perjantai, 25 lokakuun

UKRAINA Vanginvartijat johdattavat ryhmän toimittajia alakerran selleihin. Olemme salaisessa paikassa Ukrainassa, ja pääsemme tapaamaan Ukrainan ottamia venäläisiä sotavankeja.

Sellejä on monen kokoisia, ja niihin on aseteltu kerrossänkyjä tiiviisti. Vankeja on satakunta.

Toimittajat saavat haastatella vankeja, jos vangit antavat suostumuksensa.

Vangit ovat peräisin Venäjän Kurskin alueelta. Ukraina hyökkäsi sinne elokuun alussa.

Satoja venäläissotilaita päätyi vangeiksi, myös varusmiehiä. Varusmiehet on jo vapautettu vankienvaihdoissa. Jäljellä on lähinnä sopimussotilaita ja mobilisoituja.

Yle ei kerro tässä jutussa sotavankien oikeita nimiä. Sotavankien kohtelua säätelevät Geneven sopimukset, joiden mukaan sotavankeja ei saa altistaa ”julkiselle uteliaisuudelle”, eikä esimerkiksi asettaa heitä vaaraan kotimaassaan.

Kansainvälinen Punainen Risti oli keskeisessä roolissa, kun Geneven sopimukset laadittiin toisen maailmansodan jälkeen suojelemaan sodan uhreja, kuten siviilejä ja sotavankeja.

Epätoivoista puolustusta

Osa toimittajista tuo savukeaskeja sotavangeille. Yle ei anna heille mitään.

Nuorehko mies, alle kolmikymppinen, haluaa silti kertoa kokemuksistaan. Hän istuu puupenkillä pää painuksissa.

”Andrei” kertoo haavoittuneensa rintamalla Kurskissa. Sinne hänet lähetettiin kahdeksas elokuuta, kaksi päivää Ukrainan hyökkäyksen jälkeen. Yle ei pysty varmistamaan hänen kertomiaan tietoja.

– Kymmenen päivän jälkeen haavoituin ja kaksi vuorokautta sen jälkeen jouduin vangiksi, Andrei kertoo.

Andrei kertoo, kuinka epätoivoista venäläisten puolustus oli. Hän ei voi uskoa onneaan, että selvisi hengissä tulituksessa.

Venäläiset hylkäsivät haavoittuneen

Sadan sotilaan yksiköstä vain toistakymmentä oli jäljellä, kun he joutuivat sotavangeiksi.

Andrei kertoo, miten taistelutoverit pakenivat ja jättivät hänet haavoittuneena jälkeensä.

– He vetäytyivät ilman minua. Minulla oli sirpalevammoja molemmissa jaloissa. Ukrainalaiset sotilaat löysivät minut ja antoivat ensiapua.

Andrein yksikön sotilaista suurin osa oli vankeja tai rikoksista epäiltyjä henkilöitä Suomen raja-alueilta: Murmanskista, Karjalasta, Komista ja Pietarista.

Andrei kertoo, että hän oli saamassa petostuomion Pietarissa.

– Jos saat tuomion Venäjällä, olet jo ”ei-kukaan”. Et saa normaalia työtä tai lainaa. Se on kuin sinut poistettaisiin yhteiskunnasta.

Andreille tarjottiin sopimusta, joka vapauttaisi hänet kaikista rikosepäilyistä. Oikeudenkäyntiä tai rikosrekisteriä ei tulisi.

Pietarista hänet lähettiin pääosin vangeista koostuvaan Storm-V -yksikköön. Ennen rintamalle siirtoa Andrei sai kolmen viikon sotakoulutuksen. Hän ei ole suorittanut asepalvelusta.

Rikostuomion vaihtoehtona sotiminen

Venäjä on menettänyt valtavia määriä sotilaita hyökkäyssodassaan Ukrainassa. Tarkkoja lukuja kaatuneista ja haavoittuneista ei tiedetä. Yhdysvaltojen viranomaiset arvioivat, että yli satatuhatta venäläistä on kaatunut ja puoli miljoonaa haavoittunut.

Venäjä on paikannut rivejään rekrytoimalla vankiloista rikollisia, mutta on joutunut etsimään uusia keinoja, kun jo tuomitut rikollisetkaan eivät riitä asevoimien tarpeisiin.

Venäjä rekrytoi nyt henkilöitä, jotka vasta odottavat tuomioitaan. Venäjän duuma hyväksyi lokakuussa lain, joka mahdollistaa tuomiota odottavien rekrytoimisen.

Puolustusministeriötä lähellä olevien lähteiden mukaan neljäkymmentä prosenttia syytetyistä halutaan rintamalle hyökkäyssotaan. Alkuvaiheessa se tarkoittaisi kahtakymmentätuhatta miestä.

Vapaudu vankilasta -kortti

Käytäntö näyttää olleen käytössä jo jonkin aikaa. Useat sotilaat kertovat Ylelle, että he lähtivät rintamalle välttääkseen vankilan ja rikosrekisterin.

Venäjällä rikosrekisteri haittaa arkielämää monella tavalla. Viranomaiset tarjoavat toisin sanoen Monopoli-lautapelistä tuttua Vapaudu vankilasta -korttia.

Mikäli lähdet sotimaan, on kuin et olisi tehnytkään rikosta, josta jouduit syytetyksi. Rikoksesta ei jää jälkiä rekistereihin, eikä vankilassa tarvitse istua. Lisäksi saa tuhansien eurojen palkkaa.

Myös ”Mihail”, 40, tarttui tarjoukseen. Hänellä on viisi lasta, joista nuorin on vain kolmivuotias.

Mihail kertoo olevansa kotoisin Murmanskin alueelta. Elämä oli hyvää, kunnes vastoinkäymiset alkoivat.

– Minulla oli keskikokoinen rakennusyritys, lapset, perhe, mökki ja koti. Kaikki oli hyvin.

Mihail yllättyi kohtelusta

Yle ei pysty vahvistamaan kertomuksen todenperäisyyttä, mutta Mihail kertoo ympäripyöreästi, että asiakas kieltäytyi maksamasta talosta, jonka hän oli rakentanut.

– No, menin selvittämään asiaa. Se johti tappeluun. Otin rahat, jotka hän oli minulle velkaa. Hän teki ilmoituksen, että ryöstin rahat.

Viranomaiset uhkasivat Mihailia vähintään kymmenen vuoden vankeudella. Samalla he tarjosivat vaihtoehtoa, eli värväytymistä. Mihailin oikeudelliset ongelmat katoaisivat.

– No, allekirjoitin sopimuksen. Ajattelin vain, että kun pääsen ulos vankilasta olen viisikymppinen, ja silloin ei nuorin lapseni enää tunnistaisi minua.

Rikosoikeudellisten ongelmien katoamisen lisäksi Mihailille tarjottiin tuhansien eurojen palkkiota vuoden palveluksesta sodassa.

– Ajattelin, että värväytyminen on parempi vaihtoehto. Olen siellä vuoden, ja minulla on viidenkymmenen prosentin mahdollisuus selvitä hengissä.

Mihailin kertoman mukaan hänen yksikössään taisteli yli kolmesataa sotilasta. Kahdenkymmenen päivän jälkeen lähes kaikki olivat kaatuneet tai haavoittuneet.

– Jäljellä oli seitsemän. Päätimme perääntyä. Kun lähdimme metsästä, panssarit alkoivat ampua, ja toiselta puolelta jalkaväki lähestyi. Makasimme maassa ja antauduimme vangeiksi.

Mihail yllättyi ukrainalaisilta saamastaan hyvästä kohtelusta. Venäjällä oli peloteltu sotavangiksi joutumisesta.

– En odottanut sitä, mutta kaikki oli hyvin. He eivät koskeneet meihin, eivät loukanneet meitä. He antoivat ruokaa ja juomaa, jopa kahvia.

”Kaikki tietävät, että Venäjä tämän sodan aloitti”

Entä mitä Mihail ajattelee siitä, että hän osallistuu vapaaehtoisesti hyökkäyssotaan?

Ensiksi hän ei halua syyttää sodasta kumpaakaan osapuolta. Kun tv-kuvaus päättyy ja kamera sammuu, Mihail ärähtää.

– Kaikki tietävät, että Venäjä tämän sodan aloitti. Sehän on näytetty televisiossa koko maailmassa.

Mihail myöntää ymmärtävänsä, että hän on hyökkääjän riveissä.

Yksi ukrainalaisista vanginvartijoista seuraa keskustelua sivusta. Hänen mukaansa vangit sanovat toimittajille, etteivät he ole tappaneet ukrainalaisia.

– Kun toimittajat lähtevät, he ryhtyvät kerskumaan taisteluillaan ukrainalaisia vastaan, vanginvartija kertoo.

Punainen Risti yhteistyössä

Ukraina haluaa näyttää, että se noudattaa kansainvälisiä sopimuksia sotavankien kohtelussa. Siksi se sallii toimittajien vierailut sotavankien luona.

– Alussa vangit ovat pelokkaita. Heille on kerrottu, että fasistit kiduttavat heitä sähköshokeilla. Parin päivän jälkeen he huomaavat, ettei heidän elämäänsä uhata. He alkavat hymyillä, vitsailla ja tuntea olonsa turvalliseksi, kertoo yksi vankilan esimiehistä.

Tämän vankilan kautta on kulkenut noin neljäsataa Kurskissa vangittua venäläissotilasta. Osa on jo vapautunut vankienvaihdossa, osa on siirretty muualle.

Geneven sopimuksissa on määrätty monista sotavankeihin liittyvistä toimista. Kansainvälisen Punaisen Ristin on päästävä vankien luo.

Vankilan esimiehen mukaan Punaisen Ristin delegaatio sai tiedon heti ensimmäisistä vangeista ja aloitti yhteydenoton omaisiin vankilan avustuksella.

Venäjä teloittanut sotavankeja

Venäjä on sen sijaan monien raporttien mukaan kohdellut sotavankeja vastoin kansainvälistä lakia. Kidutus ja muu kaltoinkohtelu on hyvin laajaa.

Vastikään julkisuuteen levisi video, jossa Venäjä näyttää teloittavan kuusitoista antautunutta ukrainalaista sotilasta.

Ukraina on onnistunut vapauttamaan noin 3 600 sotavankia ja siviiliä vankienvaihdoissa. Tuhansien sotilaiden ja siviilien uskotaan edelleen olevan vangittuna Venäjällä.

Ainakin 177 ukrainalaista vankia on varmistetusti kuollut Venäjällä. Todellinen luku on silti paljon suurempi, arvioi Ukrainan puolustusministeriö.

25.10.2024 klo 13.05: Toisin kuin jutussa aiemmin luki, Simpson on hahmon sukunimi, ei Simpsons.

Jaa.
Exit mobile version