Tulevaisuudessa hormonihoidot voivat olla nykyistä yleisempiä hedelmöityshoitoon hakeutuville naisille. Lääkkeettömiä hoitoja ei ensin edes välttämättä yritetä, vaan siirrytään suoraan hormonilääkitystä vaativiin koeputkihoitoihin.
Synnyttäjien keski-iän nousu on jo tunnettu ilmiö. Rinnalle on tullut yhä kasvava huoli miesten sperman laadun heikkemisestä, joka taas vaikeuttaa hoitoja.
Hormonihoidot voivat osalle naisista olla hyvin raskaita kokemuksia.
Helsinkiläisellä Saana Hansenilla on kokemusta koeputkihoidoista kymmenen vuoden takaa, jolloin hän oli 31-vuotias. HUSissa tehtiin kolme IVF-hoitokierrosta, mutta raskaus ei käynnistynyt. Hansen koki itse hoidot fyysisesti raskaiksi ja jopa kivuliaiksi, ja samalla mieltä painoi oman miehen kanssa jaettu tahattoman lapsettomuuden kokemus.
– Vaikea sanoa, mikä johtui niistä hormoneista kokonaisuutena, mutta tietenkin se on fyysisesti raskasta keholle. Varsinkin loppuvaiheessa oli kivuliasta, kun munasarjat olivat munasoluja pullollaan.
Hoitojen seurauksena Hansen päätyi myös kahteen leikkaukseen, kun hormonit vaikeuttivat hänellä olevan kohdun limakalvon sairautta, endometrioosia.
Sairaus tai muu elimellinen syy voi olla yksi syy siihen, että tehokasta koeputkihedelmöitystä kokeillaan ensisijaisena hoitomuotona. Näin oli myös Saana Hansenin kohdalla.
Kysyimme myös koeputkihedelmöitysyrityksiä läpi käyneiltä lukijoiltamme kokemuksia. Moni koki ne fyysisesti tai psyykkisesti raskaiksi, ja osin molempia. Saana Hansen oli yksi vastanneista.
Jos heikkoa spermaa on pakko käyttää, myös hoitokonstit kovenevat
Sukusolujen luovuttajista on tällä hetkellä pulaa varsinkin julkisella sektorilla, joka käyttää vain kotimaisia sukusoluja. Kriteerejä täyttävää luovutettua spermaa on hankala saada. Tämä myönnetään myös yksityisillä hedelmöitysklinikalla.
– Hoitokonsteja täytyy koventaa. Jatkossa voi olla, että luovuttajiltakin joudutaan hyväksymään heikompia siemennesteitä käyttöön, ja joudumme turvautumaan yhä useammin koeputkihoitoihin ensimmäisenä hoitomuotona, sanoo yksityisen oululaisen hedelmöityshoitoklinikka Gynovan vastaava lääkäri Eija Karjalainen.
Lievempi hoitomuoto olisi usein luonnollisellakin kuukautiskierrolla lääkkeettä onnistuva inseminaatio.
TYKSin ja OYSin asiantuntijahavaintojen perusteella vain noin 10–30 prosenttia luovutushaluisten miesten siittiöistä läpäisee niille asetetut laatukriteerit.
– Jos siittiöiden määrä ja laatu ei ole hyvä, niin koeputkihedelmöitys on järkevämpi vaihtoehto, sanoo myös OYSin lisääntymislääketieteen yksikön vastuulääkäri Maarit Niinimäki.
Varsinkin itselliset naiset ja naisparit ovat riippuvaisia lahjoitetuista siittiöistä. Tälle ryhmälle hoidot julkisella puolella aloitettiin taas vuonna 2020. Jonot hoitoihin ovat tämän jälkeen kasvaneet resurssien pysyessä lähes samana.
Esimerkiksi TYKSissä luovutussukusoluhoitoa hakevia, julkisen puolen 40 vuoden hoitoikärajaa lähenteleviä naisia ohjataan jo yksityisille klinikoille. Hoidot ovat ruuhkautuneet pahasti myös TAYSissa ja HUSissa, sanoo Lapsettomien yhdistys Simpukan toiminnanjohtaja Piia Savio.
– Tällä hetkellä 38,5 vuotta alkaa olla raja siihen, ketä otetaan hoitoihin. Juuri siksi, että jonot ovat niin pitkät, ettei hoitoja ehdi saada, ennen kuin tulee se 40 vuotta täyteen.
Kipeä ja pitkä polku perheeksi
Helsinkiläinen 31-vuotias Aino Mellais ja hänen vaimonsa odottavat lasta, joka sai alkunsa lahjasoluilla tehdystä koeputkihedelmöityshoidosta. Hekin huomasivat jonot aloittaessaan hoitopolun vuonna 2021. Terveyskeskuskäynti ja lähete hoituivat helposti, mutta tämän jälkeen alkoi odotus.
– Meillä meni melkein vuosi vaan että pääsimme HUSiin ensi käynnille.
Mellaisin hoitoon kuului myös muutama inseminaatioyrityskerta ennen ensimmäisellä kerralla onnistuneeseen koeputkihedelmöitykseen siirtymistä.
Aino Mellaisin mukaan heidän hoitoprosessinsa kesti kaikkinensa kolme vuotta, aktiivista hoitoaikaa oli noin vuoden ajan. Pieni viive tuli myös siitä, että hormonien seurauksena Mellaisin munarakkulat alkoivatkin tuottaa liian suuria määriä munasoluja. Keholle piti antaa aikaa palautua ennen hoitojen jatkamista.
Luotto sairaanhoitoon kuitenkin säilyi. Näin oli, vaikka mielialat välillä heittelivät, ja joskus hoitoyrityksen jälkeen oli toive, ettei sairaalaan enää tarvitsisi palata.
– Kokihan sitä toki epäonnistumista ja turhautumista, mutta kun pääasiassa tietää asiantuntijoiden miettivän parasta olosuhdetta raskautumiselle, Aino Mellais pohtii.
Saana Hansen näkee, että hän sai parasta mahdollista lääketieteellistä hoitoa, vaikka hedelmöittyminen ei onnistunutkaan, ja itse hoitotilanteissa saattoi olla kiireen makua.
Hanseninkin harras toive lapsista lopulta toteutui. Tällä hetkellä hänellä ja miehellään on kaksi omaa adoptiolasta.
– Vaikka meillä on ollut pitkä ja aika kipeä polku perheeksi, niin se on tuonut meidän elämään hienoja asioita ja kokemuksia, myös vertaisia. Toivon, että itse pystyn nyt olemaan tukena niille, jotka käyvät samoja kysymyksiä läpi.