Utsjoella riekkokanta vahvistui, Enontekiöllä se pysyi ennallaan, kun taas Inarissa havaintoja tehtiin selvästi aiempaa vähemmän.
Ylä-Lapin riekkokannassa on havaittu isoja alueellisia eroja.
Luonnonvarakeskuksen Luken linjalaskentojen perusteella Ylä-Lapin riekkokanta näyttäytyy kokonaisuutena vakaana, mutta kuntien väliset erot olivat suuria. Laskennat tehtiin loppukesästä.
Utsjoella riekkokanta vahvistui, Enontekiöllä se pysyi ennallaan, kun taas Inarissa havaintoja tehtiin selvästi aiempaa vähemmän. Tämän vuoden arvioitu kokonaiskannan tiheys on keskimäärin 9,6 riekkoa neliökilometrillä.
Nykyinen riekkokanta on lähellä Ylä-Lapin pitkän aikavälin keskiarvoa, joka on noin 8,7 riekkoa neliökilometrillä. Poikasten osuus kuluvana vuonna on 68 prosenttia koko kannasta, eli samaa tasoa kuin pitkän aikavälin poikasosuuksien keskiarvo.
Luken erikoistutkija Antti Paasivaaran mukaan Inarissa kohdattiin riekkoja vain vähän, mikä viittaa korkeaan kuolleisuuteen.
Monta selitystä
Riekkokantojen eroja voivat selittää säätekijöiden tai pikkunisäkkäiden alueelliset vaihtelut.
Alkutalvi oli kylmä ja vähäsateinen, mutta myös lumen aikainen sulaminen keväällä voi vaikuttaa taustalla saalistuksen kasvuun. Myös pikkunisäkäskannat ovat olleet Lapissa alhaisia, joskin niissäkin on alueellisia eroja.
Kanakoiralaskenta toteutettiin kolmen pohjoisimman kunnan alueella. Ylä-Lapin riekkokannan arviointi tehdään yhteistyössä vapaaehtoisten laskijoiden, Metsähallituksen ja Luken kesken. Metsähallitus koordinoi laskentaa, Luke analysoi ja raportoi laskentatulokset.
Tänä vuonna laskettiin yhteensä noin 739 kilometriä laskentalinjaa, joka kattoi tasaisesti koko Ylä-Lapin tunturialueet.
