Kun Tesoman valtatien koivuihin ilmestyi hiirenkorvia. Kun tennarit sai laittaa jalkaan ja kerrostalon lapsilla oli asiaa talonmiehelle.
– Kävimme vinkumassa hänelle, että laita nyt ne keinut meille! Siitä kevät sitten alkoi.
Muusikko Jenni Mustajärvi eli lapsuutensa ja nuoruutensa Tampereen vanhimmassa kerrostalolähiössä, Tesomalla. Vielä Mustajärven lapsuudessa lähiö oli täynnä tenavia. Kavereita ei tarvinnut kaukaa hakea, riitti että meni pihalle.
Jenni-nimisiä pyöri joukossa ainakin neljä, joten piti keksiä lempinimiä. Mustajärven Jenni oli Mustis.
Tesoma rakennettiin sen aikaisten standardien mukaan väljästi. Lapset liikkuivat vapaasti pihoilla ja metsiköissä. Kun tuli ilta, lapset laskettiin ruokapöydän ääressä.
Myös Jennille ja hänen seitsemän vuotta vanhemmalle veljelleen Tarmolle saarnattiin kotiintuloajoista. Se oli tavallista lähiöelämää. Lapsille oli silti selvää, että heidän perheessään on myös jotain erityistä.
Kaikki tiesivät Jennin. Ja jos eivät tienneet, joku alkoi kuiskia: hän on Popedan nokkamiehen, Pauli ”Pate” Mustajärven tytär.
– Olen tutustunut elämäni aikana aika harvaan ihmiseen ihan vain Jenninä. Aina olen ollut Paten tytär. Niin se vaan on, ja se on mun ristini, hymähtää Mustajärvi.
Muiden lähiöperheiden vanhemmat painoivat pitkää päivää viikolla. Lapset juoksivat pihoilla avain kaulassa. Mustajärvillä isä oli yleensä kotona viikolla, mutta viikonloput poissa. Ja välillä hän oli poissa pitempiäkin aikoja.
Vuonna 1977 perustettu Popeda oli noussut juurevasta manserockbändistä koko kansan ikoniksi kesällä 1985 biisillään Pitkä kuuma kesä. Bändi ei paljoakaan lomaillut.
– Me löysimme iskän kuoleman jälkeen hänen kalenterinsa vuodesta 1980 tähän vuoteen asti. Siellä oli merkintä, että vain pari päivää syntymäni jälkeen hän lähti kahden viikon Lapin rundille.
Jenni Mustajärvi epäilee, että vuonna 1986 keikkapaikkakunnilta on lähinnä lähetelty postikortteja kotiin ja soitettu hätäisiä terveisiä puhelinkioskeista.
Saako täällä edes surra rauhassa?
Nyt Jenni Mustajärvi on itse valokeilassa. Uusi single Tee se selväksi ilmestyi viikko sitten. Hän poseeraa kuvaajalle vanhoilla kotikulmillaan ja värisee kylmästä maastokuvioisessa farkkurotsissaan, oranssit hiukset tuulessa.
Ensimmäinen supattaja ilmaantuu pian. Entinen naapurin setä viittilöi Mustajärven suuntaan ja kuiskaa kuvausta seuraavalle toimittajalle tunteneensa ”ton isän”.
Vanhoja kotikulmia katsastaessa Mustajärvi toteaa elävänsä nyt elämää, jollaista hän ei ole kokenut koskaan aiemmin. Isä on poissa.
Pate Mustajärven erikoinen oireilu ei johtunut murtuneista kylkiluista tai mistään muustakaan niin viattomasta. Syöpä se oli.
Isän viimeiset viikot menivät tyttärellä sumussa. Kuolema tuntui epätodelliselta.
Ja kun sitä olisi halunnut surra yksin ja perheen kesken, sekaan tunki puoli Suomea suremaan. Ensimmäinen toimittaja soitti neljä tuntia sen jälkeen, kun isä oli kuollut.
– Tajusin vasta silloin konkreettisesti, että tämä onkin kollektiivinen menetys. Viestejä vain tulvi, sitä on vaikea käsittää. Tuntui, että minä jotenkin kannattelen kaikkien muiden surua.
Teinien vanhemmat tietävät, että seiskaluokka on yleensä pahin. Jenni Mustajärvelle siihen kohtaan osui vanhempien avioero. Terapiapuhe 2020-luvun tyyliin teki vielä tuloaan. Avioerosta ei juurikaan juteltu, ei kotona eikä Tesomalla.
Jenni halusi jäädä asumaan lapsuudenkotiinsa. Se tarkoitti asumista yhdessä isän kanssa. Eikä siinä mitään, he kaksi tulivat erinomaisesti toimeen keskenään.
Isän iso suku Ikurissa, lähellä Tesomaa, oli turvana. Ja Jenni oli pärjääväinen nuori, ehkä liiankin pärjäävä.
Jenni oli paljon yksin, ja välillä isän perään piti soitella, josko hän jo tulisi kotiin pitkäksi venähtäneiltä keikkareissuilta.
– Välillä tuntuu, että hyvinhän tästä selvittiin, mutta kun alan puhua noista ajoista, niin tajuan, että olihan se melkoista. Olin kumminkin murrosiässä, ja silloinhan mieli on jo muutenkin sekaisin.
Jenni Mustajärvi kertoo olleensa usein vähän murhemielellä, synkkäkin. Hän arvelee, että nuo tuntemukset tuolloin johtuivat siitä, että otti keskenkasvuisena pienestä perheyksiköstään aika suuren vastuun.
Kun peruskouluikäinen Jenni Mustajärvi pohti tulevaisuutta, yksi asia oli mielessä kirkkaana: muusikoksi hän ei ala.
– Syötin tosi pitkään itselleni sitä ajatusta, että musiikki ei sitten ole mun juttu.
Mustajärvi muutti pois isänsä luota heti täysi-ikäistyttyään. Hän suoritti ammattikoulussa ravintola-alan perustutkinnon ja pääsi töihin muusikoiden suosimaan Sputnik-baariin. Meno oli jotenkin tutun oloista eli melkoista.
Baari meni kiinni neljältä, joten Mustajärvi päätyi nukkumaan päivät ja valvomaan yöt. Työ oli monella tapaa raskasta, hiuksissa ja vaatteissa kärysi tupakanhaju.
Uusi aika työelämässä alkoi 2000-luvun loppupuolella, kun ystävä vinkkasi, että Tampereen naapurikuntaan Ylöjärvelle etsitään työntekijöitä varhaiskasvatukseen ja kouluille.
– Kouluttauduin työn ohessa koulunkäynninohjaajaksi. Siinä vilahti kuin huomaamatta kymmenen vuotta.
Vuonna 2014 Jenni Mustajärvi joutui ensi kertaa vastakkain parantumattoman syövän kanssa. Hän halusi tehdä sairastuneelle ystävälleen kappaleen ja päätyi levyttämään sen.
Kohta biisejä syntyi enemmänkin, ja hän lähti keikoille levyn kitaristi-tuottajan Olli Anttilan kanssa.
Mustajärvi huomasi olevansa juuri siellä, missä hän ei missään nimessä ollut halunnut olla. Nousemassa polvet tutisten keikkalavoille, äänittämässä lauluraitaa yhä uudelleen studiossa.
– Olen kyllä myöhemmin tajunnut, että se, mitä pakenen, juuri sitä kohti olen menossa.
Pystypäin lavoilla, haikeus iskee mökillä
Nyt Jenni Mustajärvi esittää omaa musiikkiaan sekä bändin kanssa että duo-keikoilla. Uusi single on saanut radiosoittoa, ja Jenni on muusikon matkallaan hyvässä vaiheessa. Ep-levy julkaistaan syksyllä.
Tulevana kesänä on edessä kaksi suurta koitosta. Tärkein Mustajärvelle on oman isän, ärhäkkään syöpäkasvaimeen joulukuussa kuolleen Pate Mustajärven muistokonsertti Tampereen areenalla kesäkuussa.
– Sen järjestelyissä olen ihan kädet savessa. Tuotamme sitä veljeni ja promoottori Taija Holmin kanssa. Päätettiin, että jos me emme tee sitä itse, sen tekee joku muu.
Jenni Mustajärvi myös esiintyy konsertissa. Se, mitä hän esittää tai kenen säestyksellä, on vielä salaisuus.
Iso estradi odottaa Mustajärveä myös elokuun alussa Tammelan stadionilla. Manserock-konsertissa soittaa alan konkareista koottu bändi vaihtuvine solisteineen.
Jenni Mustajärven oma musiikkialan rihmasto muodostuu eri-ikäisistä tamperelaisista. Heille kaikille on yhteistä se, että ollaan ylpeitä manselaisista juurista ja juurevuudesta.
– Mutta kieltämättä vahva huijarisyndrooma vaivaa jatkuvasti. Kyselen itseltäni, että mitä mää täällä teen, nauraa Jenni Mustajärvi.
Uudistuvaa Tesoman lähiötä Jenni Mustajärvi katsoo uteliaana. Tuonne on noussut uusia kerrostaloja. Ja rivareita! Lasten keinujen paikalle on tullut puutarhakiikku. Enää eivät mukulat juokse kirkonrottaa. Tessu on aikuistunut ja hiljentynyt.
Suru nousee voimalla pintaan vasta mökillä.
– Nyt kun olen muutaman kerran käynyt siellä, olen ollut aika alamaissa sen jälkeen. Kun se oli iskälle niin kauhean tärkeä. Voi mennä hetki, että pystyn neutraalisti kohtaaman sen paikan.
Lue edellinen Kulttuurivieras:
