Kuusi vuotta sitten matkailupäällikkö Anu-Leena Lintunen asteli pitkin ostoskylä Zsarin katuja.
Zsar oli juuri avattu, eikä se olisi voinut tulla parempaan aikaan. Voiko tämä olla totta, että rekkoja jyrisevälle Vaalimaalle oli tullut tällainen pieni paratiisi?
– Mietin, että missä mä oikein olen. Se näytti niin upealta. Kaikki ne valot ja liikkeet siellä, se oli hieno hetki.
Vihdoin tähdet olivat kohdallaan. Venäläisten ostosturistien määrä oli kääntynyt vaikeiden vuosien jälkeen kasvuun, ja vieressä tuliterä rekkaparkki odotti rahtiliikenteen elpymistä. E18-tien viimeinen pätkä oli valmiina tuomaan asiakkaita luksusmuodin pariin Zsariin suoraa tietä Helsingistä asti.
Zsarin viereen nousi vielä toinenkin ostoskeskus, Scandinavian Shopping Center.
Talvella 2025 Venäjän raja on kiinni ja yli 400 raskasta ajoneuvoa vetävä rekkaparkki autio. Vain lumiaura jynssää Haminasta Vaalimaalle kulkevaa E18-tietä. Rekkoja, joita varten tie rakennettiin, ei näy. Sydäntalvella siellä ei kulje edes mökkiliikennettä.
Virolahden suurista unelmista muistuttaa ostoskylä Zsarin suljettu portti. Zsar ehti olla auki reilun vuoden ennen koronapandemiaa. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja raja meni kiinni. Työn perässä Virolahdelle saapuneista monet muuttivat pois.
Alta voit katsoa paikallisten nuorten ajatuksia Virolahden tilanteesta.
Virolahti elää lähihistoriansa suurinta murrosta. Uusien liikennekaistojen sijaan rajalle rakennetaan esteaitaa. On pakko miettiä uutta taloudellista selkänojaa.
Viimeiset pari vuotta kunta on pohtinut liittymistä joko Miehikkälään tai Haminaan. Miehikkälälle se ei kelvannut, ja Haminaan se ei lopulta halunnut yhtyä. Nyt Virolahti on kriisikunta ja vaarassa joutua valtion talousohjaukseen.
Toisin kuin monilla isommilla rajakaupungeilla, Virolahdella ei ole oikeastaan ollut muuta kivijalkaa kuin Venäjän raja.
Vaalimaan raja-asema oli Suomen tärkein portti itään, ja EU-jäsenyys venytti rekkajonot kymmeniin kilometreihin.
Virolahti rakensi identiteettinsä rajan varaan. Demokratian tuulet puhalsivat itänaapurissakin.
Tavaraliikenteen lisäksi ostosturismi rajan yli oli voimissaan ja suomalaiset kävivät ostamassa Venäjältä halpaa bensaa.
Ei kukaan arvannut, miten paljon maailma vielä voisi muuttua.
Traktorilla rajalle töihin
1990-luvun lopussa Virolahti oli 4000 asukkaan virkeä kunta. Töitä riitti kaikille kuntalaisille. Maatalojen pojat tulivat traktoreilla töihin rajaa valvomaan. Kuntaan rakennettiin sata uutta asuntoa.
Ruplat sai vaihdettua heti rajalla markoiksi, mutta ne kulkeutuivat parempien shoppailumahdollisuuksien perässä isoihin kaupunkeihin Lappeenrantaan tai Helsinkiin. Virolahti halusi osansa.
Ensin Vaalimaalle nousi Teboil Rajahovi, jonka erikoisliikkeistä sai ostaa verovapaasti tavaraa. Meno oli kuin lentokentällä.
Alkuun piti arvailla, millaisia tuotteita itänaapurit tahtoivat ostaa. Virolahden silloinen kunnanjohtaja Hannu Muhonen katseli ihmeissään, kun venäläiset alkoivat ravata kuntakeskuksessa Virojoella ostamassa moottorisahoja.
– Perinteinen markkinointi ei tepsinyt rajan takana ollenkaan. He vain mieltyivät johonkin tuotteeseen ja sitten sana kiiri siellä suusta suuhun, Muhonen muistelee.
Rajahovin lähistölle avattiin ensimmäinen venäläistaustaisten omistama myymälä, Rajamarket. Sen ympärille rakentui pieni rajakaupunki Idänportti. Se oli vaatimaton parakkikylä, josta sai ostaa vaatteita, koruja ja erilaista tavaraa.
Idänportti ei tietenkään vetänyt vertoja Helsingin Itäkeskukselle, johon suuri osa venäläisistä jatkoi Virolahdelta matkaansa.
Syntyi idea Vaalimaan omasta kauppakeskuksesta. Paris Centeriä puuhasivat ranskalaiset. Se eteni pitkälle, kunnes selvisi, ettei ranskalaisilla ollutkaan rahaa.
2000-luvulla autoja Venäjälle kuljettavat rekkakolonnat symboloivat maan talouskasvua ja rikastuvaa kansaa.
Virolahti ahnehti yhä suurempia rahasummia, joita vauraat venäläiset voisivat kuntaan jättää. Vuonna 2012 kunta kertoi suunnitelmista huikeimman: venäläisten sijoittajien kanssa perustettavan Vaalimaa Shopping Centerin vetonaulaksi tulisi kasino.
Raha-automaattiyhdistys näki Vaalimaalla potentiaalia, sillä rajan takana odotti iso lauma rahapelaajia.
Lisää hyviä uutisia tuli, kun aivan rajan viereen päätettiin rakentaa outlet-ostoskylä Zsar. Virolahden unelma oli, että kokonaisuudesta tulisi 500 ihmistä työllistävä venäläisten ostosmatkailun mekka.
Vaalimaalle ei tullut kasinoa, kylpylää eikä hotellia. Sen sijaan Venäjä valtasi Krimin ja ruplan romahdus hyydytti ostosmatkailun. Zsarin, kauppakeskuksen ja E18-tien valmistuminen loi kuitenkin toivoa.
Arkisena talvipäivänä Scandinavian Shopping Centerin käytävät ovat tyhjät. Sen vetonaulat ovat lasten sisäleikkipuisto, Rajamarket ja Alko. Lidl sulki ovensa vuodenvaihteessa. Lounasravintolassa näkyy muutamia ruokailijoita, lähinnä rajavartijoita.
Kunnan leivissä työskentelee noin 130 henkilöä. Yhtä ison porukan työllisti Tulli vielä pari vuotta sitten. Nyt määrä on alle sata. Rajavartiolaitos ei kerro, kuinka paljon Vaalimaalla on nyt väkeä töissä. Kaksi vuotta sitten luku oli lähes 200.
Rajamarket oli ennen yksi kunnan isoimmista työllistäjistä, mutta nyt kaupan työntekijä ei jouda haastatteluun, sillä kassalle saapuu asiakas – ehkä päivän ensimmäinen.
Virolahden talous on ollut miinuksella viimeiset neljä vuotta, ja asukasluku on pudonnut alle kolmentuhannen. Ralli kunnanjohtajan pestin ympärillä on ollut kova, ja edellinen irtisanoutui viime syksynä.
Nyt tehtävää hoitaa väliaikaisesti hyvinvointijohtaja Outi Silander, kunnes reilun viikon kuluttua ruoriin astuu virkaan valittu kunnanjohtaja Topi Heinänen.
Alku ei ole kevyt, sillä tehtävänä on viedä läpi koko kunnan henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut. Virolahti sai joulun alla hallitukselta joululahjaksi 600 000 euroa, mutta se menee kokonaan kassan korjaamiseen.
Säästöesityksen mukaan koulu ja päiväkoti jäisivät vain kunnan keskukseen Virojoelle ja Klamilasta ne suljettaisiin. Nykyinen kirjasto lakkautettaisiin.
Virolahden tärkeimmän matkailukohteen, Bunkkerimuseon, tulevaisuus on vaakalaudalla.
Virolahti ei aio luovuttaa. Kunnan suuri toivo lepää tällä hetkellä Fortumin aurinkovoimalassa, jonka kaavan kunnanvaltuusto hyväksyi joulun alla.
Virolahden kunta hyötyisi voimalasta kiinteistöveron muodossa noin 300 000 euroa vuodessa.
– Se on merkittävä summa ja konkreettinen toimi pienelle kunnalle, joka etsii uusia pysyviä tulonlähteitä ja vakautta, sanoo vs. kunnanjohtaja Outi Silander.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tuotanto voisi alkaa jo ensi vuonna. Toiveissa on muutakin vihreään siirtymään liittyvää liiketoimintaa.
Kunta etsii selkänojaa entistä vahvemmin myös kulttuurista ja luontomatkailusta. Kaakon luonto- ja kulttuurikeskus olisi mantereella sijaitseva portti Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon.
Lintubongareiden Arktika täyttää keväällä 20 vuotta.
Yksi valopilkku on nuorissa. Naapurikunta Miehikkälän nuoret ovat käyneet yläkoulua Virolahdella viime syksystä saakka. Virolahden lukiokin sai huokaista helpotuksesta, sillä se ei ole Suomen pikkulukioista aivan heti liipaisimella.
Kaikki yrittäjät eivät ole olleet rajaliikenteen varassa, mutta Virolahtea kurittaa myös yleinen maaseudun tyhjeneminen. Paikalliset yrittäjät joutuvat nyt etsimään rahavirtoja uusilta suunnilta.
Jotkut ovat laajentaneet liiketoimintaansa Haminaan tai pidemmällekin.
E18-tie ei koskaan päässyt kunnolla tarkoitettuun käyttöönsä, mutta toiseen suuntaan se tarjoaa yhä nopean reitin.
Virolahtelaiset uskovat, että rajakin vielä joskus avautuu.
Loiston aikoihin ei kuitenkaan ole paluuta. Luottamus Venäjään on murskana, ja sen uudelleen rakentaminen veisi vuosikymmeniä.
On hyvin mahdollista, ettei se palaa enää koskaan.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla: eevi.kinnunen@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta. Tietoja käsitellään vain journalistisessa tarkoituksessa.
