Vuosi sitten YK:n ilmastokokous Dubaissa päättyi onnistumiseen: jäsenmaat pääsivät sopuun fossiilisista polttoaineista irtautumisesta. Sitä pidettiin merkittävänä askeleena kohti Pariisin sopimuksen tavoitetta rajata lämpötilan nousu 1,5 asteeseen.
Maat kokoontuvat jälleen huomenna, nyt Azerbaidžanin pääkaupungissa, Bakussa.
Viime aikoina on julkaistu useita tutkimuksia, joissa ilmastolle, luonnolle ja ihmiskunnalle povataan nykyistä synkempää tulevaisuutta.
- Bioscience-lehdessä julkaistun selvityksen mukaan kymmenet planetaariset elonmerkit ovat huonolla tolalla: esimerkiksi ihmisiä on entistä enemmän, metsiä entistä vähemmän.
- Atlantin meriveden kierto uhkaa häiriintyä ennustettua nopeammin. Golfvirran hiipuminen vaikuttaisi merkittävästi elämään pohjoisessa Euroopassa. Ilmaston- ja merentutkijat lähettivät tästä varoittavan avoimen kirjeen Pohjoismaiden ministerineuvostolle.
- Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n koosteen mukaan kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä on ennätyksellisen korkea ja hiilidioksidin määrä on noussut 10 prosenttia kahdessa vuosikymmenessä.
- Lancet Countdown -raportin mukaan ilmastonmuutos uhkaa ihmishenkiä ennenkokemattomalla tavalla. Se jouduttaa myös denguekuumeen ja malarian kaltaisten vaarallisten tautien leviämistä.
- World Weather Attribution -ryhmän laskelman mukaan kymmenessä pahimmassa ja ilmastonmuutoksen voimistamassa luonnonilmiössä kuoli yli puoli miljoonaa ihmistä vuosina 2004–24. Asiasta kertoi muun muassa New York Times.
- Ympäristöjärjestö WWF:n Living Planet -raportti kertoo luontokadosta. Villieläinten populaatiot ovat kutistuneet keskimäärin 73 prosenttia vuosina 1970–2020.
Miten tällaisiin tutkimuksiin pitäisi suhtautua? Kysytään Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessorilta, Hannele Korhoselta.
Milloin tulevat keikahduspisteet?
Korhonen muistuttaa, että tieteeseen kuuluu myös epävarmuus.
Luonnontieteen ilmiöt koostuvat monimutkaisista systeemeistä. Osan niistä tutkimista vaikeuttaa se, että kattavan mittausdatan saaminen voi olla hankalaa tai sitä ei ole kovin pitkältä ajanjaksolta. Tämä lisää tulosten epävarmuutta ja venyttää muutosten aika-arvioita.
Meitä uhkaavat erilaiset luonnon tuhoutumisen keikahduspisteet: kun ne on ylitetty, nopeaa paluuta ei ole. Tämä koskee esimerkiksi Amazonin sademetsiä, koralliriuttoja, arktisen ikiroudan sulamista.
Keikahduspisteet eivät kuitenkaan tapahdu kuukausien tai vuosien nopeudella vaan usein pikemminkin kymmenien tai satojen vuosien kuluessa. Korhonen korostaa, että geologisessa mittakaavassa nekin ovat silmänräpäyksiä.
– Keikahduspisteet ovat sellaisia, mistä kannattaa kyllä olla huolissaan. Ne ovat yksi lisäsyy sille, minkä takia on tosi tärkeätä, että ilmaston globaalia lämpenemistä saataisiin rajoitettua mahdollisimman alas, Korhonen sanoo.
Sama epävarmuus koskee myös Golfvirran hiljenemistä tämän vuosisadan aikana. Riskien katsotaan kuitenkin kasvaneen verrattuna muutaman vuoden takaiseen hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n raporttiin.
Entä kuinka uhkakuvista kerrotaan kansalaisille?
Korhosen mielestä suomalainen media antaa pääsääntöisesti tieteeseen pohjautuvaa tietoa ja esittää ratkaisuja, mutta klikkijournalismiinkin sorrutaan.
– Ilmastoteemassakin voi olla turtumista. Jutut eivät enää välttämättä ole sellaisia, millä saa paljon huomiota. Sitten joudutaan ehkä miettimään semmoisia kulmia, jotka lukijoita kiinnostaisivat.
Politisoituminen turhauttaa
Jos gradun tekeminen otetaan uran lähtöpisteeksi, Hannele Korhonen on työskennellyt ilmastoasioiden parissa koko kuluvan vuosisadan.
Mitä tunteita ilmastonmuutos hänessä herättää?
Korhonen sanoo olevansa aika ajoin huolestunut. Asioiden käsittely työn kautta auttaa.
Ilmastonmuutos etenee vääjäämättömästi. Kasvihuonekaasuista hiilidioksidi on pitkäikäinen, se pysyy ilmakehässä satoja vuosia. Ilmaston muuttuminen vaikuttaa luontoon peruuttamattomasti. Lumiset talvet harvinaistuvat Suomessa, ja siitä Korhonen on surullinen.
– Ehkä eniten tunnen turhautumista. Vaikka nämä asiat ovat olleet tiedossa, vuosikymmenien aikana on niin vähän saatu aikaiseksi.
Turhautumista lisää ilmastonmuutoskysymyksen jonkinasteinen politisoituminen, meillä ja maailmalla.
– Politisoituminen tuntuu turhalta ja omalta osaltaan se voi johtaa siihen, että toimet entisestään hidastuvat.
– Globaalit päästöt ihan lähivuosina kääntyvät laskuun. Kahteen asteeseenhan on vielä erittäinkin hyvät mahdollisuudet.
Jokaisella desimaalilla on merkitystä, Korhonen muistuttaa. 1,6 astetta on parempi kuin 1,7 astetta, joka on parempi kuin 1,8 astetta ja niin edelleen.
Yritykset mukaan talkoisiin
Korhosen mielestä monien yksittäisten ilmastokokousten merkitys varsinaisten toimien päättämisessä on paljon pienempi kuin yleensä annetaan ymmärtää. Valtioiden omat sitoumukset ja toimeenpanokeinot ratkaisevat. Pariisin kokous 2015 oli toisaalta valtavan tärkeä.
– Kun yritykset lähtevät mukaan, se on ihan äärettömän tärkeä draiveri tässä muutoksessa, Korhonen lisää.
Mitä ilmastotutkijalle antaa toivoa?
Ilmastonmuutoksen torjunnassa on tapahtunut paljon viiden viime vuoden aikana. Päästöjen määrä on alkanut taittua, vaikkakin hyvin hitaasti.
Uskoa tuovat myös ihmiset. Ylivoimainen enemmistö haluaa ilmastotekoja.
– Nuorisohan antaa aina toivoa. Nuoret ovat äänekkäitä ja kiinnostuneita, Korhonen sanoo.