Helsingin Vuosaareen valmistuu vuonna 2026 varsinainen energiateollisuuden sveitsiläinen linkkuveitsi. Se tekee melkein kaikkea sitä, mitä fossiilisista polttoaineista irti pyristelevä ihmiskunta tarvitsee.
Laitos valmistaa uusiutuvalla sähköllä vetyä, jota voi käyttää liikenteen polttoaineena sellaisenaan tai jatkojalostettuna. Laitos käyttää runsaasti sähköä, mutta voi pysäyttää tuotannon, kun sähkö on kalleimmillaan. Siinä sivussa laitos lämmittää helsinkiläisten koteja ja pesuvesiä.
Monista hyödyistä huolimatta energiayhtiö Helen lähtee liikkeelle varovasti. Ensimmäiseksi rakennetaan koelaitos.
Tämä juttu vastaa neljään kysymykseen siitä, miksi vedyn tuottaminen ei ole läpihuutojuttu ja miten laitos voi vaikuttaa pörssisähköä käyttävien kotien sähkölaskuun.
1. Kuka vihreää vetyä ostaa?
Vaikka vetyä on osattu valmistaa vedestä jo yli vuosisadan ajan, aivan ensin Helen haluaa varmistua siitä, miten tekniikka toimii käytännössä.
Toiseksi pitää löytää varmuus siitä, että vihreä vety käy kaupaksi. Tällä hetkellä se on kalliimpaa kuin fossiiliset vaihtoehdot.
Helenillä uskotaan, että erityisesti raskas liikenne haluaa maksaa vihreästä vedystä – kunhan ilmastopolitiikka tekee sen hinnasta kilpailukykyisemmän.
– Suomessa on pitkät kuljetusmatkat ja isot kuormat. Se on ongelma sähkörekoille, sanoo Helenin vetyliiketoiminnasta vastaava johtaja Tuukka Hartikka.
Helenin ongelma on se, että toistaiseksi Suomessa ei ole lainkaan vetyrekkoja, koska ei ole vedyn tankkausasemiakaan. Siksi Helenin kumppani Vireon aikoo rakentaa vetylaitoksen yhteyteen tankkausaseman – kivenheiton päähän Vuosaaren rahtisatamasta.
Vaihtoehto vetyrekoille on se, että vedystä jatkojalostetaan nykyisiin diesel-rekkoihin sopivaa polttoainetta. Jatkojalostus on kuitenkin niin kallista, että Hartikka uskoo vedyn päätyvän pikemmin sellaisenaan vetyrekkojen tankkiin. Siksi Vuosaareen ei jatkojalostusta tule.
2. Mahtuuko isoja laitoksia riittävän lähelle asutusta?
Iso osa vedyn tuottamiseen kulutetusta sähköstä muuttuu lämmöksi – Helenin pilottilaitoksessa noin kolmannes.
Jos Suomeen rakennetaan miljardien edestä vetytehtaita, ne tuottavat valtavat määrät hukkalämpöä. Kysymys kuuluu, käytetäänkö se hyödyksi, vai hukataanko se ilmaan tai vesistöihin.
– Taloudellisesti ajateltuna se ei ole asia, joka kaataa hankkeita, mutta jokainen miljoona on tarpeen, arvioi Hartikka.
Helsingissä pilottilaitoksen hukkalämmöstä tehdään lämpöpumpuilla kaukolämpöä koteja ja vettä lämmittämään.
– Tärkein asia on energiatehokkuus ja imago, perustelee Hartikka.
Pilottilaitoksen jälkeen Helenin on tarkoitus rakentaa 70 kertaa suurempi, noin 200 megawatin vetylaitos. Toimitusjohtaja Olli Sirkka sanoi kesällä 2023 Helsingin Sanomille, että yhtiön suunnitelmissa on myös vielä suurempi 1000 megawatin vetytehdas.
Hartikka arvioi, että 200 megawatin laitos mahtuisi Vuosaareen. Muille mahdollisille laitoksille on jo vaikeampi löytää sopivaa paikkaa riittävän läheltä kaukolämpöverkkoa.
3. Tarvitaanko hukkalämpöä aina kun vetylaitos käy?
Toinen kaukolämpökysymys on se, kuinka paljon lämpöä tarvitaan silloin, kun vetylaitos on käynnissä. Vetylaitoksen rakentaminen on niin kallista, että sitä pitäisi käyttää mahdollisimman paljon.
Jo nyt Helsinki lämpenee ilman polttolaitoksia kesällä, jolloin vedyn tuottamiseen tarvittava sähkö on tyypillisesti halvimmillaan.
Helenin toimitusjohtajan väläyttämä 1000 megawatin vetylaitos riittäisi yksin suurinpiirtein koko Helsingin kesäkulutukseen. Talven kulutushuipuista se kattaisi noin kymmenyksen.
– Hukkalämmön talteenoton kustannus ei välttämättä ole kovinkaan iso. Siksi se ehkä kannattaa tehdä, vaikka lämpöä tarvittaisiin vain talvella, sanoo Hartikka.
Kaukolämmön tarpeen sijaan laitoksen käyttöä saneleekin enemmän sähkön hinta.
4. Tasaako vetylaitos sähkön hintarallia?
Joskus sähkö on niin kallista, että ihmiset joutuvat pahimmillaan värjöttelemään kylmissään. Toisaalta sähkö on myös niin halpaa, että suurin into uusien tuulivoimaloiden rakentamiseen on hiipumassa, kun korot ja rakennuskustannukset ovat kohonneet.
– Sähkö on riittävän halpaa vetylaitokselle, uskoo Hartikka.
Viime vuonna pörssisähkön veroton hinta kävi korkeimmillaan liki kahdessa eurossa ja useamman kymmenen sentin tuntihintoja kertyi pitkin vuotta. Vetylaitos olisi kuitenkin voinut olla kalleimmat tunnit kiinni, jolloin sähkön hinta olisi ollut sille korkeimmillaan vajaat 9 senttiä.
Kaukolämmön tuotannon kannalta harmillisesti hintapiikit osuvat useimmiten lämmityskaudelle.
Pörssisähköllä käyvä vetylaitos voisi myös tasoittaa hintarallia.
Hartikan mukaan vetylaitoksen pariksi rakennetaan suurinpiirtein tuplamäärä tuuli- ja aurinkovoimaa ympäri maata. Eli esimerkiksi 200 megawatin vetylaitoksen vastinpariksi tarvittaisiin 400 megawattia uusiutuvaa sähköntuotantoa.
Tällainen yhdistelmä laskee sähkön hintapiikkiä, jos vetylaitos on pysähdyksissä, mutta sen pariksi rakennetut voimalat tuottavat noina kalleimpina tunteina edes jotakin. Jos hintapiikin syynä on tuulen ja auringon puute, vaikutusta ei ole.
Hintakuoppien kohdalla tilanne on mutkikkaampi.
Kun sähkö on halvimmillaan – tai sen kulutuksesta jopa maksetaan – vetylaitos on varmasti käynnissä ja periaatteessa nostaa sähkön hintaa. Mutta jos hintakuopan syy on kova tuuli ja laitosta varten on rakennettu tuplamäärä tuulivoimaa, kokonaisuus jopa pahentaa sähkön ylituotantoa ja tekee hintakuopasta entistäkin syvemmän.
– Matalimmat hintakuopat ovat kyllä hankalia, myöntää Hartikka.
Todellisuudessa sähköverkossa on toki paljon muutakin kuin vetylaitoksia ja uusiutuvaa energiaa.
Hartikka muistuttaa esimerkiksi kaukolämpöä tuottavista sähkökattiloista, jotka käyttävät ensisijaisesti juuri halvimpia tunteja. Helen ilmoittikin syyskuussa rakentavansa Hanasaareen euroopan suurimman sähkökattilalaitoksen, jossa on myös isoja vesisäiliötä kaukolämmön lyhytaikaista varastointia varten.
Ne ja monien muiden laitosinvestointien toteutuminen vaikuttavat osaltaan siihen, kuinka hyvin Helenin vetylaitos solahtaa osaksi isoa sähköpalapeliä.
