Knipi oli 4-vuotias, kun isä kuoli.
Isästä jäi vain hatarat muistot.
Kun Knipi kaatui kotipihan mäessä ja hammas katkesi, isä vei hänet terveyskeskukseen punaisella Volvolla.
Kun kotona oli juhlat ja vieraita, Knipi otti pöydältä appelsiinimehulta näyttävän juoman, mutta lasissa olikin pahalta maistuvaa vodkaa. Isä sanoi pojalleen, että älä sitä ota.
Knipi luuli vuosikymmeniä, että siinä oli melkein kaikki, mitä hän muisti kuolleesta isästään.
Sitten hän kuuli isän äänen.
Taiteilijaisän muusikkopoika
Egotripin kitaristi, laulaja, lauluntekijä ja muusikko Knipi on oikealta nimeltään Zachris Stierncreutz. Knipi-nimen antoi äiti, joka kielsi poikaansa nipistelemästä: ”knip inte!”.
– Isä oli se, joka hoiti minua himassa, ja äiti teki paljon töitä. He olivat tavallaan aikaansa edellä oleva pariskunta.
Julkisuuden henkilöinä he kiinnostivat myös lehdistöä.
Knipin äiti, May-Britt Seitava (1942–2022), oli kuuluisa valokuvamalli ja näyttelijä. Hänet nähtiin valkokankaalla muun muassa Jörn Donnerin elokuvassa Täällä alkaa seikkailu (1965).
Isä, taidemaalari Mikael Stierncreutz (1936–1976), kuului sukupolveen, joka sai 1960-luvulla vaikutteita amerikkalaisesta pop-taiteesta. Teoksia pidettiin aluksi radikaaleina.
Debyyttinäyttely Pinx-galleriassa Helsingissä vuonna 1966 oli menestys. Yleisö ja kriitikot kiittelivät, ja kaikki teokset myytiin. Valtaosa töistä löytyy nykyään Suomen museoista.
– Minusta isäni teokset ovat kauniita. Ne ovat helposti lähestyttäviä, ja samalla niissä on jotain todella syvää.
Knipi on suunnitellut levynkansia useille artisteille, mutta omasta mielestään hänellä ei ole samanlaisia lahjoja kuin isällä tai mainosgraafikkona työskennelleellä isoisällä.
– Huomasin jo varhaisessa vaiheessa, että on ihmisiä, jotka selkeästi osaavat piirtää ja maalata. Sitten on ihmisiä, jotka haluavat soittaa kitaraa ja tehdä lauluja.
Isän kuolemasta ei paljon puhuttu
– Sen jälkeen käsittelin samalla myös isän kuolemaa. Harmitti jälkeenpäin, etten tajunnut kysyä isästä ajoissa, kun äiti oli vielä elossa.
Knipi sanoo, että isän kuolema oli äidille ”vaikea pala” ja siitä selviäminen vei pitkään.
– Asiasta ei haluttu puhua ruokapöydässä. Halusimme kumpikin, että puhutaan mieluummin joistain mukavimmista asioista.
Vanhempien jäämistöä läpikäydessä suurin yllätys löytyi äidin kotitalon varastosta.
Varastosta löytyi 50 maalausta
Isältä jäi lähes 50 maalausta sekä grafiikkaa ja piirustuksia, jotka Knipi näki nyt ensimmäistä kertaa.
Äiti oli ottanut talteen ja säästänyt kaikki vanhemmista tehdyt lehtileikkeet ja haastattelut. Niitä oli monta laatikollista.
Isompi yllätys olivat vanhat kaitafilmit. Niissä näkyi lyhyitä välähdyksiä isästä, joka yleensä oli ollut kameran toisella puolella kuvaamassa.
– Yhtäkkiä, ja ensimmäistä kertaa, minulla oli hänestä liikkuvaa kuvaa. Ilahduin, ja se tuntui hienolta.
Laatikoista löytyi myös ääninauhoja. Nekin vietiin digitoitaviksi.
Varastosta löytyi isän ääni
Knipi itki hillittömästi kuulokkeet korvilla.
Ensin nauhalla kuului, kuinka pieni poika rämpytti kitaraa ja lauloi. Se oli hän. Sitten kuului äidin ääni – ja isän.
– Minulle isä oli siihen asti elänyt pelkästään valokuvissa ja maalausten kautta. Yhtäkkiä, vanhaa ääninauhaa kuunnellessa tunnemuisti heräsi.
Kokemuksesta on kulunut pari vuotta. Knipi kuvailee nyt, että se oli ravisuttava shokki. Hän oli luullut, ettei tiennyt, miten isä puhui ja miltä kuulosti.
– Herranjumala, minähän ihan oikeasti muistan hänet!
Isän Pilvi ja housut esille näyttelyyn
Vaasassa Kuntsin modernin taiteen museo valmistelee retrospektiivistä näyttelyä Knipin isästä. Mikael Stierncreutzin tuotantoa ei ole koskaan aiemmin esitelty laajasti museonäyttelyssä.
Knipi ja hänen poikansa Kristian ovat etsineet isän teoksia kuin salapoliisit. Niitä on museoiden kokoelmissa, mutta paljon myös yksityishenkilöiden omistuksessa.
Näyttely avautuu vuoden päästä. Kristianin kokoamassa teosluettelossa on jo 300 sivua.
Työtä on vaikeuttanut isän erikoinen tapa nimetä töitään numeroin: Maalaus yksi, Maalaus kaksi. Luettelossa on myös teokset nimeltä Alaston, Radio, Avioliitto, Pilvi ja housut sekä Rauhan kongressi.
– Mitä vielä voikaan tulla vastaan, Knipi sanoo huvittuneena.
Egotripin helmet juhlakonsertissa
Knipi on Egotripin perustajajäsen. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat Älä koskaan ikinä, Matkustaja ja Mestaripiirros.
Lisäksi Knipi on säveltänyt musiikkia muille suomalaisartisteille, kuten Anna Puulle, Johanna Kurkelalle, Irinalle ja Jonna Tervomaalle.
Ensi viikolla Egotrippi lähtee kesäkiertueelle, joka päättyy elokuussa juhlakonserttiin Huvilateltassa Helsingissä.
– Esitämme unohdettuja helmiä. Kappaleita, joita emme ole soittaneet pitkään aikaan.
Isän ja pojan yhteiset sivellinvedot
Muusikko näyttää tuoreen singlen kansikuvan, jossa on isän maalaus äidistä.
Sivellinvetoja on lokakuussa julkaistavan kolmannen sooloalbumin nimikappale ja hyvin henkilökohtainen. Se kertoo taiteilijaisästä ja hänen pojastaan.
Kun tekstin viimeinen lause oli valmis, Knipi tunsi suurta helpotusta. Sivellinvetoja oli hänelle voimaannuttava kokemus.
– Nyt on tarttunut matkaan jotain, mikä on minulle todella merkittävää. Kun katson isän sivellinvetoja, huomaan, että minussa ja hänessä on paljon yhtäläisyyksiä.
Kaikki mitä ihminen tekee, tulisi tehdä ilosta.
Mikael Stierncreutz
Musiikkivideo syntyi kuin sattumalta.
Knipi editoi varastosta löytämäänsä kaitafilmiä ja huomasi, että kuva, musiikki ja sanat soljuvat yhteen.
– Isä sanoi vanhassa lehtihaastattelussa, että mitä teet, tee se ilosta. Siihen minäkin pyrin: ei musiikkia väen vängällä. Kappaletta voi työstää pitkään, mutta alkusysäys pitäisi olla vilpitön ilo.
Videolla isä soutaa venettä ja hymyilee. Sitten isä kävelee kohti kameraa, laittaa piipun suuhun ja sanoo ehkä jotain.
Mustavalkoinen kuva on vaihtunut värilliseksi.
Katso ote musiikkivideosta alta:
