Voittoa tavoittelematon osuuskunta aikoo ennallistaa ylivieskalaisen metsän, jossa on merkittäviä luontoarvoja. Valtiolla suojelu tyssäsi rahanpuutteeseen.
Yle kertoi joulukuussa metsiensuojeluohjelma Metso-ohjelman jatkuvasta rahapulasta. Jutussa oli esimerkkinä ylivieskalainen Timo Hannulan ja hänen sisarustensa metsä, jonka valtio oli jo kahdesti halunnut suojella, mutta jonka suojelu oli aina tyssännyt rahojen loppumiseen.
Juttu osui Tero Mustosen silmiin. Hän toimii voittoa tavoittelemattomassa osuuskunta Lumimuutoksessa, joka keskittyy kalastamiseen ja elinympäristöjen ennallistamiseen.
– Juttu vahvisti käsitystä, että elyn ja nykyisten elinvoimakeskusten kautta suojelu on usein vaikeaa.
Mustonen kertoo, että osuuskunnalle tulee paljon kyselyitä maanomistajilta, jotka haluaisivat myydä metsänsä ennallistettaviksi.
Yleensä se ei ole mahdollista, mutta tällä kertaa hetki oli oikea. Osuuskunnalla oli hieman varoja ostaa seuraava kohde, ja ylivieskalainen vajaan kymmenen hehtaarin metsä vaikutti juuri sopivalta.
– Se on tietysti pieni metsä, mutta se on seutukunnallisesti merkittävä.
Yksi peruste oli se, että osuuskunnalla on samassa seutukunnassa Kärsämäellä kohteita, jotka on pyritty ennallistamaan metsäpeuran elinympäristöksi.
Metsää aiotaan ennallistaa
Metsän aiempi osaomistaja Timo Hannula sanoo olevansa kauppoihin tyytyväinen.
Kun Ylen juttu julkaistiin maanantaina, kaupoista keskusteltiin ensimmäisen kerran jo tiistaina ja metsässä käytiin samalla viikolla.
Metsässä hänelle tärkeää on etenkin niitty, jota sekä hänen isänsä että pappansa ovat olleet niittämässä.
– On aika huima ajatus, että metsä saa olla siellä eikä sitä mennä hakkailemaan. Se on iankaikkisesti ja aamen siellä.
Hannulan metsä – tai nykyään Vasamaojan ennallistamisalue – ei ollut koskematonta luonnonmetsää ainakaan valtaosaltaan.
Aiemmat omistajasukupolvet olivat tehneet siellä pieniä hakkuita. Ojakaan ei ole täysin luonnontilainen.
Metsässä kuitenkin on muun muassa paljon järeää lehtipuuta ja lahopuuta. Molemmat ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä.
Näin Timo Hannula kuvaili metsää Ylen joulukuisessa jutussa:
Tero Mustonen kertoo, että kevään aikana suunnitellaan, miten metsää aiotaan ennallistaa. Selvittelyssä on esimerkiksi, voitaisiinko lahopuun määrää lisätä ja voisiko ojalle tehdä jotain.
Metsä ei ole virallisesti suojeltu, mutta osuuskunnan säännöt estävät jatkossa hakkuut siellä.
Tämänkaltainen epävirallinen suojelu on melko yleistä. Esimerkiksi Pellervon taloustutkimuksen tammikuisen selvityksen jopa 1,1 miljoonaa hehtaaria suomalaista metsää on hakkuiden ulkopuolella metsänomistajan omalla päätöksellä.
Valtiolta korvauksen saisi verottomana
Tarkkaa kauppahintaa ei ole Ylen tiedossa, mutta sekä Mustosen että Hannulan mukaan korvaus on ollut kohtuullinen. Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus oli arvioinut metsästä maksettavaksi hinnaksi 50 000 euroa.
Metsänomistajan kannalta kannattavin ratkaisu olisi kuitenkin aina myydä suojeltava metsänsä valtiolle elinvoimakeskuksen eli entisen ely-keskuksen kautta. Syy on se, että valtiolle myytäessä ei tarvitse maksaa veroja.
Hannula toivoo, että valtiolla olisi enemmän rahaa Metso-ohjelmaan ja parempi mahdollisuus huolehtia metsien suojelusta.
Hänelle maksettava korvaus oli kuitenkin asiassa toissijainen. Hän aikoo käydä metsässä usein, etsiä merkkejä varpushaukasta ja muistella menneitä.
Hannula toivoo, että metsänsä esimerkki innostaisi muitakin etsimään keinoja suojella metsiään.
– Täällä on niin tolkuttoman vähän suojeltuja alueita, ettei niitä tahdo mistään löytyä.
Hänestä paras olisi, jos lähellä toisiaan olevista suojelualueista muodostuisi lopulta ketju, jotta luonnon monimuotoisuus alueella voisi säilyä. Hän on huolissaan etenkin tuulivoimapuistosuunnitelmista, jotka voivat pirstoa metsäluonto entisestään.
