Diabetes ja uniapnea ovat yleistyneet, mielenterveys herättää yhä huolta.
Suomalaisten työkyvyttömyys eriytyy alueellisesti, Kela kertoo. Tiedot selviävät tuoreimmasta kansallisesta terveysindeksistä.
Jo aiemmin alle maan keskiarvon olevalla Uudellamaalla työkyvyttömyys on entisestään hieman vähentynyt. Muualla maassa työkyvyttömyys on pääosin pysynyt ennallaan tai lisääntynyt.
Kelan mukaan sairauspäivärahakausissa erot Uudenmaan ja muun Suomen välillä ovat kasvaneet vuosina 2017–2024.
– Niillä alueilla, joilla sairauspäivärahakausia oli aiemminkin enemmän kuin Suomessa keskimäärin, on kausien määrä entisestään lisääntynyt. Vastavuoroisesti vähäisempien sairauspäivärahakausien alueilla kaudet ovat entisestään vähentyneet suhteessa koko maahan, tiedotteessa sanotaan.
Mielenterveys yhä huolenaihe
Sairausryhmittäin tarkasteltuna suurimmat alue-erot näkyvät alkoholisairauksissa ja mielenterveyden häiriöissä.
Sairastavuuden lisäksi palvelujen käytössä ja saatavuudessa on alueellisia eroja. Psykoosin vuoksi myönnettyjä lääkkeiden erityiskorvausoikeuksia, mielenterveyssyihin perustuvia työkyvyttömyyseläkkeitä sekä itsemurhayrityksiä ja itsemurhakuolleisuutta mittaava mielenterveysindeksi on pienentynyt lähes kaikilla hyvinvointialueilla.
Toisaalta muilla mielenterveyden mittareilla kehitys ei ole yhtä positiivinen. Esimerkiksi erityisesti nuorten työikäisten psyykkinen kuormittuneisuus on kasvanut ja masennuslääkkeiden käyttö yleistynyt etenkin nuorilla naisilla.
– Suomalaisten mielenterveys herättää edelleen huolta. Edelleen olisi syytä parantaa hoitoon pääsyä varhaisessa vaiheessa ja ehkäistä mielenterveysongelmien pitkittymistä, jottei menetetä kokonaisia työuria, sanoo Kelan erikoistutkija Kati Sarnola tiedotteessa.
Diabetes ja uniapnea lisääntyvät voimakkaasti kaikilla hyvinvointialueilla. Lihavuuden lisääntyminen vaikuttaa kummankin yleisyyteen.
Sen sijaan esimerkiksi sepelvaltimotauti vähenee koko maassa.
Kansallisessa terveysindeksissä alueiden väestön sairastavuuden tai työkyvyttömyyden yleisyyttä verrataan maan keskiarvoon siten, että koko maan taso on 100. Sitä suuremmat luvut tarkoittavat suurempaa ja matalammat luvut pienempää sairastavuutta tai työkyvyttömyyttä. Näin alueita on mahdollista verrata keskenään.
