Joukko tutkijoita varoittaa siitä, että merivirtojen muutokset pitäisi viimeistään nyt ottaa vakavasti. Heistä emme voi enää sulkea silmiämme siltä mahdollisuudelta, että pohjoista Eurooppaa lämmittävä AMOC-merivirtaus pysähtyisi jopa kokonaan ilmastonmuutoksen takia.
Suomen ja muiden pohjoismaiden ilmasto kylmenisi merkittävästi, jos näin kävisi. Joukko tutkijoita julkaisi lokakuussa vetoomuksen siitä, että riski pitää ottaa vakavasti.
Pessimistisimmissä – vaikkakin vähemmistössä olevissa – skenaarioissa jonkinlainen kriittinen keikahduspiste saavutettaisiin jo lähivuosikymmeninä.
Kysyimme asiantuntijoilta, mitä merivirtojen muuttumisen riskistä pitäisi tietää ja miten siihen pitäisi suhtautua.
Kysymyksiin vastasivat Helsingin yliopiston tutkija Petteri Uotila, joka oli yksi vetoomuksen allekirjoittajista, Ilmatieteen laitoksen merentutkija Aleksi Nummelin, ilmastonmuutokseen perehtynyt tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius Turun yliopistosta sekä ilmastoahdistustutkija Panu Pihkala.
Kuinka huolissaan AMOC-virran pysähtymisestä pitäisi olla?
Kukaan haastateltavista ei sano menettävänsä yöuniaan miettiessään riskiä.
Petteri Uotila sanoo, että eri mallien mukaan merivirta voisi pysähtyä, kun ilmasto on lämmennyt 1,4–8 astetta. Viimeksi kuluneen vuoden aikana ilmasto on ollut yli 1,5 astetta keskiarvoa lämpimämpi, ja tämänhetkisellä päästökehityksellä ilmaston pysyvä lämpeneminen yli kahden asteen näyttää todennäköiseltä, ellei radikaaleja muutoksia ilmastopolitiikkaan tapahdu.
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on arvioinut, että merivirtoihin tulee merkittäviä muutoksia seuraavien kolmensadan vuoden kuluessa, ellei päästöjä saada laskettua merkittävästi.
IPCC on arvioinut, että riski AMOCin pysähtymiselle tämän vuosisadan aikana on pieni, vaikka yksittäiset tutkimukset ovat arvioineet sen suuremmaksikin.
– Todennäköisyydet riippuvat siitä, mitä ajanjaksoa ja millaista päästökehitystä tarkastellaan, Uotila sanoo.
Tutkijoiden päättäjille tekemä vetoomus muistuttaa kuitenkin, että seuraukset olisivat valtavat.
Tulevaisuudentutkija Markku Wilenius muistuttaa, että ilmastonmuutokseen liittyviä pessimistisiä skenaarioita hyssyteltiin pitkään julkisessa keskustelussa. Kuitenkin nyt ilmaston ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet paikoin vauhdilla, joka ylittää pessimistisimmätkin skenaariot.
– Jos 90-luvulla joku olisi kuvannut sitä draamaa, joka tällä hetkellä tapahtuu ilmastossa, sitä olisi pidetty aivan hullunrohkeana ja yltiöpäisenä ennustuksena.
Voisiko elämä Suomessa jatkua normaaliin malliin?
Luultavasti täällä voisi edelleen elää, tosin osa ihmisistä voisi hakeutua etelämmäs, jos mahdollista.
Jos AMOC lakkaisi, vuoden lämpötila voisi paikoin laskea jopa kymmenen astetta, samalla esimerkiksi sateisuus muuttuisi.
Aleksi Nummelin sanoo, että samoilla leveysasteilla elää ihmisiä ympäri maailman nykyisinkin. Siperian ja Alaskan pohjoiset kaupungit ovat tosin pääosin pieniä.
– Kun meillä on näitä isoja asutuskeskuksia, varmasti niissä jatkossakin voisi asua. Aiheuttaisiko kylmeneminen jonkinlaista muuttoliikettä? Mahdollisesti, Nummelin sanoo.
Lisäksi jotkut elinkeinot voisivat muuttua mahdottomiksi.
Miten AMOCin pysähtymiseen pitäisi varautua?
Ensisijaisesti se olisi päättäjien asia.
Aleksi Nummelinin mukaan monenlaisiin ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin olisi syytä varautua. Esimerkiksi valtioiden olisi syytä miettiä ruokavarmuutta yllättävissä säissä.
Hän korostaa, että merivirtojen muuttuminen on vain yksi ilmastonmuutoksen lukuisista riskeistä.
– Haluaisin painottaa, että ilmastotoimille on suuri tarve riippumatta siitä, millainen riski on siihen, että Pohjois-Atlantin kiertoliike pysähtyy äkillisesti. Tilanne on tarpeeksi vakava jo muutenkin.
Kukaan haastateltava ei kuitenkaan ajattele, että tavallisten ihmisten pitäisi erityisesti miettiä merivirtojen muutoksia. Yleisesti omaa elämäntapaa ja sen kestävyyttä tosin kannattaa miettiä.
Merivirroista varoittava vetoomuskin on kuitenkin suunnattu erityisesti päättäjille.
Milloin tiedämme lisää?
Toivottavasti lähivuosikymmeninä.
Sekä Petteri Uotila että Aleksi Nummelin uskovat, että jossain vaiheessa seuraavien vuosikymmenten aikana osataan antaa huomattavasti tarkempia arvioita siitä, mitä AMOCille tapahtuu. Merivirtoja tutkitaan nyt kovasti ja tutkimukseen on myönnetty suhteellisen runsaasti rahoitusta.
Jos keikahduspiste saavutetaan, vaikutus alkaa selkeästi näkyä vuosien, vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen päästä, Uotila kertoo. Ihmiskunnalle jää siis aikaa reagoida.
Pitäisikö riski ottaa vakavasti, vaikka se voisi aiheuttaa huolta?
Haastateltavien mukaan pitäisi.
Ilmastoahdistustutkija Panu Pihkalan mielestä päätä ei ole syytä laittaa pensaaseen, mutta esimerkiksi jossain määrin ilmastonmuutosuutisten lukemista kannattaa rajoittaa vaikkapa tiettyihin aikoihin päivästä, jos ne ahdistavat.
Synkimmistäkin tulevaisuudenkuvista pitäisi Pihkalan mielestä pystyä keskustelemaan julkisuudessa, vaikka keskustelu voi joskus tuntua ahdistavalta.
– Monet kehityskulut ovat menneet IPCC:n pessimistisempien linjojen mukaan, vaikka niitä aikoinaan kritisoitiin, että ei tämmöisiä pitäisi olla edes esillä.
