Osa kuvaa arkielämään liittyviä normaaleja tunteita ahdistuksena. Se voi johtaa vakavien ahdistusoireiden vähättelyyn.
Ahdistuksesta on tullut tämän hetken yleistermi epämukaville tunteille. Myös tamperelaiset opiskelijat tunnistavat ilmiön.
– Olen huomannut ikäisteni käyttävän paljon ilmaisua ”mua ahistaa”, sanoo 21-vuotias Tampereen yliopistossa luokanopettajaksi opiskeleva Venny Ervasti.
Nuorten sosiaaliseen ahdistukseen perehtynyt Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija ja psykologi Siiri Lampela varoittaa ahdistussanan kulumisesta arkipuheessa.
– Jos kuittaamme arjen negatiivisia vastoinkäymisiä sillä, että ”kylläpäs oli ahdistavaa”, saattaa käydä niin, että termi kokee inflaation, Lampela summaa.
Se voi heikentää todellisesta ahdistuksesta kärsivien kokemusten uskottavuutta.
– Pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa siihen, että yksilön tilannetta vähätellään silloin, kun se pitäisi ottaa vakavasti, Lampela toteaa.
Sanat eivät ole merkityksettömiä
Lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjaston mukaan ahdistuneisuudella tarkoitetaan pelonsekaista tai huolestunutta tunnetilaa, johon liittyy osin tietoinen tai tiedostamaton huoli menneisyyteen, nykyhetkeen tai tulevaisuuteen liittyvästä tapahtumasta.
Nuorten sosiaalista ahdistusta tutkinut Lampela kuvailee, että ahdistus-termiä käytetään yhä useammin kuvaamaan tunteita, jotka eivät välttämättä aina sitä ole.
Tutkija arvioi, että ilmiö liittyy yleistyneeseen mielenterveyskeskusteluun. Psykologian ammattisanasto on tullut osaksi ihmisten arkea ja puhekieltä.
Lampelan mielestä ahdistus-sanaa ei ole kuitenkaan ymmärretty täysin väärin.
Hän painottaa, että ahdistuksen kokemus on yksilöllistä. Yleisesti ottaen ulkopuolinen ei voi määritellä, millaiset asiat ihminen kokee ahdistavina.
Siitä huolimatta ei ole merkityksetöntä, miten ihminen sanoittaa itselleen omat arkiset tunnekokemuksensa.
Lampelan mukaan tilanteet, joissa sanaa ahdistus käytetään, saattavat olla hyvin arkisia ja normaaliin elämään kuuluvia tunteita.
– On hyvä erottaa esimerkiksi huoli ja kliininen ahdistus toisistaan, hän tarkentaa.
Huoli on tarkkarajaisempaa, konkreettisempaa ja lyhytkestoisempaa. Ahdistus on puolestaan pitkittynyttä ja laaja-alaisempaa.
Ahdistusta ei aina kannata säikähtää
Siiri Lampelan mukaan on yleistä, että ihmiset liittävät omaan identiteettiinsä erilaisia tunnekokemuksia itsestään. Esimerkiksi ahdistuneisuus saatetaan liittää osaksi omaa persoonaa.
– Jos ihminen alkaa pitää itseään tietynlaisena, kynnys lähteä muuttamaan piirrettä itsessään on korkea, Lampela sanoo.
Lyhytkestoista ahdistuksen tuntemusta ei kannata psykologin mukaan säikähtää.
Jos tunne alkaa rajoittaa arkisia asioita, on asia syytä ottaa vakavasti.
– Jos esimerkiksi arjessa jokin asia, jonka tyypillisesti tekisi tai tahtoisi tehdä, alkaa tuntua niin ahdistavalta, että asia jää tekemättä, on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen, Lampela painottaa.
