Living Planet -raportin mukaan luontokadon kannalta kriittisin alue on Etelä-Amerikka, jossa populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin jopa 95 prosentilla.
Luonnon monimuotoisuuden tila heikkenee edelleen, kertoo ympäristöjärjestö WWF:n uusin Living planet -raportti. Selkärankaisten villieläinten populaatiot eli kannat ovat pienentyneet keskimäärin 73 prosenttia vuosien 1970–2020 välillä. Kaksi vuotta sitten luku oli 69 prosenttia.
Raportti perustuu Living planet -indeksiin, joka tarkastelee 5 495 selkärankaisen eläinlajin lähes 35 000 populaatiota eri puolilla maailmaa. Aineistossa on mukana nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja kaloja.
Indeksi ei mittaa laji- tai yksilömäärien absoluuttista vähentymistä, vaan seuraa kantojen koossa tapahtuvia suhteellisia muutoksia.
Joka toinen vuosi julkaistava raportti ilmestyi nyt 15. kerran.
– Kerta toisensa jälkeen miinusluku on suurempi kuin edellisellä kerralla. Uusimmassa raportissa on vielä entistä enemmän dataa, enemmän lajeja ja enemmän populaatioita eli tämä on luotettavampi kuin aikaisemmin, ja valitettavasti tilanne näyttää entistä heikommalta, toteaa WWF Suomen pääsihteeri Jari Luukkonen.
Eniten kärsivät makeiden vesien selkärankaiset
Luontokadon kannalta kriittisin alue on Etelä-Amerikka, jossa populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin jopa 95 prosentilla.
Afrikassa populaatioiden koot ovat supistuneet keskimäärin 76 prosenttia.
Maltillisinta pudotus on ollut Euroopassa ja Keski-Aasiassa, joissa kannat ovat pienentyneet keskimäärin 35 prosentilla.
Suurimpia kärsijöitä ovat makeiden vesien selkärankaiset, joiden kohdalla indeksi on laskenut maailmanlaajuisesti keskimäärin 85 prosenttia viimeisen 50 vuoden aikana.
Raportti varoittaa luontokadon ja ilmastonmuutoksen ajavan maapalloa yhä lähemmäs niin kutsuttuja keikahduspisteitä, joilla voi olla peruuttamattomia seurauksia.
Tällaisia keikahduspisteitä olisivat esimerkiksi Amazonin sademetsän muuttuminen hiilinielusta päästöjen lähteeksi, korallien häviäminen ja Itämeren kalakantojen romahtaminen.
WWF muistuttaa, että luonnon suojelemisen ja ennallistamisen lisäksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia siihen, miten tuotamme ja kulutamme ruokaa ja energiaa.
– Muutoksia pystytään saamaan aikaan, mutta se vaatii tahtoa, rahoitusta ja konkreettisia toimia. Itseäni häiritsee vahvasti kansainvälisissä sopimuksissa se, että sopimusten pitämiseen ei koskaan päästä. Tälläkin hetkellä näyttää, että valtioiden sitoumukset eivät lähellekään riitä luontokadon tai ilmastokriisin pysäyttämiseksi, Luukkonen sanoo.
Suurin ongelma on ruuantuotanto
Raportti kertoo, että yksi suurimmista syistä villieläinpopulaatioiden kutistumiseen on luontaisia elinympäristöjä tuhoava maankäyttö erityisesti ruuantuotannon tarpeisiin.
Raportin mukaan esimerkiksi maatalous aiheuttaa 90 prosenttia trooppisesta metsäkadosta.
Myös lajien kestämätön käyttö, kuten ylikalastus, haitalliset vieraslajit, saasteet ja ilmastonmuutos uhkaavat luonnon monimuotoisuutta.
Luukkonen toivoo, että raportti viimein herättää päättäjät ja yritykset sekä tavalliset kansalaiset tekemään aktiivisesti toimia tilanteen parantamiseksi.
– Välillä tuntuu, että poliittisessa päätöksenteossa aina se lähin kriisi on ikään kuin päällimmäisenä ja näyttää tärkeimmältä. Jostain syystä kuvitellaan, että luontokatoon ja ilmastokriisiin, jotka koko ajan vaikuttavat kaikkeen taustalla, ei tarvitse puuttua juuri nyt. Samalla unohdetaan, että jos luonto häviää, meillä ei ole tulevaisuutta tällä maapallolla.
WWF:n Living planet -raportti on tieteeseen perustuva julkaisu, joka seuraa maapallon luonnon monimuotoisuuden tilaa ja arvioi ihmisen toiminnan vaikutuksia luontoon.
