Ensin startup-yrittäjä Iida Miettinen ajatteli, että kaikki tapahtuisi varmaankin nopeasti.
Oli vuosi 2019 ja Miettinen oli perustanut yrityksen, Kamupakin. Sen bisnes ovat uudelleenkäytettävät take away -astiat.
Astiat ovat vaihtoehto pikaruokaravintoloiden kertakäyttöpakkauksille. Niitä ei heitetä roskiin, vaan palautetaan takaisin ravintolaan pestäväksi ja uudelleenkäytettäväksi.
Kaikki tapahtuu astioiden digitaalisten koodien avulla.
Iida Miettinen liikkuu paljon luonnossa, ja idea yrityksestä syntyi siellä. Vesillä meloessaan ja metsissä patikoidessaan hän törmäsi tuon tuosta maassa lojuviin ruokakääreisiin.
– Valtava pakkausjätteen määrä alkoi ahdistaa, Miettinen kertoo.
”Onhan meillä Suomessa pullonpalautusjärjestelmä”
Kamupakin idea kuulostaa yksinkertaiselta.
Noutoruokaa hakemaan tullut ravintolan asiakas maksaa uudelleenkäytettävästä astiasta muutaman euron pantin, jonka hän saa takaisin palauttaessaan sen. Vaihtoehtoisesti astian voi lainata ilmaiseksi ja palauttaa määräaikaan mennessä.
Onhan meillä Suomessa pullonpalautusjärjestelmä, Miettinen sanoo ajatelleensa yritystä perustaessaan. Samat ihmiset, jotka sujauttavat tyhjät pullot kaupan automaattiin sen enempää ajattelematta, tottuisivat varmasti palauttamaan myös take away -astioita ravintoloihin.
Toisin kävi. Kamupakin perustamisesta on kulunut viisi vuotta. Yrityksellä riittää asiakkaita suurissa kaupungeissa, mutta se on yhä ainoa laatuaan Suomessa.
Pulloja palauttava kansa ostaa yhä kahvinsa pääosin pahvimukeihin ja lounassalaattinsa kertakäyttöastioihin.
– Ajattelin ensin, että tehdään työkalu, tuodaan se markkinoille ja siitä se lähtee valtavaan käyttöön. Mutta olen oppinut, että kuluttajien ja yritysten käytöksen muutos on valtava urakka, Miettinen sanoo.
Miettinen sanoo ymmärtäneensä, että muutos tarvitsisi tuekseen lainsäädäntöä. Vasta sellainen saisi muitakin yrityksiä mukaan ja loisi markkinat.
EU-komissiokin törmäsi samaan seinään
Kamupakin tavoite on sama kuin EU-komission pakkausasetuksen: vähentää pakkausjätettä, joka on lisääntynyt viime vuosina huolestuttavaa vauhtia.
Asetus on etenee EU-parlamentin lopulliseen äänestykseen keskiviikkona.
Sekä Miettisen yritys että komissio törmäsivät käytännössä samaan seinään: kertakäyttöpakkauksia valmistavaan teollisuuteen. Sitova tavoite uudelleenkäytettävistä astioista poistettiin pakkausteollisuuden ja muun muassa Suomen toivomuksesta.
Asetuksen kohtalo harmittaa Miettistä.
– Suomi on osoittautunut uudelleenkäytön suhteen vaikeaksi maaksi. Meillä on pitkä historia erityisesti metsäteollisuudessa, ja laitokset ja infra on tehty sen ympärille. Kamupak muuttaa valtavaa olemassa olevaa markkinaa, Miettinen sanoo.
EU:n pakkausasetuksesta on uutisoitu Suomessa tiuhaan. Äänessä ovat olleet lähinnä vastustajat eli metsä- ja pakkausteollisuus. Suomi on muokannut kantojaan niiden toiveiden mukaan.
Osa asetuksen esityksistä on Iida Miettisestäkin Suomen kannalta huonoja. Jos asetus hyväksytään, EU vaatisi jatkossa, että osa kauppojen juomista pitää myydä uudelleenkäytettävissä pakkauksissa, vaikka Suomessa pullonpalautusjärjestelmä hoitaa materiaalien kierrätyksen.
Pakkausjätteen määrä nousi ennätykseen
Mutta vastustuksen jalkoihin on jäänyt komission alkuperäinen tavoite: pakkausjätteen vähentäminen.
Sen määrä on ampaissut kovaan kasvuun lähivuosina. Huippulukemiin se nousi koronapandemian siivittämänä vuonna 2021, jolloin jokainen EU-kansalainen aiheutti keskimäärin liki 190 kiloa pakkausjätettä.
EU-komissio on arvioinut, että pakkausjäte voi lisääntyä jopa 240 kiloon henkilöä kohti, jos mitään ei tehdä.
Komission haluaa painaa jätemäärä takaisin vuoden 2009 tasolle vuoteen 2040 mennessä. Se tarkoittaa 15 prosentin vähennystä nykyiseen määrään.
Jätetilastoissa korostuvat ruokapakkaukset: pakkausjätteestä yli puolet on take away -kuppeja ja rasioita.
Komissio esitti, että ravintoloiden arjoilla take away -annokset pitäisi tarjoilla ruokien osalta 40-prosenttisesti uudelleenkäytettävissä astioissa. Vuoteen 2040 mennessä juomakupeista uudelleenkäytettäviä olisi pitänyt olla jopa 80 prosenttia.
Pikaruokaloiden pahvimukit olisivat siis asetuksen myötä siirtyneet lähes kokonaan historiaan.
– Olin tosi toiveikas. Ajattelin, että vau, nyt me aloitetaan kiertotalouden vallankumous. Maat voivat lähteä toteuttamaan EU:n tavoitetta, Miettinen sanoo.
Kiertotalous tarkoittaa, että raaka-aine kiertää ja sitä käytetään monta kertaa uudelleen.
Kun kunnianhimoiset tavoitteet katosivat
Vallankumouksen sijaan alkoi massiivinen lobbaus komission esitystä vastaan. Lobbauksen takana olivat kertakäyttöpakkauksia valmistavat yritykset, pikaruokaketju McDonald’s ja muun muassa suomalainen pakkausjätti Huhtamäki.
Joukko meppejä kertoi Politico-verkkolehdelle, etteivät he olleet koskaan saaneet niin paljon sähköpostia ja kutsuja tapaamisiin kuin pakkausteollisuus lähetti.
McDonald’s teetti konsulttiyhtiöllä myös elinkaarianalyysin. Sen mukaan muovijätteen määrä ja ilmastopäästöt lisääntyisivät, jos komission ehdotus ravintoloiden uudelleenkäytettävistä ruoka-astioihin toteutuisi.
Esimerkiksi Kamupakin astiat valmistetaan muovista. Päästöjä syntyy kuljettamisesta ja peseminen kuluttaa vettä, pakkausteollisuus argumentoi.
Elinkaarianalyysejä teettivät myös kansalaisjärjestöt, ja niiden tulos oli päinvastainen. Vähän kiertävät pahvipakkaukset ovat niiden mukaan huonompi vaihtoehto kuin monta kertaa käytettävät.
Kertakäyttöpakkauksia tuottavat yritykset mainitsevat usein kierrätettävyyden, mutta todellisuudessa vain osa päätyy kierrätykseen.
Pakkausteollisuuden omien arvioiden mukaan pahvisista juomakupeista kiertäisi noin kolmannes, komission teettämän tutkimuksen mukaan taas vain noin 15 prosenttia.
Mukeja on vaikea kierrättää, sillä ne ovat likaisia ja niissä on muovipinta. Suomessa ne heitetään roskiin ja poltetaan.
Iida Miettinen nostaa esiin kotimaisen Luonnonvarakeskuksen tekemän elinkaarianalyysin. Sen mukaan uudelleenkäyttö on kertakäyttöisiä astioita kestävämpää, jos yhtä astiaa käytetään vähintään kuusi kertaa.
Hän sanoo olleensa yllättynyt lobbauksesta.
– En osannut varautua siihen, että olisi pitänyt olla koko ajan tuomassa uudelleenkäytön etuja esiin. On ollut pettymys nähdä tällaista toimintaa, Miettinen sanoo.
Ruotsissa ollaan pidemmällä
Pakkausteollisuuden lobbaus parlamentissa on herättänyt laajasti huomiota. Parlamentin puheenjohtaja Roberta Metsola kertoi alkuvuodesta, että pakkausteollisuuden toiminnasta parlamentissa aloitetaan tutkinta.
Lobbaus kuitenkin toimi.
Kun komissio, jäsenmaat ja EU-parlamentti saivat neuvottelunsa päätökseen maaliskuussa, lähes kaikki ravintoloita koskevat sitovat tavoitteet oli pyyhitty pois. Tilalla oli suosituksia.
Niiden mukaan ravintoloiden pitäisi pyrkiä siihen, että take away -pakkauksista kymmenesosa olisi uudelleenkäytettäviä vuonna 2030.
Vesittyikö asetus?
– Kyllä kunnianhimon taso tiettyjen uudelleenkäyttötavoitteiden osalta laski, muotoilee Suomen osalta valmistelua koordinoinut ympäristöneuvos Tarja-Riitta Blauberg ympäristöministeriöstä.
Hän kuitenkin painottaa, että pakkausjätteen määrän vähentämistä koskevista tavoitteista ei ole tingitty. Ne jäävät ennalleen.
Blaubergin mukaan jäsenmaat saavat käytännössä itse päättää, miten ne kääntävät pakkausjätteen määrän laskuun.
– Kyllä tämä tarkoittaa joka tapauksessa muutosta. Uudelleenkäyttö voi olla siinä yksi keino, Blauberg sanoo.
Ja kaksi tiukkaa vaatimustakin asetukseen jäi: ravintoloiden sisällä ruokaa ei saa nauttia kertakäyttöastioista vuodesta 2030 alkaen.
Lisäksi ravintoloilla on velvoite tarjota asiakkaille mahdollisuus ostaa take away -juomat ja ruoat uudelleenkäytettävissä astioissa.
Kamupak kasvaa kova vauhtia, mutta kasvu suuntaa Suomen sijaan esimerkiksi Ruotsiin.
Ruotsissa laki vaatii jo nyt, että isojen, yli 150 annosta päivässä myyvien ravintoloiden on tarjottava uudelleenkäytettäviä astioita asiakkailleen. Lakia kiristetään tulevina vuosina.
Kamupak yhdistyi hiljattain ruotsalaisen teknologiayritys &Repeatin kanssa.
Miettistä on kaikesta huolimatta vaikea saada arvostelemaan suomalaista metsä- ja pakkausteollisuutta EU-asetuksen vesittämisestä. Sama teollisuus, joka käytännössä estää uudelleenkäyttöä yleistymästä, on hänen suunnitelmissaan myös tuleva yhteistyökumppani.
– Ymmärrän itsekin yrittäjänä, että kun on rakennettu talous tietyllä tavalla, on valtavan vaikeaa tehdä muutos. Se vaatii sekä halua että myös rahaa, sillä alussa se ei kannata, Miettinen sanoo.
