YK:n huume- ja rikostoimiston UNODC:n osastonjohtaja Giovanna Campello pitää Suomen rajusti nousseita huumekuolemia erittäin huolestuttavina.
– Huumekuolemien määrä on ollut nousussa maailmanlaajuisesti, mutta ei yhtä jyrkästi kuin Suomessa. Lähtötaso huumekuolemien määrässä oli teillä melko matala, mutta silti, sanoo Campello Ylen haastattelussa.
Viime vuonna Suomessa kuoli huumeisiin ennätysmäärä ihmisiä. Huumekuolemia oli kaikkiaan 310. Nuorten, 15–24-vuotiaiden, huumekuolemat lähes kaksinkertaistuivat.
Campello johtaa UNODC:n ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen osastoa Itävallan Wienissä. Campelloa voi kutsua päihdetyön konkariksi, sillä hän on ollut töissä UNODC:lla yli 20 vuotta.
Kysyimme häneltä, miten Suomi saisi huumekuolemien määrän kuriin.
Aivan ensin Campello sanoo, että yksityiskohtaisempi analyysi vaatisi syvällisempää tietämystä Suomen sosiaali- ja terveysjärjestelmästä, päihdepolitiikasta sekä huumeidenkäytön trendeistä. Hän voi kuitenkin antaa neuvoja, jotka tutkimusten mukaan ovat toimineet maailmalla.
– Käytä tieteeseen pohjautuvia toimia, aloita varhaisessa iässä ja panosta lasten ja nuorten kehitykseen, Campello summaa videopuhelussa.
Suomen tulisi Campellon mukaan ennen kaikkea panostaa tutkitusti tehokkaaseen ehkäisevään päihdetyöhön. Maailmalla ja Suomessakin tehdään nimittäin paljon tehotonta ehkäisevää päihdetyötä, joka on pahimmillaan haitallista.
– Valitettavan usein se menee niin, että hyvää tarkoittavat, huolestuneet ihmiset, haluavat kovasti tehdä huumetilanteelle jotain. Kuitenkin se, mikä on intuitiivisesti toimivaa valistusta, kuten pelottelu, ei tutkimusten mukaan toimi, Campello sanoo.
Yksittäinen tietoisku ei ole tehokas
Ehkäisevän päihdetyön Ehyt -järjestön projektikoordinaattori Hanna Heikkilä sanoo, että Suomessa ei ole seurantatietoa siitä, millaista päihdekasvatusta täällä tehdään.
– Joissain kouluissa ja alueilla se jää resurssien puutteen vuoksi yksittäisiksi tietoiskuiksi ja tapahtumiksi, ja niistä tiedetään, että ne eivät vaikuta, Heikkilä sanoo.
Heikkilä antaa esimerkin tutkitusti tehokkaasta päihdekasvatuksesta, jolla on saatu ehkäistyä puolet kaikesta tulevasta päihteiden käytöstä: 10–12 oppitunnin kokonaisuus, jossa nuoret saavat itse pohtia asiaa ja harjoitella erilaisia taitoja, joita tarvitaan haastavissa elämäntilanteissa.
Toisenlainen esimerkki on pikkulapsille ja heidän vanhemmilleen suunnattu ohjelma, jota Ehyt parhaillaan testaa Suomessa.
YK:n huume- ja rikostoimiston kehittämää perheohjelmaa Family United kokeillaan niin kaikille avoimissa ryhmissä kuin erikseen romani- ja maahanmuuttajayhteisöissä sekä entisten vankien parissa.
Käytännön tehtävien avulla vanhempia autetaan olemaan parempia vanhempia lapsilleen: stressin ja aggressiivisuuden hallintaa, rajojen asettamista, kiintymyksen osoittamista ja lämpimän suhteen luomista lapseen.
Giovanna Campello uskoo vahvasti ehkäisevään päihdetyöhön ja siihen, että tehokkainta on toimia ennen ensimmäistäkään päihdekokeilua.
Ehkäisevän työn vaikuttavuus näkyy myös kansainvälisissä tutkimuksissa, joissa seurataan ihmisiä aikuisuuteen asti. Oikeanlaista tukea tai päihdekasvatusta saaneilla lapsilla on myöhemmin elämässään vähemmän päihdekokeiluja mutta myös muunlaista riskikäyttäytymistä, kuten väkivaltaisuutta, rikollisuutta, riskialtista seksuaalista käyttäytymistä tai mielenterveysongelmia.
Ehkäisevä työ ei tietenkään ole ainoa keino huumekuolemien estämiseksi eikä työ lopu koulun valitustustunteihin, sanoo Campello. Sen lisäksi tarvitaan hoitoa ja palveluita päihteitä käyttäville. Lainsäädännöllä vaikutetaan päihteiden saatavuuteen.
Tässä Giovanna Campellon neljä neuvoa huumekuolemien ehkäisemiseksi.
1. Mitä aiemmin, sen parempi
Lasten ja perheiden tukeminen tulisi aloittaa silloin, kun lapset ovat hyvin pieniä tai jo raskausaikana. Kansainvälisten seurantatutkimusten mukaan lapsena tukea saaneilla ihmisillä on aikuisena vähemmän riippuvuuksia ja muita elämänhallinnan ongelmia.
Käytännössä pikkulasten kanssa tehtävä työ on esimerkiksi tunteiden käsittelyn sekä sosiaalisten taitojen opettamista. Päihdekasvatus tulee vasta kouluiässä.
2. Ei pidä keskittyä vain tiedon tuuttaamiseen
Paras suoja päihdekokeiluja ja muunlaista riskikäytöstä vastaan on turvallinen ja rakastava koti, jossa on myös rajoja. Siksi vanhemmuustaitojen kehittäminen on tärkeää, erityisesti perheissä joissa on jo valmiiksi haasteita: muun muassa stressinhallintakykyä, aggressiivisen käytöksen kitkemistä, kiintymyksen osoittamista sekä rajojen asettamista.
Tylsät luennot eivät auta, vaan perheet pitäisi laittaa tekemään käytännön tehtäviä, joilla vanhempien ja lasten suhde tiivistyy. Tutkimusten mukaan lapset, joiden vanhemmat ovat kiinnostuneita heidän elämästä ja tekemisistä, on vähemmän mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä muuta riskikäytöstä.
3. Koskaan ei ole liian myöhäistä
Ennaltaehkäisevää työtä ja hoitoonohjaamista tulisi jatkaa kouluissa ja työpaikoilla, sillä harvoin yksi yksittäinen ohjelma tai tukitoimi vielä auttaa. Lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa päihteiden saatavuuteen.
Kouluikäisten päihdekasvatuksessa toimii tutkitusti tuomitsematon ja keskusteleva lähestymistapa, jossa nuori saa itse pohtia ja oivaltaa. Samalla vahvistetaan nuoren elämänhallinnan taitoja. Liioittelu ja pelottelu eivät ole tehokkaita keinoja.
4. Vain tutkitusti tehokkaita ohjelmia
Rahaa ei kannata tuhlata tehottomaan ehkäisevään päihdetyöhön, joka ei perustu tutkittuun tietoon. Se mikä voi intuitiivisesti vaikuttaa hyvältä ehkäisytoimelta, ei välttämättä ole sitä.
Esimerkiksi YK ja Maailman terveysjärjestö WHO tarjoavat näyttöön perustuvia ohjelmia valtioiden ja järjestöjen käyttöön.
Vaaran merkkejä ilmassa
Jos Suomea vertaa muihin eurooppalaisiin maihin, täällä lapsia suojaavia asioita ovat kattavat julkiset palvelut, universaali päivähoito, neuvolapalvelut ja laadukas perusopetus.
Heikkilä näkee silti ilmassa monta vaaran merkkiä.
Hän on huolissaan Petteri Orpon (kok.) hallituksen aikeista vapauttaa rahapelien, nikotiinituotteiden ja alkoholin sääntelyä. Heikkilän mukaan lailliset päihteet, laittomat päihteet ja mielenterveysongelmat kytkeytyvät elimellisesti yhteen.
Samaan aikaan on merkkejä siitä, että hyvinvointialueet leikkaavat nyt lakisääteisestä ehkäisevästä päihdetyöstä, sanoo Heikkilä. Julkisessa terveydenhuollossa on vähennetty pitkiä päihdehoitoja. Yhä suurempi painoarvo on järjestöjen tekemällä työllä, mutta historiallisen suuret leikkaukset niiden rahoituksesta iskevät väistämättä myös päihdetyöhön.
– Ongelmat ovat yhä voimakkaammin kasaantumassa tietyille väestöryhmille ja samaan aikaan palveluista leikataan. Me tarvitsemme selkeästi kohdennettuja päihdetyön toimia, jotta tämä ikävä kehitys saadaan kääntymään, Heikkilä sanoo.
