhanomaisesti Krimin niemimaan asemasta 10–15 vuoden aikana.
Venäjä on koko ajan pitänyt kiinni väitteestä, että Krimin niemimaa kuuluu Venäjälle.
Nyt Venäjän johto kuitenkin olisi väläyttänyt neuvottelemista miehittämänsä niemimaan asemasta.
Venäjän vetäytyminen muutti asetelmaa
Samaan aikaan kun neuvotteluja käytiin Istanbulissa, Venäjä joutui vetäytymään Kiovan alueella ja myös pohjoisella rintamalla. Vetäytyminen toi julkisuuteen Venäjän joukkojen julmuudet Kiovan lähellä Butšassa ja Irpinissä.
Epäillyt sotarikokset vaikuttivat Ukrainan kansalaismielipiteeseen, mutta ne eivät suinkaan heti katkaisseet neuvotteluja.
Charap ja Radchenko kertovat päässeensä tutustumaan kahteen eri sopimusluonnokseen, huhtikuun 12. ja 15. päivältä. Jälkimmäisestä luonnoksesta on kirjoittanut myös Wall Street Journal.
Venäjä yritti neuvotteluissa muuttaa tekstiä niin, että se olisi saanut veto-oikeuden muiden takaajamaiden toimiin. Ukrainalaiset torjuivat muutoksen.
Venäjä vaati Ukrainan rauhanajan asevoimien koon rajaamista 85 000 sotilaaseen, kun taas Ukraina halusi 250 000 sotilaan armeijan. Venäjä vaati myös kovia rajoituksia Ukrainan panssarivaunujen ja tykistön määrään sekä ohjuksien kantomatkaan.
Sen sijaan rajoista ja alueista ei neuvoteltu. Se olisi ilmeisesti jäänyt Putinin ja Zelenskyin neuvoteltavaksi.
Merkittävistä erimielisyyksistä huolimatta 15. huhtikuuta päivätty luonnos antoi ymmärtää, että sopimus olisi määrä allekirjoittaa jo kahden viikon kuluttua.
Myös neuvotteluihin osallistunut ukrainalainen diplomaatti Oleksandr Tšalyi sanoi joulukuussa 2023, että sodan päättyminen rauhansopimukseen oli hyvin lähellä huhtikuussa 2022. Tšalyin mukaan Putin oli tajunnut tehneensä valtavan virheen aloittaessaan hyökkäyksen.
Miksi neuvottelut katkesivat?
Usein on arvioitu, että keskeinen käänne oli Venäjän joukkojen veritekojen paljastuminen Butšassa.
Toisaalta Venäjän suosiman kertomuksen mukaan Britannian pääministeri Boris Johnson kävi 9. huhtikuuta 2022 Kiovassa tuomassa Zelenskyille Yhdysvaltain viestin, että sotaa on jatkettava.
Radchenko ja Charap kirjoittavat, että mitään yksittäistä syytä neuvottelujen kaatumiselle ei ollut. Ukrainan läntiset kumppanit olivat haluttomia neuvotteluihin Venäjän kanssa, erityisesti jos se olisi merkinnyt niille uusia sitoumuksia Ukrainan turvallisuuden takaamiseksi.
Kysymys oli, miksi Yhdysvallat liittolaisineen olisi ollut valmis antamaan sellaiset takuut nyt, kun ne eivät olleet halukkaita tekemään sitä ennen sotaakaan.
Tutkijat katsovat, että länsi ei pakottanut Ukrainaa ulos neuvotteluista. Zelenskyi olisi voinut halutessaan käyttää arvovaltaansa lännen taivuttelemiseen diplomatian kannalle.
Kun Venäjän yritys saartaa Kiova epäonnistui, Zelenskyi alkoi uskoa, että Ukraina voisi voittaa sodan taistelukentällä lännen tuella.
Radchenko ja Charap arvioivat, että neuvottelujen osapuolet yrittivät saavuttaa kestävän ja laajamittaisen ratkaisun liian aikaisin.
Viimeistä sanaa kevään 2022 neuvotteluista tuskin on vielä sanottu.
Artikkeli on välittömästi herättänyt arvostelua.
Moni kommentaattori katsoo, että Vladimir Putinin hallinto ei lähtökohtaisesti ole luotettava neuvottelukumppani.
Esimerkiksi Puolan ulkopoliittisen instituutin Itä-Euroopan ohjelmajohtaja Daniel Szeligowski kirjoitti viestipalvelu X:n ketjussa, että sopimus ei ollut missään vaiheessa lähellä, koska Venäjä pyrki vain alistamaan Ukrainan.
Charap ja Radchenko kuitenkin arvioivat, että neuvotteluluonnoksissa voi olla käyttökelpoisia ajatuksia, jos ja kun maat joskus palaavat neuvottelupöytään.
