Lääkärit eivät löytäneet Matti Tukian syöpää kuvista – hän sai kuolemantuomion, mutta ei korvauksia hoitovirheestä | Kotimaa

Diagnoosi varmistui tammikuussa 2024. Matti Tukialle oli heti selvää, miten synkkä syöpä angiosarkooma on.

Hän tiesi, että sitä sairastavat eivät yleensä elä pitkään.

Tukialla kasvain oli sydämessä. Hän oli tuolloin 42-vuotias.

– Siinä kohtaa ei ollut ensimmäisenä mielessä, onko jollekin sattunut kasvaimen havaitsemisessa virhe vai ei.

Syöpädiagnoosi oli järkytys. Alussa huolta aiheutti myös puolison ja lapsen tulevaisuus.

Epäily virheestä heräsi pian. Tukia oli ollut kolme kuukautta aiemmin sairaalahoidossa rintakehän alueen oireiden vuoksi ja hänen sydämensä oli kuvattu.

Hän mietti, että isoksi ehtineen kasvaimen olisi pitänyt näkyä kuvissa jo syyskuun käynnillä.

Kasvaimen koko vaikutti keskeisesti arvioon, voiko sitä enää yrittää leikata sydämestä.

Tukia on koulutukseltaan röntgenhoitaja. Sairastuessaan hän työskenteli yksityisessä lääkärikeskuksessa.

Hän ei ikimaailmassa olisi osannut epäillä diagnoosinsa viivästymistä ilman koulutuksen ja työkokemuksen tuomaa osaamista.

– Se auttoi ymmärtämään, miten rajuista virheistä on kyse.

Potilasvakuutuskeskus (PVK) käsittelee kaikki potilasvahinkoilmoitukset Suomessa.

Se päättää, maksetaanko potilaalle aiheutuneesta vahingosta korvaus ja kuinka suuri mahdollinen korvaus on. Sillä on laissa määrätty yksinoikeus vahinkoilmoitusten käsittelyyn.

PVK:n taustalla vaikuttaa yhteenliittymä, johon kuuluvat kaikki Suomessa potilasvakuutuksia myyvät yhtiöt. Vakuutuksen ottajia ovat julkiset ja yksityiset terveydenhuollon yksiköt, joissa sattuneista henkilövahingoista potilaat ovat oikeutettuja hakemaan korvausta.

Valtaosa hoitovirheestä tai muusta potilasvahingosta ilmoittaneista jää ilman korvausta.

Korvattavien tapausten osuus vaihtelee jonkin verran vuosittain, mutta keskimäärin vain noin yksi neljästä vahinkotapauksesta korvataan.

Potilasvakuutuskeskuksen johtaja Minna Plit-Turunen perustelee korvattavien vahinkojen pientä osuutta sillä, että vahinkoilmoituksia kehotetaan tekemään matalalla kynnyksellä.

Potilasvakuutuksen ideana on, että se korvaa ainoastaan vahinkoa kärsineelle itselleen aiheutunutta haittaa.

Plit-Turunen sanoo, että potilasvakuutusjärjestelmän näkökulmasta kuolemantapaukset ovat edullisia vahinkoja, vaikka seuraus on katastrofaalinen.

– Jos vahinko johtaa menehtymiseen, vahinkoa kärsinyt ei ehdi siitä kärsiä ja siksi hänelle ei makseta haittakorvauksia lainkaan, ei myöskään ansionmenetyskorvauksia.

Matti Tukian tapauksessa Potilasvakuutuskeskus myönsi syöpädiagnoosin viivästymisen.

PVK:n vastauksessa todettiin, että syyskuiset röntgenkuvat tutkinut Kymenlaakson keskussairaalan lääkäri oli tehnyt virheen kuvien tulkinnassa.

Kasvain sydämessä oli Potilasvakuutuskeskuksen mukaan havaittavissa jo tuolloin, ja Tukian syöpädiagnoosi viivästyi noin kolmella kuukaudella.

Toisin kuin Tukia oletti, virheen myöntäminen ei oikeuttanut korvaukseen.

Syöpä levisi muualle kehoon.

Vaikka taudin eteneminen oli tässä vaiheessa jo tiedossa, uutta kylkiluuhun syntynyttä syöpäkasvainta ei huomattu keväällä 2025.

Muutos jäi huomaamatta seuraavassakin kontrollikuvauksessa ja lopulta taudin leviäminen varmistui vajaan viiden kuukauden viiveen jälkeen.

Tälläkin kerralla PVK myönsi viiveen, mutta päätyi jättämään vahingon korvaamatta.

PVK:n mukaan virhe ei oikeuta korvaukseen, koska se ei oleellisesti vaikuttanut Tukian jäljellä olevaan elinaikaan.

Potilasvahinkojen korvaamiseen käytetään vuodesta toiseen lähes samansuuruinen summa, noin 40 miljoonaa euroa.

Kymmenen vuoden aikana korvauksiin käytettävä summa on kivunnut muita vuosia suuremmaksi vain kahdesti. Kriitikoiden mukaan järjestely herättää epäilyjä, että ennalta lukkoon lyöty budjetti vaikuttaisi korvauspäätöksiin.

– Kuulostaa suoraan sanottuna absurdilta, Potilasvakuutuskeskuksen johtaja Minna Plit-Turusen kiistää.

Hänen mukaansa kaikki noin sata korvauskäsittelijää tekevät työtään ilman, että korvausten kokonaissummaa vuoden kuluessa seurataan. On sattumaa, että korvauksiin käytetty rahamäärä vaihtelee vain vähän.

Matti Tukia katsoo, ettei Potilasvakuutuskeskus kohtele ihmisiä ratkaisuissaan samanarvoisesti.

Potilasvakuutuskeskuksen päätöksistä on mahdollista valittaa erilliseen valtioneuvoston nimeämään lautakuntaan.

Matti Tukia arvioi, että hänen tapauksessaan elinaika ei riitä prosessin läpiviemiseen.

Potilasvakuutuskeskuksen toiminnan äänekkäimpiin kriitikoihin kuuluu varatuomari Joni Siikavirta. Hänen noin 20 vuotta sitten perustamansa lakiasiaintoimisto on keskittynyt potilasvahinkotapausten hoitamiseen.

Siikavirta työskenteli ennen lakifirmaansa vuosia potilasvahinkolautakunnassa. Omien sanojensa mukaan hän on perehtynyt tuhansiin potilasvahinkotapauksiin.

Siikavirta kritisoi voimakkaasti Potilasvakuutuskeskuksen suosimien asiantuntijalääkäreiden valintaa. Hän kertoo törmäävänsä toistuvasti tapauksiin, joissa korvauspäätöksen tueksi on pyydetty lausunto eri alan lääkäriltä kuin, mitä vahinkotapaus koskee.

– Keskuksen käyttämä lääkäri voi olla vaikkapa ortopedi ja hänet sitten on pyydetty arvioimaan juttua, jossa on kyse neurologisesta vammasta, Siikavirta sanoo.

Toista havaitsemaansa asiantuntijalääkäreihin liittyvää ongelmaa hän kutsuu haitalliseksi kollegiaalisuudeksi.

Siikavirran mukaan PVK ei saa lausunnon kirjoittajiksi läheskään aina alansa parhaita asiantuntijoita, sillä nämä eivät halua ottaa kantaa kollegan mahdolliseen virheeseen.

– Tämä on todellinen ongelma. Vaikka lääkäri olisikin sitä mieltä, että kollega on tyrinyt pahasti, ei häneltä sitä näkemystä useinkaan paperille saa.

Syöpäsairauksien diagnoosiviiveissä ei ole Siikavirran mukaan tavatonta, että PVK painottaa ratkaisussa viiveen vähäistä tai olematonta merkitystä.

– Jos syöpä on nopeasti etenevää laatua, on katsottu, ettei mitään olisi ollut tehtävissä, vaikka se olisi todettu jonkin verran aiemmin.

Johtaja Minna Plit-Turunen ei ole kuullut, että lausuntoja antavien lääkäreiden asiantuntemuksessa olisi huomattu puutteita.

– Jos on hyvin erikoistunut erikoisala, niin välttämättä Suomesta ei löydy toista juuri samanlaista asiantuntijaa, hän sanoo.

Potilasvakuutuskeskuksen ratkaisut eivät ole julkisia, joten niitä ei ole mahdollista vertailla, eikä niistä ole tehty riippumatonta tutkimusta.

PVK:n päätösten tasavertaisuutta ei valvo Suomessa mikään ulkopuolinen taho.

Yle kysyi kolmelta syöpätautien asiantuntijalta näkemystä Tukian diagnoosiviiveestä. He työskentelevät syöpätautien erikoislääkäreinä johtavissa asemissa kolmessa eri yliopistosairaalassa.

He kommentoivat asiaa yleisellä tasolla. Yle ei julkaise heidän nimiään, sillä kollegan lausunnon arvioiminen julkisesti on heille ongelmallista.

Kaikki kolme vahvistivat, että asiantuntijalääkärin lausunto on pääosin alalla vallitsevan käsityksen mukainen.

He korostivat, että asian pohdinnassa on iso merkitys sillä, millaisesta tautityypistä on kyse. Angiosarkooma on hyvin harvinainen syöpä.

Oleellinen huomio oli, että syöpätaudeissa hoidon aloittamisajankohdan yhteydestä elinajan pituuteen ei ole olemassa kovinkaan luotettavaa tutkimusta.

Lisäksi yksi Ylen haastattelemista asiantuntijoista kiinnitti huomiota, että PVK:n lausunnossa on käytetty monimutkaista kieltä, mikä tekee tekstin ymmärtämisestä vaikeaa.

Matti Tukia pitää käsittämättömänä, että röntgenkuvan tulkinnassa voi sattua virhe silloinkin, kun on tiedossa, että potilas sairastaa syöpää.

Matti Tukian angiosarkoomaa on taudin havaitsemisen jälkeen hoidettu leikkauksella ja solunsalpaajilla. Hän voi tällä hetkellä omien sanojensa mukaan kohtuullisesti. Hän kertoo hyväksyneensä lähestyvän kuolemansa.

Viimeisimmässä syövän leviämistä arvioineessa tutkimuksessa toukokuun puolivälissä uusia etäpesäkkeitä ei löytynyt.