Signal-säätiön puheenjohtaja Meredith Whittakerin viesti on selvä. Pikaviestipalvelu Signal ei suostu missään tilanteessa skannaamaan käyttäjiensä viestejä.
Euroopan unionin suunnitelmat velvoittaa viestipalvelut seulomaan käyttäjiensä viestit lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän materiaalin varalta saavat siis Whittakerilta täystyrmäyksen.
– Jos vaihtoehtoina olisi joko heikentää salausta, luoda haavoittuvuus verkkoomme ja pettää sadat miljoonat ihmiset, tai poistua EU-markkinoilta, poistuisimme tietenkin EU-markkinoilta, Whittaker kertoo Ylen haastattelussa.
Signalin lähtö Euroopasta voi toteutua, jos EU:n puheenjohtajamaa Unkarin ajama lakiesitys saa kahden kolmasosan tuen jäsenmaista koostuvassa Eurooppa-neuvostossa.
Whittaker ja useat tietoturva-asiantuntijat katsovat, että EU:n suunnitelmat horjuttaisivat merkittävällä tavalla digitaalisen viestinnän perusteita ja heikentäisivät ihmisten yksityisyydensuojaa. Lakiesitys käytännössä pakottaisi viestintäpalveluiden tarjoajat luomaan viranomaisille takaportin salaukseensa.
Tällä hetkellä Unkarin esitystä kannattavat muun muassa Espanja, Ranska, Ruotsi ja Kaakkois-Euroopan maat.
Eduskunnan suuri valiokunta muodostaa Suomen kannan asetukseen huomenna perjantaina. Unkarin esitystä on käsitelty alemmissa valiokunnissa ja niiden kanta esitykseen on kielteinen.
Pitkäaikainen digitaalisten oikeuksien puolustaja
Meredith Whittaker on yksi teknologia-alan tunnetuimmista kriitikoista. Työskennellessään Googlella hän vastusti yhtiön yhteistyöhankkeita puolustusvoimien kanssa. Hän on ollut mukana perustamassa tekoälyn yhteiskunnallisia vaikutuksia tutkivan AI Now -instituuttia ja hetken aikaan neuvonut Yhdysvaltain kauppakomissio FTC:tä tekoälyyn liittyvissä asioissa.
Whittaker on toiminut Signal-sovellusta kehittävän ja ylläpitävän Signal-säätiön puheenjohtajana vuodesta 2022 lähtien.
Ihmisten digitaalisten oikeuksien puolesta pitkään puhuneelle Whittakerille EU:n suunnitelmat ovat vakava uhka.
– Oikeus yksityisyyteen on olennainen tekijä siinä, että ihminen voi kokea täyden ja merkityksellisen elämän, Whittaker sanoo.
Whittaker painottaa, että Signalin kanta salauksen heikentämiseen ja viestintäsuojan murentamiseen on sama joka puolella maailmaa. Tämä jo siitä yksinkertaisesta syystä, että viestintäverkostot ovat toisiinsa liitettyjä verkostoja. Heikennys yhdessä päässä heikentää koko verkkoa.
– Jos esimerkiksi Lontoossa määrätään luomaan takaportti, se vaikuttaa myös Signal-käyttäjiin Ukrainassa, missä Signal on keskeinen osa sotilasviestinnän infrastruktuuria. Siinä ei pelkästään heikennetä kansalaisten tai tietyn väestön turvallisuutta, vaan pohjimmiltaan siinä saastutetaan ja heikennetään koko verkkoa, Whittaker kuvailee.
Kyyninen lakiesitys, joka ei pureudu ongelmaan
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Sitä ei Whittakerin mukaan kuitenkaan voida poistaa teknologisella ratkaisulla.
Hän pitää EU:n ja muiden maiden vastaavia pyrkimyksiä kyynisenä politikointina, jossa unohdetaan ongelman laajuus.
– Meillä on todellisia lapsia, jotka kärsivät oikeista ongelmista. Ja samaan aikaan luodaan illuusio ratkaisusta, joka vie huomiota ja resursseja pois niistä todellisista toimista, joita meidän pitäisi tehdä suojellaksemme näitä lapsia, Whittaker sanoo.
Teknisen ratkaisun sijaan poliitikkojen pitäisi Whittakerin mielestä keskittyä sosiaalipalveluihin, koulutuksen parantamiseen ja itse lasten tukemiseen. Näitä toimia poliitikot eivät voi sälyttää teknologiayhtiöiden kontolle. Ne pitää maksaa veronmaksajien rahoilla.
Ehkä juuri tästä syystä poliitikot mielellään siirtävät huomion teknologisiin ratkaisuihin.
– Ei ole näyttöä siitä, että salauksen heikentäminen – joka on ainoa teknologia, jolla voimme taata oikeuden yksityiseen viestintään verkossa – auttaisi lapsia millään tavalla, Whittaker toteaa.
Whittaker peräänkuuluttaa kansalaiskeskustelua
Kamppailu siitä, kenellä on oikeus salattuun viestintään, on jatkunut 1970-luvulta lähtien. Vielä 1990-luvulla Yhdysvaltain lainsäädäntö luokitteli kaikki salausteknologiaa sisältävät tuotteet sotatarvikkeiksi.
Viestinnän digitalisoituessa ja salausteknologian yleistyessä viranomaisten vaatimukset erilaisista takaporteista ovat toistuneet.
– Tämä kamppailu on pitkäaikainen, enkä valitettavasti näe sen katoavan ilman radikaaleja rakenteellisia muutoksia, Whittaker huokaa.
Lopulta kamppailussa ei ole kyse salauksesta tai teknologiasta. Kyse on Whittakerin mukaan siitä, kenellä on oikeus valvoa ja mitä vallassa olevat voivat tehdä keräämillään tiedoilla.
– Kyse on siitä, kuinka suojelemme kykyämme viestiä, ajatella yhdessä, ajatella intiimejä ajatuksia ja käydä keskusteluja maailmassa, jossa 30 viime vuoden aikana lähes kaikki tekemisemme on ollut yritysten ja hallitusten valvonnan kohteena ilman laajaa julkista keskustelua tai mitään, mitä voisi todella kutsua julkiseksi suostumukseksi, Whittaker jatkaa.
Kuuntele Uutispodcastin jakso, jossa käsitellään EU:n suunnitelmia viestien seulomiseksi:
