Toisen lähes unettoman yön jälkeen retkeilytubettaja Sakari ”Sakke” Raappana, 37, oli kylmissään ja väsynyt.
Edeltävän päivän suunnistaminen oli tuntunut siltä, että hän kulkee vain ympyrää. Raappana tunsi itsensä pieneksi keskellä Vätsärin erämaata Lapissa.
Sitten iski ynnykkä. Tilanne, jossa alahuuli väpättää ja silmät lasittuvat.
– Ynnykkä tarkoittaa sitä, kun aikuinen mies on menossa siihen, missä yleensä nähdään lapsi, kun kaikki menee mönkään, kertoo Raappana.
Survivalistiksikin itseään kutsuva Raappana on tehnyt useita eräretkiä, joissa hän vie itsensä äärirajoille.
Hän on esimerkiksi yöpynyt 10 asteen pakkasessa ilman makuupussia, ja lähtenyt seitsemän päivän vaellukselle ilman ruokaa.
Kurjuuden maksimointi tuo Raappanalle nautintoa
Raappana kertoo olleensa nuorena urheilullinen, mutta aikuisena kilpaurheilu ei tuntunut enää omalta.
Lopulta lapsuuden retkeilyharrastus alkoi kiinnostamaan uudelleen, ja pian harrastukseen yhdistyi selviytymistaitojen opettelua. Hän halusi myös koetella omaa suorituskykyään.
– Halusin purkaa energiaa ja potentiaalia, mitä itsessä oli.
Viime vuosina rankoille erähaasteille on löytynyt myös muita syitä. Raappana jopa nauttii kurjuuden sietämisestä eräretkillään.
– Osittain kieroutuneella tavalla onnistun saamaan itselleni mielihyvää, kun menen keskelle erämaata kokemaan kurjuutta: kylmää, nälkää, tuskaa, hikeä ja kyyneleitä.
Hän nauraa ja sanoo, että voisi suunnitella lomaviikkonsakin kurjuuden maksimoinnin ympärille.
– Jotkut palaavat Rodoksen lomalta ihanan rentoutuneina arkeen. Minä olen yrittänyt ratkaista sen niin, että mitä jos loma olisi niin helvetin kurja kuin se ikinä voi olla.
Hän selittää, että äärioloissa oleminen ja luonnossa selviytyminen tuovat hänet lähemmäs alkukantaisuutta.
– Näiden kokemusten kautta pääsee käsiksi primitiiviseen ja eläimelliseen puoleen itsessä. Se on sisäänrakennettu meihin kaikkiin, mutta olemme erkaantuneet siitä meidän hyvinvointiyhteiskunnassa.
Vaikka kylmyys ja nälkä eivät tunnu hyvältä hetkessä, hän kokee ne lopulta palkitsevana. Arjesta on eri tavalla kiitollinen rankkojen reissujen jälkeen.
– Ne ensimmäiset viikot arjessa, kun lapsi itkee yöllä, niin ei mitään. On vain ihanaa, että on lämmin talo ja jääkaapissa ruokaa.
Tavoitteena on opettaa lapsille nuotion sytytys ja eläimen nylkeminen
Insinöörinä työskentelevä Raappana varautuu reissuilleen aina hyvin tarkasti.
Isäksi tuleminen on muuttanut hänen suhtautumistaan äärimmäisiin reissuihin. Hän toteaa, että kotiin todella haluaa myös palata turvallisesti.
– Ei ole pelkästään itsestä enää kysymys.
Haastatteluhetkellä perheeseen odotellaan toista lasta. Raappana haluaa ehdottomasti opettaa erä- ja selviytymistaitoja myös lapsilleen tulevaisuudessa.
Luontosuhde ei saa jäädä siihen, että tarkastelemme huolletun polun varrelta ikään kuin lasin läpi luontoa.
Hän itse on oppinut erätaitoja alunperin isovanhemmiltaan lapsena.
– Aion ehdottomasti kantaa oman korteni kekoon, ettei se linkki katkea, vaikka maailma näyttäisi miltä.
Tavoitteena on, että tytär osaa täysi-ikäisenä esimerkiksi sytyttää nuotion vesisateessa ja nylkeä metsästämänsä eläimen.
Raappana kokee, että ihmiskunnan luontoyhteys on rajusti katkennut. Hän haluaa opettaa lapsiaan saamaan syvällisempiä luontokokemuksia.
Raappanasta vuorovaikutus luonnon kanssa on tärkeää. Se, että luonnossa syödään marjoja, kalastetaan ja ollaan erämaassa sään armoilla.
– Luontosuhde ei saa jäädä pelkästään siihen, että tarkastelemme vain huolletun polun varrelta ikään kuin lasin läpi luontoa.
Arjessa Raappana haluaa myös kunnioittaa luontoa syömällä kasvisruokaa, vaikka satunnaisesti metsästää riistaa perheen pöytään.
”Flirttailua” preppailun kanssa
Noin viisi vuotta sitten Raappana lisäsi itselleen leikkimielisesti tittelin ”survivalisti” Instagramiin. Tuolloin hän naureskeli, että survivalismista tulee vielä joskus valtavirtaa.
Nyt hänestä tuntuu, että selviytymistaidot ja itsensä haastaminen kiinnostavat yhä useampia somessa.
Raappanalle survivalismi tarkoittaa erityisesti erä- ja selviytymistaitojen osaamista.
– En ole ”preppaaja”, mutta olen flirttaillut ajatuksen kanssa.
Raappana kertoo ottaneensa pikkuhiljaa askelia kohti omavaraisempaa elämää perheensä kanssa. Metsästyksen hän aloitti tultuaan isäksi. Pirkanmaalaisen hirsitalon pihalla on nyt myös oma perunapelto.
Lisäksi talossa on kytkin, jolla kodin voi siirtää valtakunnan sähköverkosta itse tuotetun virran varaan. Toistaiseksi kytkintä ei ole tarvinnut käyttää.
Raappana kokee, että yleisesti ihmisten perusselviytymistaidot luonnossa ovat heikolla tasolla. Miten esimerkiksi sytyttää nuotio tai valita suojaisa lepopaikka luonnossa.
– Mitä enemmän tällaisia selviytymistaitoja ihmisillä olisi, sitä enemmän se toisi resilienssiä myös yhteiskunnan tasolla.
