Vauvojen surmat ovat Suomessa harvinaisia. Perjantaina poliisi tiedotti epäilevänsä naista lapsensa murhasta Helsingissä.
Poliisi epäilee 40-vuotiaan naisen murhanneen kahdeksan kuukautta vanhan vauvansa Helsingin Vuosaaressa.
Poliisi löysi lapsen kuolleena yksityisasunnosta keskiviikkoaamuna.
Vantaan Psykiatrisen vankisairaalan osastonylilääkäkäri Hanna Putkonen on tutkinut vastasyntyneiden lasten surmaamisia ja yleisemmin eri ikäisiin lapsiin kohdistuneita henkirikoksia.
Putkonen sanoo, että vastaavanlaiset tapaukset ovat Suomessa harvinaisia.
Esitimme hänelle kuusi kysymystä lapsisurmista Suomessa. Putkonen vastasi Ylelle sähköpostitse.
1. Miten harvinaisia vauvojen surmat ovat Suomessa?
– Takavuosina ne olivat yleisempiä niin Suomessa kuin muuallakin, mutta nykyaikana onneksi harvinaisia. Aina ei siltä välttämättä näytä, koska näistä harvinaisista tapauksista uutisoidaan aktiivisesti.
– Kuitenkin vauvoja surmataan useammin kuin vanhempia lapsia. Itse asiassa ihmisen ensimmäinen ikävuosi on tältä kannalta vaarallisempi kuin muut ikäkaudet. Vuosina 2010–2018 surmattiin 18 alle vuoden ikäistä vauvaa.
2. Onko Vuosaaren teolle vastaavankaltaista tapausta rikoshistoriassa?
– En tietenkään tiedä, minkä kaltainen tapaus Vuosaaressa on tapahtunut, mutta mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä useammin tekijä on äiti. Nämä perusasiat, äiti tekijänä ja uhrin ikä, eivät ole harvinaisuuksia tässä tekoryhmässä.
3. Minkälaisia syitä tavallisesti on vauvasurmien taustalla?
– Tilanne on useimmiten jollain tavalla epätoivoinen, että tällaiseen tekoon on ryhdytty.
– Saattaa olla masennusta, väsymystä, uupumusta, yksinäisyyttä, keinottomuutta. Epätoivo saattaa olla psykoottistasoistakin niin, että tekijä saattaa ajatella pelastavansa vauvansa pahalta kohtalolta. Lapsensa tappavat äidit ovat usein yksin.
– Kun taustatekijöitä miettii, on hyvä muistaa, että suurin osa väsyneistä ja yksinäisistäkin äideistä kuitenkin pitää vauvansa hengissä. Missään nimessä ei pidä leimata vaikkapa masentuneita äitejä vaarallisiksi.
4. Teosta epäilty äiti on 40-vuotias eli ei ihan nuori. Onko se poikkeuksellista tämän kaltaisissa henkirikoksissa?
– Ei aivan poikkeuksellista, mutta kyllä hän on keskimääräistä vanhempi. Eräässä omassa tutkimuksessamme lapsensa tappaneiden äitien ikähaitari oli 19-45 vuotta. Keski-ikä eri tutkimuksissa on ollut noin 30 vuotta äideillä, jotka ovat tappaneet lapsensa.
5. Miten yhteiskunta voisi suojella lapsia tämän kaltaisilta teoilta?
– Sitä mukaa, kun palvelut rapautuvat, kasvaa riski, että myös tämän kaltaiset teot lisääntyvät. Epätoivo ja väkivalta lisääntyvät.
– Neuvolatoiminta on aivan ensisijaista, että havaitaan liiallinen väsyminen, mikäli henkilö ei itse sitä huomaa. Toimeentulon turvaaminen on tietysti olennaista niin, ettei tarvitse huolehtia rahasta, vaan voi keskittyä vauvaan.
– Kotiin menevät palvelut ovat myös tärkeitä silloin, kun voimat ovat niin vähissä, ettei jaksa lähteä hakemaan apua tai edes kauppaan. Ennakollista palvelua olisi siis ihan siivousapu ja muu käytännön apu. Jos perheillä ei ole tukiverkostoa, yhteiskunnan pitää tulla apuun.
6. Minkälaisia ohjeita voi antaa äideille, jotka kokevat olonsa epätoivoiseksi?
– Jos elämä tuntuu liian raskaalta, hae apua. Läheisiltä ihmisiltä tai viranomaisilta. Mikä tahansa palvelu on parempi kuin ei mikään. Vaikket siis tietäisi, mikä on oikea paikka hakea apua, hae sitä edes jostain. Päivystyksestä tai palvelevasta puhelimesta, jos ei muuta ole.
– Soita vaikka ambulanssi tai lähde vauvan kanssa päivystykseen ja kerro, ettet enää jaksa. Mikä tahansa tapa on parempi kuin jäädä yksin epätoivonsa kanssa. Epätoivon ja vauvan.
– Jaksamattomuus ei ole häpeä. Voimat voivat loppua keneltä tahansa. Ei tarvitse olla sankariäiti.
Jutun ingressiä korjattu 15. kesäkuuta kello 9.15: Poliisi tiedotti tapauksesta perjantaina, ei keskiviikkona.