Nyt minä ymmärrän, mitä pieni koirani yritti kertoa minulle, mietti Erva Niittyvuopio kuulleessaan elämänsä suurimmat uutiset.
Hänen rinnastaan oli löytynyt kasvain. Kuukausien ajan Niittyvuopion villakoira pyrki makoilemaan omistajansa rinnan päälle.
Kun lääkäri viimein soitti, Erva istui kotonaan keittiöpöydän äärellä. Sisimmissään jyrisi suuria tunteita.
Syöpädiagnoosi oli vaikea ottaa vastaan.
– En vielä silloin tiennyt millaisesta taudista on kyse. Mietin vain, että nyt minä kuolen. Jokainen meistä kuolee jonain päivänä, mutta emme voi tietää etukäteen, milloin se päivä koittaa, Niittyvuopio kertoo.
Hoidot alkoivat nopealla aikataululla. Alussa aika kului erilaisissa kuvauksissa ja tutkimuksissa.
– Kuvia otettiin niin paljon, että nyt on myös sielu kuvattu, hän hymähtää.
Tänä päivänä lähes joka toinen ihminen sairastuu syöpään elämänsä aikana. Syöpä on yhä yleisempi sairaus, sillä diagnoosit lisääntyvät väestön ikääntyessä.
Rintasyöpä on naisten keskuudessa yksi yleisimmistä syövistä, kun taas miehet sairastuvat useimmiten eturauhassyöpään.
Jo pelkkä sana tuo mukanaan paljon surua. Monet ajattelevat, että diagnoosin jälkeen elämä loppuu lyhyeen.
Samalla tavalla ajatteli myös Erva Niittyvuopio.
– Se on kova paikka, kun lääkäri kertoo diagnoosista. Sillä hetkellä koko menneisyys on näköetäisyydellä ja mielessä on vain yksi kysymys: tässäkö se elämä oli?
– Se on myös pelottavaa, kun ei tiedä mitä omassa kehossa tapahtuu. Sitä ei voi itse hallita, pohtii Niittyvuopio.
Diagnostiikka ja lääkitys ovat kuitenkin kehittyneet paljon viime vuosina ja ne kehittyvät koko ajan.
Niittyvuopiolle on ollut tärkeää olla avoin kokemistaan hoidoista ja taudin kuvasta. Hän on nähnyt, kuinka helposti ihmiset vaikenevat sairauden edessä.
– Diagnoosiin kuuluu myös jonkinlainen häpeä, aivan kuin se olisi omaa syytä. Ymmärrän kyllä, että siitä on vaikeaa puhua. Yksin ei saisi jäädä. Jokainen meistä pelkää kuolemaa ja siitä pelosta on lupa puhua, Niittyvuopio sanoo.
Hänelle oli vaikeinta miettiä läheisten tulevaisuutta: hänellä on poika. Diagnoosin jälkeen oli vaikeaa miettiä mitään muuta kuin häntä.
– Kaikki muut asiat eivät tuntuneet niin tärkeiltä kuin hän. Olen miettinyt, miten hän kestää sen kaiken syöpätiedon alla. Olen kieltänyt häntä lukemasta mitään netistä.
Pienen kielen kieliopista tuli voimanlähde
Nyt Ervan syöpähoidot ovat takana päin. Hän on kestänyt hoitoja hyvin ja viimeisen pistoshoidon hän saa maaliskuun aikana. Sitten taudinkuvaa seurataan seuraavat viisi vuotta.
Hoitojen keskellä Erva löysi voimaa uuden kielen opiskelusta: hän opiskeli ahkerasti 300 puhujan koltansaamen kieltä yliopisto-opinnoissa.
Toisen saamen kielen sanat, kielioppi ja sijamuodot toivat hoitojen keskelle paljon valoa.
– Opiskellessa en miettinyt mitään muuta, Niittyvuopio kertoo.
Sairastaminen muutti paljon Niittyvuopion arvoja ja ajatusmaailmaa.
– Tiedän, että sairaus voi uusia. Olen ajatellut sitä niin, ettei kenellekään ole luvattu huomista. Siksi meidän kaikkien tulee miettiä, mikä tässä elämässä on tärkeintä, kehottaa Niittyvuopio.
Kukaan ei ole turvassa maailman erilaisilta sairauksilta, vaikka muuten eläisi terveellisesti. Silti, vaikka sairastuisi syöpään, ei se enää ole pelkkä kuolemantuomio.
Hän haluaa kannustaa ihmisiä puhumaan enemmän vaikeuksistaan. Syöpä ei kuitenkaan ole se ainoa asia sairastuneen elämässä, hän muistuttaa.
– Voi nauraa ja iloita. Sairastunut odottaa tavallisia asioita. Millainen sää on ja onko tullut kalaa. Jos sairastaja on vaikka poromies, uskon hänen haluavan kuulla poroelämästä. On tärkeää tuntea, että sairastuneena on kiinni elämässä.
