Linda Lampenius kertoo 90-luvun törkeästä kohtelusta ja palaa parrasvaloihin UMK-esiintymisen valtavan suosion myötä

Linda Lampenius on hämmentynyt. Kuinka yksi lyhyt esiintyminen television viihdeohjelmassa saa niin paljon huomiota?

Viulisti nähtiin kuukausi sitten Ylen Uuden Musiikin Kilpailun väliaikanumerossa yhdessä viiden muun naisartistin kanssa.

Lampenius muun muassa soitti viulua tanssijoiden kannattelemana spagaatissa ja pää alaspäin:

Yleisö oli myyty. Lampenius oli pitkästä aikaa otsikoissa ja esityksen jälkeen keikkatarjouksia on sadellut joka suunnasta.

Lampeniuksen hämmennys on siinä mielessä erikoinen, sillä hän on kokenut saman jo aiemmin. Hän nousi alun perin valokeilaan vuoden 1996 Jussi-gaalassa, kun hän toimi Sibelius-Akatemian orkesterin konserttimestarina. Näyttävästä viulutaiturista tuli tv:n kautta julkkis ja ura vei ulkomaille asti.

Lampeniuksen mukaan tuore esiintyminen UMK:ssa tuntui maagiselta.

– Kun kävelin sisään, yleisöstä huokui rakkaus ja lämpö minua kohtaan.

Eniten hän oli kuitenkin yllättynyt siitä, kuinka paikalla olleet nuoremmat artistit kuten Erika Vikman olivat hänestä haltioissaan.

Lampenius on nuoremmalle sukupolvelle esikuva. Hän uskalsi klassisen musiikin artistina tehdä popmusiikkia ja esiintyä rohkeasti, mikä oli aikoinaan poikkeuksellista.

– He sanoivat minulle, kuinka paljon olen tehnyt heidän eteensä, että he voivat tehdä asioita tänä päivänä.

UMK:n jälkeen Lampeniuksen Instagram-tilille on tulvinut viestejä nuorilta laulajilta, joissa he kutsuvat viulistia sanalla queen eli kuningatar.

– Onko tämä tantta nyt näiden nuorten artistien queen? En valita yhtään, jos näin on, Lampenius nauraa.

”Erika on todella rohkea”

UMK-voiton jälkeisenä maanantaina Erika Vikman nähtiin kaikissa haastatteluissa t-paidassa, jossa oli Linda Lampeniuksen kuva.

Lampenius otti tämän suurena kunnianosoituksena. Hän näkee, että he ovat monella tapaa samankaltaisia artisteja.

Jo pelkkä Vikmanin Ich komme -esitys tuo viulistille mieleen sen, kun hän esitti Violator-kappalettaan musta PVC-puku päällä. Myös asenteessa on samaa.

– Minulla ideana oli, että naisen on saatava olla vahva. Naisen on saatava sanoa, mitä haluaa ja naisen on saatava pukeutua, miten haluaa. Eikä se saa vaikuttaa siihen, miten joku mies kohtelee naista ja tuleeko koskettamaan.

Alla olevalla videolla Lampenius tulkitsee Johann Sebastian Bachia Ylen ohjelmassa vuonna 1996:

Lampenius kokee silti, että hän on ollut artistina paljon kesympi kuin Vikman. Hän hakee vertailukohdiksi tämän päivän artisteista vaikka Bessin tai Abreun.

– Erika on ihan eri levelillä. Hän on todella rohkea. Itse en uskaltaisi tehdä samaa tänä päivänä, enkä olisi uskaltanut silloin aiemminkaan.

Vikman sai UMK:n jälkeen paljon ryöpytystä esityksensä seksikkyydestä. Samasta sai kuulla myös Lampenius 90-luvulla.

– Paljon on muuttunut kolmenkymmenen vuoden aikana, mutta silti jotkut ihmiset reagoivat samalla tavalla kuin silloin aikoinaan.

Sovinistinen 90-luku

Viime vuosina on alettu puhua siitä, kuinka armottomasti media kohteli naisartisteja 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Maailmalla alentavaa ja seksistiä kohtelua saivat osakseen esimerkiksi Britney Spears ja Pamela Anderson.

Lampenius muistelee, kuinka törkeästi häntä kohdeltiin.

– Se oli aivan kamalaa. Televisio oli siihen aikaan sovinistista meininkiä koko ajan kaikkialla.

Lampenius kertoo keskustelleensa viime vuosina kokemuksista toisen aikalaisen Katariina Sourin (ent. Kärkkäinen) kanssa, joka Lampeniuksen tavoin esiintyi aikoinaan Playboy-lehdessä. Molemmilla on kokemuksia halventavista haastatteluista.

Viulistin mieleen on jäänyt etenkin vierailu Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmassa. Juontaja Jari Sarasvuo oli juontanut hänet sisään:

”Hyvät naiset ja herrat ja etenkin herrat. Hän on täällä tänään, mutta valitettavasti täysissä pukeissa.”

Lampenius kuitenkin sanoo, ettei syytä kohtelusta Sarasvuota. Se oli vain tuohon aikaan sallittua.

– Jos joku esittelisi vieraan talk show’hun tuolla tavalla nyt, siitä nousisi niin iso haloo, että se ihminen saisi potkut vielä samana iltana.

Ulkonäön lisäksi kiinnitettiin huomiota naisten ikään. Lampenius muistelee, että kun hän lähti 27-vuotiaana Amerikan valloitukseen Linda Bravana, hän valehteli ikänsä.

– Minun piti valehdella kaikissa haastatteluissa, että olin 23-vuotias. Se oli maksimi-ikä, minkä sai mainita.

Tällä vuosikymmenellä on alettu arvostaa myös yli 50-vuotiaita artisteja ja näyttelijöitä. Lampenius mainitsee esimerkkeinä samaa ikäluokkaa olevat Gwen Stefanin ja Jennifer Lopezin.

Myös Pamela Anderson on noussut uudelleen pinnalle ja saanut uutta arvostusta. Hän on näytellyt elokuvassa The Last Showgirl ja esiintynyt julkisuudessa meikittömänä.

Lampenius vieraili Andersonin tähdittämässä Baywatch-sarjassa, mutta tapasi tämän vain kerran.

– Se ei todellakaan ollut sellaista, että nyt keskustellaan jonkun bimbon kanssa. Hän oli ystävällinen ja vaikutti todella fiksulta ja älykkäältä naiselta.

Suomalainen on seurannut Andersonin paluuta valokeilaan.

– Hän tietää, mitkä asiat elämässä tekevät onnelliseksi.

Paluu popmusiikkiin

Linda Lampenius on viime vuosina keskittynyt klassiseen musiikkiin. Suomessa hän on esiintynyt pienemmillä festivaaleilla kuten vuonna 2018 Iitin musiikkijuhlilla yhdessä pianisti Laura Mikkolan ja Apocalyptica-sellisti Perttu Kivilaakson kanssa.

Klassinen musiikki on ollut tärkeä osa hänen elämäänsä lapsesta lähtien.

Lampenius liikuttui, kun näki itsensä johtamassa orkesteria Ylen Viuluviikarit-ohjelmassa 8-vuotiaana vuonna 1979:

Viime vuonna Lampeniuksella alkoi tulla olo, että hän haluaa palata myös popmusiikin pariin. UMK:sta hän sai esimakua, että sille on tilausta.

– UMK:n jälkeen tuli niin paljon keikkatarjouksia, että meni ihan pää pyörälle.

Hän ei voi vielä kaikkia esiintymisiä paljastaa, mutta toukokuussa Lampeniuksella on konsertti Helsingin Kulttuuritalossa. Bändissä soittavat Lenni-Kalle Taipale ja Marzi Nyman ja artistivieraana on muun muassa Bess.

– Teen uudelleen ainakin Violator-biisin, josta oli niin paljon kohua silloin. Tämä vahva nainen tekee sen samalla tavalla, mutta siinä on vähän jotain uutta.